lauantai 27. toukokuuta 2017

Vuodet vierii...

Viime viikko oli synttäriviikko - oikea mummojen viikko. Hippu täytti 21.5. kuusitoista vuotta ja Muusa 22.5. kolmetoista.

Hippu puolustaa kaikkia oikeuksiaan ns. henkeen ja vereen. Makupaloja yritetään saada käsistä haukkaustekniikalla ja tietty sormet ovat nakkeja, joita voi haukata. On pitänyt palata vanhaan makupalatekniikkaan - ensin käsi nyrkissä ja sitten pikkuhiljaa avaus. Mutta kun se tahtoo syödä sen nyrkinkin :) Ärrit ja murrit pääsee heti, jos Hippu kuvittelee jotain hänelle kuuluvaa olevan lähelläkään. Vaikka ei olisikaan, varmuudeksi pitää murista. Puolikuuro tämä mummo on mutta ei täysin, siitä olen kiitollinen.

Muusa jatkaa edelleen piruettejaan ja on ansainnut tämän koiralauman tottelevaisimman koiran arvonimen. Kikkuraturkilla on persoonallinen tervehdysääni, kun se pistää kuononsa tötterölle ja tervehtii kuin joulupukki, how-how-how. Usein käydään siihen väliin myös sordiino (= joku pehmolelu), jonka takaa tervedyshaukkuja jatketaan. Tai saattaapa niitä sordiinoja olla siinä kaksikin ja emännän korvat kiittää :D

Ovat nämä kaksi vekkulia olleet sellaisia elämäni koiruuksia, että sanat eivät riitä...


Hippu 16 v.


Muusa 13 v.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Moonako lammas vai miten se meni, osa 2

Moonalla meinasi mennä senssit sekaisin, kun sen reviirillä hiiviskeli "lammas" eli Kerimäen Pohjolan tilalta ostettu lampaantalja. Moona paineli nopeasti sängyn alle, kun sille taljaa esittelin. Tuo reaktio johtui selvästi hajusta, ei niinkään itse taljasta.

Päätin ottaa taljaan tutustumisen seuraavien päivien ohjelmaan vaikka olisi niin mieli tehnyt ängetä se Hipun tai Moonan selkään ja saada oma "lammaskoira" reviirille :D No, ihan vitsinä tuota ajattelin ja kaiken fiksuuden nimessä toimittiin, eli joka päivä talja lattialle ja sitten normaalia puuhastelua sen ympärillä. Moonaa kiinnosti kovasti ruokakuppi mutta talja alkuun pelotti. Sitten se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäksi ja kun taljan päälle heitti makupaloja, tohti Moonakin siihen tutustua. Nyt jo makaillaan taljan päällä mutta ihan paras kaveri se ei vieläkään ole.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Moonako lammas vai miten se meni?

Nyt koitti se hetki, että pääsin vihdoin ja viimein yhden paimensukuiseni kanssa tosi toimia kokeilemaan. Emme ole missään paimennustestissä tai vastaavassa koskaan käyneet, joten mielenkiinnolla ja pienoisella jännityksellä odotin paimennuskertaa Kerimäen Pohjolan tilalla.

Ammattitaitoinen ohjaaja otti homman heti haltuun ja kertoi, mitä aloittelevan koiran kanssa voi tai pitää tehdä siellä lammasaitauksessa.Moona teki tuttavuutta lampaiden kanssa ja oli sitä mieltä, että voisko nuo mennä pois. Lampaat taas olivat erittäin kiinnostuneita Moonasta, että tulisitko meidän sakkiin? Ensimmäinen paimennuskierros meni siten, että Moona seurasi matkan päästä minua, lampaat eivät kiinnostaneet. Kun sitä tarpeeksi houkutteli, tuli se kuitenkin lampaiden perään pyörimään mutta minkäänlaista paimennuselettä ei tehty.

Toisen kierroksen osalta mietittiin, että josko lammaskehään tulisi kaveriksi sellainen koiruus, joka näyttäisi mallia. Ensimmäisen nuoren herran kanssa ei onnistunut, kun Moona kiinnosti urosta enemmän kuin lampaat. Pari muutakin viritystä tehtiin väliin, mutta Moonan mielestä tuntemattomat urokset eivät olleet hyvä juttu vaan niille piti alkaa heti kättelyssä rähjäämään. Sitten löytyi ennestään tuttu porokoira Jehki, jonka kanssa päätettiin kokeilla. Piru vie, se toimi erittäin hyvin. Kun Jehki pääsi kehään, unohtui siltä Moonan hajut ja heti hommiin. Moona katsoi hetken innokasta paimennusta ja sai kiinni, mistä on kyse. Sitten alkoikin hurja räksytys ottaen mallia Jehkistä ja ote paimennukseen oli saatu.



perjantai 28. huhtikuuta 2017

Katselmus 2017, osa II

Katselmus-reissu Lietoon on nyt tehty. Matkaa autonmittariin tuli reilu 1000 km kahden vuorokauden aikaan, huh! Etenkin sunnuntain paluumatka oli rankka, kun päästiin lähtemään Liedosta neljän maissa ja oltiin kotona puolen yön tietämissä.

Tällä kertaa ei tullut suurempaa menestystä. Ilmoittautumisvaiheessa todettiin, että meitä oli odoteltu. Hippu oli taas Katselmuksen vanhin narttu ja sai siitä ruusukkeen. Vanhin koiruus se ei kuitenkaan ollut, kun uros oli muutaman kuukauden vanhempi.

Moonan taival loppui ensimmäiseen kierrokseen. Pientä pönäkkyyttä oli vielä havaittavissa etuliikkeissä, joten laihari jatkuu. Uintia suositeltiin mutta voi olla haastavaa ei niin vedestä pitävän koiruuden kanssa.

Hippu ja Muusa menivät molemmat veteraanien kehässä jatkoon. Kummankin arvioinnissa todettiin, että liikkuvat hyvin ikäisekseen, Hipun osalta jopa erittäin hyvin. Loppukehässä Muusa jatkoi kymmenen parhaan joukkoon mutta putosi ns. kalkkiviivoilta.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nosetörkkiä III

Kauppakassi on yksi tärkeimpiä törkkimiskohteista. Kun me tullaan työreissulta, kauppakassit lasketaan maahan ja koiruudet häkistä ulos. Kasseille oitis törkkimään, mitä meille on varattu. Moonalle on kassien rapinasta tullut sen verran paha addiktio, että jos esim. kissa rapistelee tyhjää kassia, pitää heti alkaa ärisemään.

Kaikenlaiset kakkakikkareet ovat koiruuksien mielestä mukavia törkkimiskohteita, ikävä kyllä
:( Emäntä ei tykkää yhtään, kun koira tulee sitten lipsupusuja antamaan, yöks.

Kissoja on kiva törkkiä. Moona kokeilee joskus kissaa samoin kuin vinkulelua, josko se vinkuis tai lähtis lipettiin. Usein se lähtee ja saa ajaa takaa. Kissat eivät tästä ole moksiskaan, vaan ne jopa härnäävät hölmön koiran ajamaan takaa ja kipuavat oitis ylöspäin tai sitten ne vaan ovat paikallaan ja tarjoavat käpäläkomentoa. Kyllä törkkikuono häviää, kun kissan kynsi rapsahtaa kuonon päähän.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Moonan dieetti

Viime vuoden Katselmus-kehässä saatiin raaka tuomio - Monni on liian paksu koiraksi. Istuskeltiin sitten tämän mielenharmin kanssa Joensuun raviradan rappusilla aurinkoa paistattelemassa, kun viereen sattui immeinen, jolla oli ollut koiransa kanssa samoja ongelmia. Hän heitti minulle naksusäkin nimen (Hill´s Prescription Diet Metabolic Canine Dry), jolla pitäisi varmasti laihtua.

Päätimme luottaa tähän naksuvalintaan ja säkkejä on tullut hinattua kotiin vuoden verran eläinlääkärien hyllystä. Tuloksia on myös syntynyt. Moonan lähtöpaino oli vajaa 27 kg. Vuoden sisällä on tehty välipunnituksia ja nyt tilanne näyttää hyvältä, vähän alle 23 kg mittarissa. Isäntä on toiminut punnitusmestarina mutta puntarin tilanne ei hänen kohdallaan näyttänytkään yhtä hyvältä :)

Dieettiä jatketaan vielä, tavoitteena noin 20 kg. Eiköhän se tälle isoluiselle ja kookkaalle nartulle ole aika passeli paino :)

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Katselmus 2017

Yksi kevään kohokohta on ollut vuosittainen paimensukuisten lapinkoirien Katselmus. Tänä vuonna Katselmus järjestetään Liedossa Zooparkin huudeilla. Katselmuksia olemme kiertäneet koiruuksien kanssa Hipun alkuvuosista lähtien, tosin muutama Helsingin Katselmus jäi alkutaipaleella väliin.

Menestystäkin on tullut. Moona sijoittui Oulun Katselmuksessa v.2011 ykkössijalle junioriluokassa. Se oli emännälle karmea jännityksen paikka, kun olin niin iloinen viiden kehään pääsystä. Loppuarvostelussa tuijotin vaan Moonaa, en voinut katsoa tuomareita lainkaan. Kun sitten selvisi, että Moona voitti luokkansa, olin niin tohkeissani, että tuomarikin totesi, usko nyt vaan.

Seuraava menestys tuli 2015 Helsingin Katselmuksessa. Isohko ja porokoiramainen Muusa pääsi silloin loppukehiin. Silloin tuomarien linjaus perustui siihen, että viiden parhaan joukkoon valittavien koirien pitää olla eri tyyppisiä lajinsa edustajia. Muusa sijoittui veteraaniluokassa kolmanneksi.

Kruununa huipulla on veteraani Hipun menestys viime keväältä Joensuun Katselmuksesta. Hippu oli sen kertaisen Katselmuksen vanhin narttu (siis pieni palkinto tästäkin), voitti veteraanien narttusarjan ja valittiin vielä Karjalan Heiliksi eli Katselmuksen hienoimmaksi nartuksi. Vieläkin tulee tippa linssiin ja silloin taisi tulla useampikin.

Tippa linssiin meinasi tulla myös reilu viikko sitten, kun huomasin, että Katselmukseen piti ilmoittautua muutama päivä sitten. Muutama puhelu sinne ja tänne, ensin ei mutta sitten juu, vielä pääsimme mukaan. Olisi ollut harmillista, jos tämä perinne olisi katkennut. Lietoon suunnataan kera koiruuksien :D