maanantai 13. maaliskuuta 2017

Konkarin kujeita

Kylläpä osaa lähes 16-vuotias mummeli vielä järjestää säpinää emännälleen. Tänään häkistä päästyään Hippeli painoi menemään satanen lasissa jonnekin Moona perävaununa. Hetki piti koiruuksia metsästää mutta tällä kertaa oli onni mukana, kun hanki ei kantanut. Hetken huutelujen (ja kiroilujen jälkeen) lähikuusikosta rymysi kaksi nauravaa koirannaamaa. "Voi emäntä ota meidät jo pois täältä", haukahtelivat kaksi upottavassa hangessa rämpivää Aina Inkeri Karkulaista.

Ollako tuosta Hipun karkureissusta vihainen vai onnellinen? Muutama vuosi sitten olin erittäin vihainen mutta nyt mielipidemittari kääntyy satasella tuon onnellisen puolelle. Että se kehtaa ja viitsii vielä emäntäänsä ärsyttää :D ja on samalla niin ihanan vihmerä.

Eläkemummon etuuksia:

1) makupaloja kohtuudella pöydästäkin, nam (ei ikinä ennen)
2) emännän vieressä köllötystä ykkössijalla - mie ensin, muut sitten
3) ruokakuppi täytetään ekana, jees
4) ekstrapissi- ja postilenkit
5) luuparatiisisissa luu ekana, kun mie olen kaikista malttamattomin
6) makupalat: syön vaikka sormetkin, kun ne näyttää nakeilta

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä" II

Lisää kohteita törkkimiseen meikäkoirilta löytyy. Törkkipommitus toimii seuraavasti. Emäntä istuu tietokoneella ja yksi käy törkkimässä sitä toiselta puolen ja toinen toiselta. Etenkin jos päivän luukiintiö ei ole täysi. Jo vain hyppää näpit tietokoneen näppäistöltä rapsuttamaan tai jos väärässä kohtaa hiirikättä törkit, koittaa meikäkoirille lähtö...

Käytössä on myös sellainen herätyskellotörkkäys. Kun aamutuimaan puolihorroksissa yrittää saada itseään hereille, tulee juuri pakkasessa ulkoilleen koiruuden kylmä ja märkä kuonon törkkäys iholle, pahimmillaan poskelle tai nenän päähän. Viimeistään siinä vaiheessa herää.

Uroskoirat harrastavat reviirillämme perstörkkiä. Se ei aina meidän tyttöjä kiinnosta vaan nämä kaverit häädetään kauemmaksi. Se ei tosin estä kokeilemasta uudelleen ja kohta on taas kuono hännän alla.

lauantai 18. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä"

Moonan kanssa on tullut käytyä Nosework-koulutuksia parin kurssin verran. Kotireviiriltä löytyy kuitenkin oma lajinsa eli nosetörkki. Se tarkoittaa sitä, että kuonoa pyritään käyttämään tehokkaasti erilaisissa paikoissa.

Yksi tarve törkkiseen on se, kun koirakaveri yrittää ängetä emännän kainaloon. Jo vain silloin pitää mennä väliin törkkimään. Mie olen ehdottomasti se tärkein, huomiota heti ja nyt! Tai mie alan törkkimään entistä pahemmin...

Törkkimistä harrastetaan myös silloin, kun toisen koiruuden kuono on mielenkiintoisessa kohteessa. Taas pitää törkkiä oma kuono siihen väliin, väistä jo hitossa, miekin haluun juuri tätä kohtaa nuuhkutella.

Yksi tärkeimpiä törkkimisen kohteita ovat kissankupit. Kun emännältä silmä välttää, heti oitis törkkimään kattien kuppeja, kissat pois alta, nyt on koiran vuoro.

Onhan se törkkimislaji tämäkin, intovingutus. Kohdetyöskentelyyn tottunut Moona muistaa kyllä käydä törkkimässä kuonollaan leluja, jotka eivät muuten kiinnosta. Yksi vinku riittää.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Iso katti kyläilee

Olipa melkoinen ihmetys, kun isäntä bongasi viime viikolla ilveksen keskellä päivää auringonotossa ihan talon nurkilta. Pihapiirissämme on ns. kuopanmäki, joka kätkee alleen pari maakuoppaa. Rinne sijaitsee päiväauringon puolella noin 30-35 metrin päässä talosta. Omat kissatkin viihtyvät siellä paistattelemassa. Nyt oli iso kattikin tämän arskapaikan löytänyt. Kääääk!

Pistää kyllä mietityttämään tuo ison kissan vierailu omien eläinten turvallisuuden takia. Olemme ennenkin ilveksen jälkiä pihapiiristä bonganneet, ihan talon rappusten edestä. Mutta tähän asti ei ole saatu näköyhteyttä. Kovin kesyn oloinen katti, koska laski aika lähelle kuvaamaan ennen kuin läksi laiskan sutjakasti hiippailemaan metsään päin.

Kissat eivät ole viime päivinä ulkona pilkistelleet. Halua varmaan olisi mutta turvallisuus ennen kaikkea.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Targetin parissa

Tänään alkoi Vihmerässä neljän kerran kurssi vapaassa target-ryhmässä, jossa jokainen treenaa kohteita omaan tahtiinsa. Olipa taas loistavaa todeta heti kättelyssä, että perskärpäsen irtoamiset sujuivat mallikkaasti. Yhtenä kohteena meillä oli tassukohde matkan päästä, jota Moona lähti heti hakemaan, ilman isompia ponnisteluja.

Edellisessä target-ryhmässä treenattiin ihmisen kiertoa. Että osaa olla hankalaa, kun agilityyn tottuneen ohjaajan täytyy luopua käsimerkeistä. Melkein pitäisi kädet sitoa selän taakse, kun väkisin meinaa käsi ohjata koiraa. Targetissa on kuitenkin tarkoitus ohjata koiraa komennolla. Siksi olikin yllätys, että Monni lähti tarjoamaan heti kättelyssä kiertoliikettä ja siihen olikin heti helppo lisätä käskysana.

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi paimennushaaveen toteutukseen asti. Toukokuussa on Moonalla mahdollisuus päästä kokeilemaan lammaspaimennusta oman maakunnan alueella. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää...

perjantai 27. tammikuuta 2017

Katit areenalla

Kissavideot ovat vallanneet Youtuben ja niiden suuri suosio on poikinut maailmalla lukuisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joissa on todettu kissavideoiden tuottavan terveydellisiä vaikutuksia - vastapainoa kiireeseen, leikkimielisyyttä ja hyvää mieltä. Jos nyt siltä tuntuu, että kissavideota... täältä löytyy

Meidän kolmen kissan reviiriltä saisi yhden jos toisenkin hyvän (tai paha mielen) kissavideon aikaan, jos a) ehtisi kuvaamaan, b) kuvaajan taito riittäisi seuraamaan kattien välistä riehakasta menoa, etenkin ryhmäpaniikkia, c) hermot riittäisivät leikkaamaan clipin kasaan siitä tallennetusta sekametelisopasta. Musta Topi-kissa kuvittelee olevansa lentokone, joka pikavauhdilla lentää eri "mantereiden" välillä Uuni-Tiskipöytä-Pöytä-Sähköhella-Lipasto ja laskeutumisratana liukuen keittiön pöytä, jarruna tyylikkäästi rututtu liina. Huoh, nostan omat tassuni pystyyn kissavideoiden osalta, koiravideon teko jatkukoon...

lauantai 21. tammikuuta 2017

Geokoirat kuvauksissa

Olemme tekemässä pientä videopätkää geokoiruuksien seikkailuista. Pääosissa esiintyvät Moona ja Hugo. On aika haastavaa kuvata koiruuksia jo itsessään - saati, että niiden toivotaan toimivan tietyllä tavoin.

Tänään kuvasimme muutaman otoksen. Makupalat, niiden houkuttelevuus ja sijoittelu korostuvat kuvauksessa. Esimerkiksi jos koira pitää saada kaivamaan jotain, mitä on ihan normijuttuja joka päiväisessä elämässä. Mutta kun sitä oikein lähdetään kuvaamaan, kaikki muu kiinnostaa. Tunkemalla hajuiltaan houkuttelevan makupalan tarpeeksi syvälle hankeen ja pari lumipaukkua päälle, saatiin pari onnistunutta kaivamiskuvausta aikaan. Etenkin ruokaperson Moonan kanssa.

Meneekö koira puuhun? No, meneehän se, jos se on tarpeeksi ketterä ja makupala kiinnostaa. Hugo kunnostautui tässä lajissa ihan kipuamisen asteelle mutta nuorella uroksella oli liian paljon makupalaa parempia houkuttimia meidän pihapiirissä, jossa on Hugon mielestä kolme ihanalla parfyymilla varustettua leidiä. Häiriöttömiä kuvauspaikkoja pitänee jatkossa miettiä...

Kuvauksia jatketaan pitkin kevättalvea ja kesälläkin. Odotan mielenkiinnolla, miten target- ym. kohdetyöskentely tulee olemaan kuvauksissa avuksi. Ehkäpä joku päivä on kasassa kohtuullisen kiva filminpätkä geokoirien seikkailusta :D