keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulu on taas

Moona: Hitsi, että tuoksuu tuo meidän joulupuuro hyvälle. Miun kirsu kiertää tutkan lailla ilmassa kehää erilaisten joulutuoksujen lumoissa. Joulupaketitkin mie vainuan, kun ne jossain komeron hyllyillä piileskelee. Lämpimien haisujen lisäksi voi ulkona kaivaa hangesta supiaisen raatoa, kissan kakkoja ym. Emäntä ei tykkää.

Muusa: On se niin ihanaa, kun omat immeiset ovat kotona koko päivän. Saa käydä tekemässä joulupiruetteja pitkin pihamaita moneen otteeseen. Isännän kanssa meillä tahtoo olla olohuoneessa sohvataistelu mutta mie aina voitan. Pennusta lähtien se on ollut miun lempipaikka - Muusan oma kellottelupeti ja kepposten keksimiskoti.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulu tulla jollottaa

Muusan ja Moonan reviirille kuuluu hyvää. Talvi on tullut jossain määrin ja lumessa voi taas peuhata. Tuttavapiirissä on koiruuksia, joille talvi ei ole se must-juttu. Nuttua pitää niskaan vetää, kun pakkasta tulee. Ovat nämä karvaiset kaverit niin erilaisia.

Koiraharrastusten osalta on ollut ns. seisokkikausi. Toki koirille on jatkuvasti aktiviteettia kolmen kissan taloudessa. Moona innostuu välillä takaa-ajoleikkeihin ulkona mutta onneksi sisällä eletään kylki-kyljessä -periaatteella. On se vaan niin kummallista...

Eilen nähtiin mielenkiintoinen episodi. Musta Topi-katti ja talitintti tuijottivat toisiaan noin 15 senttimetrin matkalta. Talitintti säilyi hengissä. Välissä oli ikkuna :D

Tänään vieraili koiruuksille erittäin tuttu belgi Tiku. Pientä haipakkaa saatiin aikaiseksi illan pimeydessä. Moona oli sitä mieltä, että haluan haastaa Tikua juoksuleikkeihin mutta yksi kierros riitti tällä kertaa.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Kuulumisia tulossa...

Miun bloggaaminen on ollut katkolla, kun muut harrastukset kuljettelee. Geokätköjen perässä on tullut mentyä pitkin poikin Suomea. En aio kuitenkaan blogia arkistoida vaan todellakin aktivoida itseäni kirjoittelemaan lisää koiruuksien kuulumisia.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Hugo kyläilee

Hugo-herra tuli tänään kyläilemään tyttöjen luokse. Moonalle se on aina odotettu hetki, kun pääsee Hugon kanssa ulkona painimaan, harrastamaan koirakeilailua ja etenkin sitä juoksemista. Hippulat vinkuivat jälleen ja hanki pölisi.

Koirakeilaus on Monnin oma laji. Tästä koirapallosta on niin mukava juosta sukkulana päin toista ja tehdä täyskaato. Tämä ei ole ollut mukava juttu meidän vanhempien koirien osalta mutta jyrä vaan painaa. Hugo ei ole keilauksesta moksistaan ja tekee välillä akrobaattisia väistöliikkeitä hyppäämällä ilmaan.

Moona toimi tänään itkuhälyttymenä, kun se kuuli talon sisältä vierailemaan tulleen vauvan itkua. Alkoi mahdoton haukun voksutus, että mikä ihmeen sireeni tuolle sisätiloissa piileskelee. Sama tuli eteen siinä vaiheessa, kun Manta-vauva oli kotiin lähdössä ja autossa vielä kitisteli. Moonalle se oli ihmettä ja kummaa - epäluuloisesti voksuttaen autoa taas kierrettiin.


Koirapystypainia, kuva: Saara Sorjonen

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kipottelua ja luutesti

Oman ruokailun osalta tulee välillä oikaistua eineksillä. Kaupasta saa usein myös ihan oikeasti tehtyä ruokaa, joka vaan pakataan muovikippoon. Saatikka sitten salaatit, jäätelö, jogurtit ym.

Meillä on sellainen kuppi/kippotyttö, joka pitää huolen jokaisesta muovisesta astiasta. Voisi puhua jopa tietynlaisesta "kierrätyksestä". Moonan tarkka kuulo erottaa kyllä, milloin on juuri tuo muovinen astia kyseessä. Silloin tämä viimeistelijä ilmestyy kehiin ja odottaa hartaasti, että saa kantaa aarteen jonnekin nurkan taakse nuoleksittavaksi.

Luin Karjalaisesta juttua koiran hallinnasta. Hallitseeko koira emäntäänsä vai emäntä koiraansa? Luutestillä voi sitäkin pikaisesti tsekata. Testasin Moonalla, joka on ärhäkkä oman reviirin muille eläimille ruokiensa päältä. Hyvin sain luun ottaa useampaankin kertaan - ei ärriä eikä amerikanirvihymyjä. Suhde siis siltä osin kunnossa :D


Moona ja sininen hetki

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Riekkuen ja leikkien

Tänään tuli Moonan ja Muusan reviirille tuttu koirakaveri Hugo. Kun Moonalle aamusta mainitsin nimen Hugo, se katseli korvat hörössä tielle päin, että missä se riehukaveri viipyy.

Lopulta Hugo saapui ja paini-/juoksuleikit saatiin oitis käyntiin. Hanki vaan pöllysi, kun koirat painattelivat menemään. Keväällä 14 vuotta täyttävä Muusa painoi joukon jatkona täysin rinnoin.

Koiruuksien osalta on hyvä juttu, että niillä on vakiokaverit riekkumiseen ja juoksemiseen. Kaikkien kanssa ei tulla toimeen.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Hippu 22.5.2001 - 22.9.2018, osa III

Suhtautuminen ensimmäisen oman koiran menettämiseen yllätti minut täysin. Luulin, että en pysty olemaan läsnä tilanteessa, jossa oma koira pitää lopettaa. Toisin kävi.

Luulin, että joudun olemaan sairaslomalla luopumisen jälkeen. Ei se mennyt niin.

Luulin, että itken vuorokaudet ympäri ja kuljen punaisin silmin. Sekään ei toteutunut.

Luopumisen hetkellä tunsin helpotusta siitä, että päätös oli tehty ja tuli rauhallinen olo. Se oli hyvä päätös mutta iso ikävä on.