sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Seisokki

Viime aikoina on ollut koiruuksien koulutuksen osalta täysi seisokki - mitään kurssia ei ole menossa kenenkään kanssa. Se on harvinaista, kun aina on ollut jonkinlaista töpinää...

Syksyllä on tarkoitus käydä kokeilemassa Moonan kansa lammaspaimennusta uudemman kerran. Moona pääsi hyvään alkuun ensimmäisellä kierroksella mutta jatkosta ei voi tietää. Lampaantaljan kanssa Monni on jo kaveri ja sitä käydään nuuhkuttelemassa.

Hipun kanssa on ollut suunnitelmissa Tokoagin 3-kurssi, kun mummelilla vielä virtasta riittää. Muusan kanssa voitaisiin käydä oman kylän kentän aksaharkoissa pientä treeniä tekemässä, lähinnä puomia ja putkea ikäkoiran kanssa. Pääasia, että pääsee fiiliksiin.

Helleilmatkin ovat tehneet seisokkia koiruuksille. Ei jaksa, ei viitsi - myötytöt vaan köllötellään nurtsilla :D

perjantai 9. kesäkuuta 2017

No, onkos tullut kesä...

...nyt se sitten tuli. Koiruuksilla alkoi turkinvaihto ja arrgghh, että sitä karvaa riittää. Etenkin Moonan karvapallero on melkoinen talviturkkia riisuessaan - muri-murilla riittää töitä.

Kävin viime viikonloppuna geokätköilyreissulla Oulun suunnilla. Yhdellä apsilla näin lapinkoiranpennun ulkoilemassa ja pitihän sitä mennä moikkaamaan. Ei iskenyt pentukuume ei - tai siis iski ihan totaalisesti :D Sen verran ihana tapaus tuo pentu oli, tuli heti tervehtimään ja oli matkalla uuteen kotiinsa Rovaniemelle.

Moonan osalta pennutus meni ohi, kun se täyttää heinäkuussa 6 vuotta. Kolmen koiran ja kolmen kissan laumaan ei tällä hetkellä uusia kaivata, joten pentujutut jää tuonnemmaksi.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Vuodet vierii...

Viime viikko oli synttäriviikko - oikea mummojen viikko. Hippu täytti 21.5. kuusitoista vuotta ja Muusa 22.5. kolmetoista.

Hippu puolustaa kaikkia oikeuksiaan ns. henkeen ja vereen. Makupaloja yritetään saada käsistä haukkaustekniikalla ja tietty sormet ovat nakkeja, joita voi haukata. On pitänyt palata vanhaan makupalatekniikkaan - ensin käsi nyrkissä ja sitten pikkuhiljaa avaus. Mutta kun se tahtoo syödä sen nyrkinkin :) Ärrit ja murrit pääsee heti, jos Hippu kuvittelee jotain hänelle kuuluvaa olevan lähelläkään. Vaikka ei olisikaan, varmuudeksi pitää murista. Puolikuuro tämä mummo on mutta ei täysin, siitä olen kiitollinen.

Muusa jatkaa edelleen piruettejaan ja on ansainnut tämän koiralauman tottelevaisimman koiran arvonimen. Kikkuraturkilla on persoonallinen tervehdysääni, kun se pistää kuononsa tötterölle ja tervehtii kuin joulupukki, how-how-how. Usein käydään siihen väliin myös sordiino (= joku pehmolelu), jonka takaa tervedyshaukkuja jatketaan. Tai saattaapa niitä sordiinoja olla siinä kaksikin ja emännän korvat kiittää :D

Ovat nämä kaksi vekkulia olleet sellaisia elämäni koiruuksia, että sanat eivät riitä...


Hippu 16 v.


Muusa 13 v.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Moonako lammas vai miten se meni, osa 2

Moonalla meinasi mennä senssit sekaisin, kun sen reviirillä hiiviskeli "lammas" eli Kerimäen Pohjolan tilalta ostettu lampaantalja. Moona paineli nopeasti sängyn alle, kun sille taljaa esittelin. Tuo reaktio johtui selvästi hajusta, ei niinkään itse taljasta.

Päätin ottaa taljaan tutustumisen seuraavien päivien ohjelmaan vaikka olisi niin mieli tehnyt ängetä se Hipun tai Moonan selkään ja saada oma "lammaskoira" reviirille :D No, ihan vitsinä tuota ajattelin ja kaiken fiksuuden nimessä toimittiin, eli joka päivä talja lattialle ja sitten normaalia puuhastelua sen ympärillä. Moonaa kiinnosti kovasti ruokakuppi mutta talja alkuun pelotti. Sitten se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäksi ja kun taljan päälle heitti makupaloja, tohti Moonakin siihen tutustua. Nyt jo makaillaan taljan päällä mutta ihan paras kaveri se ei vieläkään ole.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Moonako lammas vai miten se meni?

Nyt koitti se hetki, että pääsin vihdoin ja viimein yhden paimensukuiseni kanssa tosi toimia kokeilemaan. Emme ole missään paimennustestissä tai vastaavassa koskaan käyneet, joten mielenkiinnolla ja pienoisella jännityksellä odotin paimennuskertaa Kerimäen Pohjolan tilalla.

Ammattitaitoinen ohjaaja otti homman heti haltuun ja kertoi, mitä aloittelevan koiran kanssa voi tai pitää tehdä siellä lammasaitauksessa.Moona teki tuttavuutta lampaiden kanssa ja oli sitä mieltä, että voisko nuo mennä pois. Lampaat taas olivat erittäin kiinnostuneita Moonasta, että tulisitko meidän sakkiin? Ensimmäinen paimennuskierros meni siten, että Moona seurasi matkan päästä minua, lampaat eivät kiinnostaneet. Kun sitä tarpeeksi houkutteli, tuli se kuitenkin lampaiden perään pyörimään mutta minkäänlaista paimennuselettä ei tehty.

Toisen kierroksen osalta mietittiin, että josko lammaskehään tulisi kaveriksi sellainen koiruus, joka näyttäisi mallia. Ensimmäisen nuoren herran kanssa ei onnistunut, kun Moona kiinnosti urosta enemmän kuin lampaat. Pari muutakin viritystä tehtiin väliin, mutta Moonan mielestä tuntemattomat urokset eivät olleet hyvä juttu vaan niille piti alkaa heti kättelyssä rähjäämään. Sitten löytyi ennestään tuttu porokoira Jehki, jonka kanssa päätettiin kokeilla. Piru vie, se toimi erittäin hyvin. Kun Jehki pääsi kehään, unohtui siltä Moonan hajut ja heti hommiin. Moona katsoi hetken innokasta paimennusta ja sai kiinni, mistä on kyse. Sitten alkoikin hurja räksytys ottaen mallia Jehkistä ja ote paimennukseen oli saatu.



perjantai 28. huhtikuuta 2017

Katselmus 2017, osa II

Katselmus-reissu Lietoon on nyt tehty. Matkaa autonmittariin tuli reilu 1000 km kahden vuorokauden aikaan, huh! Etenkin sunnuntain paluumatka oli rankka, kun päästiin lähtemään Liedosta neljän maissa ja oltiin kotona puolen yön tietämissä.

Tällä kertaa ei tullut suurempaa menestystä. Ilmoittautumisvaiheessa todettiin, että meitä oli odoteltu. Hippu oli taas Katselmuksen vanhin narttu ja sai siitä ruusukkeen. Vanhin koiruus se ei kuitenkaan ollut, kun uros oli muutaman kuukauden vanhempi.

Moonan taival loppui ensimmäiseen kierrokseen. Pientä pönäkkyyttä oli vielä havaittavissa etuliikkeissä, joten laihari jatkuu. Uintia suositeltiin mutta voi olla haastavaa ei niin vedestä pitävän koiruuden kanssa.

Hippu ja Muusa menivät molemmat veteraanien kehässä jatkoon. Kummankin arvioinnissa todettiin, että liikkuvat hyvin ikäisekseen, Hipun osalta jopa erittäin hyvin. Loppukehässä Muusa jatkoi kymmenen parhaan joukkoon mutta putosi ns. kalkkiviivoilta.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nosetörkkiä III

Kauppakassi on yksi tärkeimpiä törkkimiskohteista. Kun me tullaan työreissulta, kauppakassit lasketaan maahan ja koiruudet häkistä ulos. Kasseille oitis törkkimään, mitä meille on varattu. Moonalle on kassien rapinasta tullut sen verran paha addiktio, että jos esim. kissa rapistelee tyhjää kassia, pitää heti alkaa ärisemään.

Kaikenlaiset kakkakikkareet ovat koiruuksien mielestä mukavia törkkimiskohteita, ikävä kyllä
:( Emäntä ei tykkää yhtään, kun koira tulee sitten lipsupusuja antamaan, yöks.

Kissoja on kiva törkkiä. Moona kokeilee joskus kissaa samoin kuin vinkulelua, josko se vinkuis tai lähtis lipettiin. Usein se lähtee ja saa ajaa takaa. Kissat eivät tästä ole moksiskaan, vaan ne jopa härnäävät hölmön koiran ajamaan takaa ja kipuavat oitis ylöspäin tai sitten ne vaan ovat paikallaan ja tarjoavat käpäläkomentoa. Kyllä törkkikuono häviää, kun kissan kynsi rapsahtaa kuonon päähän.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Moonan dieetti

Viime vuoden Katselmus-kehässä saatiin raaka tuomio - Monni on liian paksu koiraksi. Istuskeltiin sitten tämän mielenharmin kanssa Joensuun raviradan rappusilla aurinkoa paistattelemassa, kun viereen sattui immeinen, jolla oli ollut koiransa kanssa samoja ongelmia. Hän heitti minulle naksusäkin nimen (Hill´s Prescription Diet Metabolic Canine Dry), jolla pitäisi varmasti laihtua.

Päätimme luottaa tähän naksuvalintaan ja säkkejä on tullut hinattua kotiin vuoden verran eläinlääkärien hyllystä. Tuloksia on myös syntynyt. Moonan lähtöpaino oli vajaa 27 kg. Vuoden sisällä on tehty välipunnituksia ja nyt tilanne näyttää hyvältä, vähän alle 23 kg mittarissa. Isäntä on toiminut punnitusmestarina mutta puntarin tilanne ei hänen kohdallaan näyttänytkään yhtä hyvältä :)

Dieettiä jatketaan vielä, tavoitteena noin 20 kg. Eiköhän se tälle isoluiselle ja kookkaalle nartulle ole aika passeli paino :)

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Katselmus 2017

Yksi kevään kohokohta on ollut vuosittainen paimensukuisten lapinkoirien Katselmus. Tänä vuonna Katselmus järjestetään Liedossa Zooparkin huudeilla. Katselmuksia olemme kiertäneet koiruuksien kanssa Hipun alkuvuosista lähtien, tosin muutama Helsingin Katselmus jäi alkutaipaleella väliin.

Menestystäkin on tullut. Moona sijoittui Oulun Katselmuksessa v.2011 ykkössijalle junioriluokassa. Se oli emännälle karmea jännityksen paikka, kun olin niin iloinen viiden kehään pääsystä. Loppuarvostelussa tuijotin vaan Moonaa, en voinut katsoa tuomareita lainkaan. Kun sitten selvisi, että Moona voitti luokkansa, olin niin tohkeissani, että tuomarikin totesi, usko nyt vaan.

Seuraava menestys tuli 2015 Helsingin Katselmuksessa. Isohko ja porokoiramainen Muusa pääsi silloin loppukehiin. Silloin tuomarien linjaus perustui siihen, että viiden parhaan joukkoon valittavien koirien pitää olla eri tyyppisiä lajinsa edustajia. Muusa sijoittui veteraaniluokassa kolmanneksi.

Kruununa huipulla on veteraani Hipun menestys viime keväältä Joensuun Katselmuksesta. Hippu oli sen kertaisen Katselmuksen vanhin narttu (siis pieni palkinto tästäkin), voitti veteraanien narttusarjan ja valittiin vielä Karjalan Heiliksi eli Katselmuksen hienoimmaksi nartuksi. Vieläkin tulee tippa linssiin ja silloin taisi tulla useampikin.

Tippa linssiin meinasi tulla myös reilu viikko sitten, kun huomasin, että Katselmukseen piti ilmoittautua muutama päivä sitten. Muutama puhelu sinne ja tänne, ensin ei mutta sitten juu, vielä pääsimme mukaan. Olisi ollut harmillista, jos tämä perinne olisi katkennut. Lietoon suunnataan kera koiruuksien :D

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Konkarin kujeita

Kylläpä osaa lähes 16-vuotias mummeli vielä järjestää säpinää emännälleen. Tänään häkistä päästyään Hippeli painoi menemään satanen lasissa jonnekin Moona perävaununa. Hetki piti koiruuksia metsästää mutta tällä kertaa oli onni mukana, kun hanki ei kantanut. Hetken huutelujen (ja kiroilujen jälkeen) lähikuusikosta rymysi kaksi nauravaa koirannaamaa. "Voi emäntä ota meidät jo pois täältä", haukahtelivat kaksi upottavassa hangessa rämpivää Aina Inkeri Karkulaista.

Ollako tuosta Hipun karkureissusta vihainen vai onnellinen? Muutama vuosi sitten olin erittäin vihainen mutta nyt mielipidemittari kääntyy satasella tuon onnellisen puolelle. Että se kehtaa ja viitsii vielä emäntäänsä ärsyttää :D ja on samalla niin ihanan vihmerä.

Eläkemummon etuuksia:

1) makupaloja kohtuudella pöydästäkin, nam (ei ikinä ennen)
2) emännän vieressä köllötystä ykkössijalla - mie ensin, muut sitten
3) ruokakuppi täytetään ekana, jees
4) ekstrapissi- ja postilenkit
5) luuparatiisisissa luu ekana, kun mie olen kaikista malttamattomin
6) makupalat: syön vaikka sormetkin, kun ne näyttää nakeilta

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä" II

Lisää kohteita törkkimiseen meikäkoirilta löytyy. Törkkipommitus toimii seuraavasti. Emäntä istuu tietokoneella ja yksi käy törkkimässä sitä toiselta puolen ja toinen toiselta. Etenkin jos päivän luukiintiö ei ole täysi. Jo vain hyppää näpit tietokoneen näppäistöltä rapsuttamaan tai jos väärässä kohtaa hiirikättä törkit, koittaa meikäkoirille lähtö...

Käytössä on myös sellainen herätyskellotörkkäys. Kun aamutuimaan puolihorroksissa yrittää saada itseään hereille, tulee juuri pakkasessa ulkoilleen koiruuden kylmä ja märkä kuonon törkkäys iholle, pahimmillaan poskelle tai nenän päähän. Viimeistään siinä vaiheessa herää.

Uroskoirat harrastavat reviirillämme perstörkkiä. Se ei aina meidän tyttöjä kiinnosta vaan nämä kaverit häädetään kauemmaksi. Se ei tosin estä kokeilemasta uudelleen ja kohta on taas kuono hännän alla.

lauantai 18. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä"

Moonan kanssa on tullut käytyä Nosework-koulutuksia parin kurssin verran. Kotireviiriltä löytyy kuitenkin oma lajinsa eli nosetörkki. Se tarkoittaa sitä, että kuonoa pyritään käyttämään tehokkaasti erilaisissa paikoissa.

Yksi tarve törkkiseen on se, kun koirakaveri yrittää ängetä emännän kainaloon. Jo vain silloin pitää mennä väliin törkkimään. Mie olen ehdottomasti se tärkein, huomiota heti ja nyt! Tai mie alan törkkimään entistä pahemmin...

Törkkimistä harrastetaan myös silloin, kun toisen koiruuden kuono on mielenkiintoisessa kohteessa. Taas pitää törkkiä oma kuono siihen väliin, väistä jo hitossa, miekin haluun juuri tätä kohtaa nuuhkutella.

Yksi tärkeimpiä törkkimisen kohteita ovat kissankupit. Kun emännältä silmä välttää, heti oitis törkkimään kattien kuppeja, kissat pois alta, nyt on koiran vuoro.

Onhan se törkkimislaji tämäkin, intovingutus. Kohdetyöskentelyyn tottunut Moona muistaa kyllä käydä törkkimässä kuonollaan leluja, jotka eivät muuten kiinnosta. Yksi vinku riittää.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Iso katti kyläilee

Olipa melkoinen ihmetys, kun isäntä bongasi viime viikolla ilveksen keskellä päivää auringonotossa ihan talon nurkilta. Pihapiirissämme on ns. kuopanmäki, joka kätkee alleen pari maakuoppaa. Rinne sijaitsee päiväauringon puolella noin 30-35 metrin päässä talosta. Omat kissatkin viihtyvät siellä paistattelemassa. Nyt oli iso kattikin tämän arskapaikan löytänyt. Kääääk!

Pistää kyllä mietityttämään tuo ison kissan vierailu omien eläinten turvallisuuden takia. Olemme ennenkin ilveksen jälkiä pihapiiristä bonganneet, ihan talon rappusten edestä. Mutta tähän asti ei ole saatu näköyhteyttä. Kovin kesyn oloinen katti, koska laski aika lähelle kuvaamaan ennen kuin läksi laiskan sutjakasti hiippailemaan metsään päin.

Kissat eivät ole viime päivinä ulkona pilkistelleet. Halua varmaan olisi mutta turvallisuus ennen kaikkea.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Targetin parissa

Tänään alkoi Vihmerässä neljän kerran kurssi vapaassa target-ryhmässä, jossa jokainen treenaa kohteita omaan tahtiinsa. Olipa taas loistavaa todeta heti kättelyssä, että perskärpäsen irtoamiset sujuivat mallikkaasti. Yhtenä kohteena meillä oli tassukohde matkan päästä, jota Moona lähti heti hakemaan, ilman isompia ponnisteluja.

Edellisessä target-ryhmässä treenattiin ihmisen kiertoa. Että osaa olla hankalaa, kun agilityyn tottuneen ohjaajan täytyy luopua käsimerkeistä. Melkein pitäisi kädet sitoa selän taakse, kun väkisin meinaa käsi ohjata koiraa. Targetissa on kuitenkin tarkoitus ohjata koiraa komennolla. Siksi olikin yllätys, että Monni lähti tarjoamaan heti kättelyssä kiertoliikettä ja siihen olikin heti helppo lisätä käskysana.

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi paimennushaaveen toteutukseen asti. Toukokuussa on Moonalla mahdollisuus päästä kokeilemaan lammaspaimennusta oman maakunnan alueella. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää...

perjantai 27. tammikuuta 2017

Katit areenalla

Kissavideot ovat vallanneet Youtuben ja niiden suuri suosio on poikinut maailmalla lukuisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joissa on todettu kissavideoiden tuottavan terveydellisiä vaikutuksia - vastapainoa kiireeseen, leikkimielisyyttä ja hyvää mieltä. Jos nyt siltä tuntuu, että kissavideota... täältä löytyy

Meidän kolmen kissan reviiriltä saisi yhden jos toisenkin hyvän (tai paha mielen) kissavideon aikaan, jos a) ehtisi kuvaamaan, b) kuvaajan taito riittäisi seuraamaan kattien välistä riehakasta menoa, etenkin ryhmäpaniikkia, c) hermot riittäisivät leikkaamaan clipin kasaan siitä tallennetusta sekametelisopasta. Musta Topi-kissa kuvittelee olevansa lentokone, joka pikavauhdilla lentää eri "mantereiden" välillä Uuni-Tiskipöytä-Pöytä-Sähköhella-Lipasto ja laskeutumisratana liukuen keittiön pöytä, jarruna tyylikkäästi rututtu liina. Huoh, nostan omat tassuni pystyyn kissavideoiden osalta, koiravideon teko jatkukoon...

lauantai 21. tammikuuta 2017

Geokoirat kuvauksissa

Olemme tekemässä pientä videopätkää geokoiruuksien seikkailuista. Pääosissa esiintyvät Moona ja Hugo. On aika haastavaa kuvata koiruuksia jo itsessään - saati, että niiden toivotaan toimivan tietyllä tavoin.

Tänään kuvasimme muutaman otoksen. Makupalat, niiden houkuttelevuus ja sijoittelu korostuvat kuvauksessa. Esimerkiksi jos koira pitää saada kaivamaan jotain, mitä on ihan normijuttuja joka päiväisessä elämässä. Mutta kun sitä oikein lähdetään kuvaamaan, kaikki muu kiinnostaa. Tunkemalla hajuiltaan houkuttelevan makupalan tarpeeksi syvälle hankeen ja pari lumipaukkua päälle, saatiin pari onnistunutta kaivamiskuvausta aikaan. Etenkin ruokaperson Moonan kanssa.

Meneekö koira puuhun? No, meneehän se, jos se on tarpeeksi ketterä ja makupala kiinnostaa. Hugo kunnostautui tässä lajissa ihan kipuamisen asteelle mutta nuorella uroksella oli liian paljon makupalaa parempia houkuttimia meidän pihapiirissä, jossa on Hugon mielestä kolme ihanalla parfyymilla varustettua leidiä. Häiriöttömiä kuvauspaikkoja pitänee jatkossa miettiä...

Kuvauksia jatketaan pitkin kevättalvea ja kesälläkin. Odotan mielenkiinnolla, miten target- ym. kohdetyöskentely tulee olemaan kuvauksissa avuksi. Ehkäpä joku päivä on kasassa kohtuullisen kiva filminpätkä geokoirien seikkailusta :D

perjantai 13. tammikuuta 2017

Targettia koiruuden ehdoilla

Moonan kanssa jatketaan helmikuussa target-työskentelyä Vihmerän ns. vapaissa target-ryhmissä. Treenikerroilla jokainen tekee sitä, mikä on jäänyt aiemmin kesken tai mitä haluaa sillä hetkellä treenata. Erinomainen kurssi, joka menee juuri koiruuden ehdoilla.

Loppusyksyn aikana olimme edellisessä target-ryhmässä ja sain kokemuksen erikoisesta koiran palkkaamisesta, kun ajatellaan makupalojen perässä menevää laiskaa lappalaista. Moonan kanssa treenattiin korokkeelle menoa matkasta ja koira päätti aina valita läheisen minipuomin. Sinne se kipitti joka välissä ja oli kovasti tyytyväinen puomille päästyään. Irene ehdotti, että jospa se puomi olisi se palkka ja koira kierrätetään korokkeen kautta ja palkaksi lähetys puomille. Muutama kierros ja sehän toimi! Onnistunut irtaantuminen saatiin aikaan.

torstai 5. tammikuuta 2017

Juukelis puukelis Huugelis

Joululomaillessa ehdimme tehdä parit koiratreffit nuoren Hugo-herran kanssa. Koiruuksilla riitti hauskuutta kelillä kuin kelillä, viimeksi tiukassa pakkasessa. Tällä viimeisellä vierailulla "pelisäännöt" olivat koirien kesken selvät ja heti suoraan pystyin tyttökolmikon ovesta ulos laskemaan Hugon seuraksi. Hugo on selkeästi ottanut sen kannan, että näiden reviirillä en isottele, pikemminkin päinvastoin. Nuori herra liehittelee meidän tyttösiä ikään katsomatta. Etenkin nuo "puumat" kiinnostaa...

Moona tahtoo ensin kokeilla, josko kaveri alkaisi rähjäämään. Kun ei ala, sitten ei Moonakaan viitsi vaan mennään leikki- ja painiosastolle. Melkoista nujuamista oli Moonan ja Hugon seurustelu, kun molemmat roikkuivat vuoron perään toistensa "postiparroissa" kiinni. Juoksua ja painia - hyvää koirajumppaa! Hippu ja Muusa saivat osansa Hugon energiasta. Hippu-mummo ilmoitti isolla äänellä: "Olet kyllä mielenkiintoinen kaveri mutta elä isommalti ärsytä, kyllä mie komennan. Mie olen vieläkin kylän kunkku, ettäs tiedät!" Muusa taas hätisteli välillä Hugoa kimpustaan kiukkuisin ärähdyksin ja välillä koiraleikit sujuivat sulassa sovussa. Kiitoksia vaan Hugolle vierailusta!