Akrobatiaa neljällä tossulla

Talvi on ollut vähäluminen mutta jäätä riittää. Ongelmaksi on koitunut jatkuva jäätikkö, joka sulaa välillä vetiseksi ja jäätyy uudelleen. Pahinta on, kun päälle sataa pieni kerros lunta - pettävällä jäällä.

Omalla rinnepihalla on koetuksella niin immeisen kuin eläinkavereiden tasapaino. Viiru-kissa lähti eräänä aamuna terhakkaasti pihalle ja pyllähti parin metrin päässä rappusista kyljelleen. Eipä pitäneet kissan omat "nastat". Katti katsoi närkästyneenä minua, istui hetken paikoillaan ja tuli takaisin sisälle. Että oli emäntä tehnyt meikäkissalle tällaisen källin...

Eilen tuli telkkarista paikallisuutisissa eläinlääkärin kertomaa juuri näistä jäisistä keleistä eläinten osalta. Monni luistelee neljässä tossulla ja liukuu välillä takamuksellaan. Pikkuhiljaa on oppinut kiertämään hangen kautta liukasta pihaa, joten ei loukkaantumisia tiedossa lukuunottamatta yhtä nilkutus-aamupäivää.

Kainalokoira

Hippu oli melkoinen kainalokoiruus. Se änkesi itsensä vaikka postimerkinkokoiseen tilaan, että pääsi emännän tai isännän kylkeen kiinni rapsuteltavaksi. Muistoja on muutamastakin Katselmuksesta, kun omaa vuoroa ja muuta menoa ihmetellessä istuttiin kylki kyljessä Hippelin kanssa.

Muusasta ja Moonasta ei tähän ole juuri ollut vaan molemmat ovat halunneet olla rapsuteltavina pienen etäisyyden päästä. Muusa jopa tarjosi usein takapuoltaan rapsutettavaksi. Ettei vaan liian liki tulisi :D

Kun lauma väheni yhteen koiraan, alkoi Moona pitää immeisten läheisyydestä ja tämän syksyn aikana se oppi nopsaan kainalokoiraksi mummonsa tapaan. Tykkään! Työpäivien jälkeen meille onkin tullut tavaksi se, että istahdan sohvalle ja koiruus pyörähtää hetkessä kainaloon ihan kylkeen kiinni. Siinä sitten istutaan hetkinen viettämässä molempien laatuaikaa. Kainalostakin yltää antamaan lipsupusuja taaksepäin emännän nenänpäähän.