Meillä on sellainen kuppi/kippotyttö, joka pitää huolen jokaisesta muovisesta astiasta. Voisi puhua jopa tietynlaisesta "kierrätyksestä". Moonan tarkka kuulo erottaa kyllä, milloin on juuri tuo muovinen astia kyseessä. Silloin tämä viimeistelijä ilmestyy kehiin ja odottaa hartaasti, että saa kantaa aarteen jonnekin nurkan taakse nuoleksittavaksi.
Luin Karjalaisesta juttua koiran hallinnasta. Hallitseeko koira emäntäänsä vai emäntä koiraansa? Luutestillä voi sitäkin pikaisesti tsekata. Testasin Moonalla, joka on ärhäkkä oman reviirin muille eläimille ruokiensa päältä. Hyvin sain luun ottaa useampaankin kertaan - ei ärriä eikä amerikanirvihymyjä. Suhde siis siltä osin kunnossa :D
Moona ja sininen hetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti