lauantai 20. tammikuuta 2018

Hippu 22.5.2001 - 22.9.2018, osa II

Hipun kanssa harrastettiin monenlaista. Perustottelevaisuudella aloitettiin ja harrastukset suuntautuivat emännän innostuksen myötä agilityyn. Hippu oli kolmen koiran koplasta innokkain aksaaja ja syttyi välillä juoksemaan ratoja tosissaan. Mutta tämä oli vain hetken huumaa. Jos rataa piti mennä enemmän kuin kaksi kertaa, iski Hipullekin evvk. Eräällä aksa-hallilla oli isot peilit puomin kohdalla. Hippu pysähtyi aina keskelle puomia ihailemaan komeita karvojaan ja emäntä odotteli närkästyneenä puomin päässä. Haloo, voisitko jo tulla...

Metsätreenit olivat Hipulle huippujuttu. Ei meinannut koiruus kestää nahoissaan, kun omaa vuoroaan odotteli. Sitten painettiin metsään into piukassa.Paimensukuiselle lapinkoiralle on erittäin tärkeää, että immeiset pysyy ojennuksessa. Kun lähdin kaverin kanssa metsäretkille, oli Hipulle tärkeintä pitää kaveri kiikarissa. Sitä paimennettiin, emäntä oli toissijainen.

Tokoagiakin ehdittiin aloittaa vanhoilla päivillä ja hienosti Hippu temppuja teki. Tämä harrastus oli eläkemummon mieleen.

Hipulle oman egon esittely oli tärkeä juttu. Paimensukuisten lapinkoirien Katselmukset olivat sellaisia, että miekoira olen nyt areenalla, katsokaa kaikki ja ehdottomasti juuri minua.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Hajukurssilla

Aloittelimme hajutoimintaa viime lauantaina Vihmerän hajukurssilla. Moonalle tämä on mieleistä ja tuttua hommaa Noseworkin kautta mutta nyt tehdään juttuja hieman eri tavalla.

Kotiharjoittelussa Moona on ollut yli-innokas, kun on tarjolla ruokapalkkaa ja mieleistä tekemistä. Innokkaasti tämä laiskempi lappalainen on hommia tehnyt ja emäntä on ollut tyytyväinen. Viikon kotiläksynä oli käydä näyttämässä haju ja se menikin entisestä tottumuksesta mennen tullen. Sitten opeteltiin hajun osoittamista. Ja kappas, kohta oli kohdetyöskentelyyn opetetulla koiralla sekin hallussa. Töks, sanoo emäntä ja Monnin kuono tökkää :)

Tänään vaelteli työpaikalla robotti-imuri. Mietin mielessäni, että minkälaisen hulabaloon tuo vekotin saisi kotiareenalla. Moona ainakin haukkuisi sen ihan pystyyn :D

Kissa ja robotti-imuri

perjantai 12. tammikuuta 2018

Luottamus

Moonan kanssa on käyty useita kursseja, joissa tekeminen perustuu koiran ja emännän yhteistoimintaan ja luottamukseen. Hyvin on mennyt. Kunnes reviirille hiippailee "lammas"...

"Lammas" tuli kuvioihin viime syksynä, kun kävimme paimennustouhuissa Kerimäellä. Moonalla ei ollut mitään lampaita vastaan mutta kotireviirille tuotu lampaantalja oli "paha", aluksi aivan karmea tapaus. Sen siedättämiseen meni kotvan aikaa. Pikkuhiljaa Monni kävi syömässä herkkupaloja taljan päältä mutta vieläkään se ei ole taljan kanssa sinut.

Tällä viikolla tulimme töistä kotiin ja koiruudet laskettiin hurputtelemaan pitkin pihamaita. Moona sai yhtäkkiä hepulit ja alkoi kiertelemään minua. Mitään kontaktia en koiraan saanut vaan se väisteli, että mene mörkö kauemmaksi. Sama jatkui sisällä. Vaikka ruokaperson koiran kuppi laitettiin tarjolle, oli sen vaikeaa tulla syömään, kun olin kupin luona. Päätin kuitenkin rauhoittaa tilannetta menemällä makuuhuoneeseen kirjaa lukemaan ja kohta oli koira kainalossa. Mietiskelyn jälkeen tajusin, että mullahan on uudet nahkahanskat. Ja tarkistuksen jälkeen totesin, että lampaannahkaa ovat.

Jep, tässäpä meillä varsinainen paimenkoira juuri lammaspaimeneksi. Tarkkana kuin porkkana, etenkin hajun suhteen ;)