sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nosetörkkiä III

Kauppakassi on yksi tärkeimpiä törkkimiskohteista. Kun me tullaan työreissulta, kauppakassit lasketaan maahan ja koiruudet häkistä ulos. Kasseille oitis törkkimään, mitä meille on varattu. Moonalle on kassien rapinasta tullut sen verran paha addiktio, että jos esim. kissa rapistelee tyhjää kassia, pitää heti alkaa ärisemään.

Kaikenlaiset kakkakikkareet ovat koiruuksien mielestä mukavia törkkimiskohteita, ikävä kyllä
:( Emäntä ei tykkää yhtään, kun koira tulee sitten lipsupusuja antamaan, yöks.

Kissoja on kiva törkkiä. Moona kokeilee joskus kissaa samoin kuin vinkulelua, josko se vinkuis tai lähtis lipettiin. Usein se lähtee ja saa ajaa takaa. Kissat eivät tästä ole moksiskaan, vaan ne jopa härnäävät hölmön koiran ajamaan takaa ja kipuavat oitis ylöspäin tai sitten ne vaan ovat paikallaan ja tarjoavat käpäläkomentoa. Kyllä törkkikuono häviää, kun kissan kynsi rapsahtaa kuonon päähän.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Moonan dieetti

Viime vuoden Katselmus-kehässä saatiin raaka tuomio - Monni on liian paksu koiraksi. Istuskeltiin sitten tämän mielenharmin kanssa Joensuun raviradan rappusilla aurinkoa paistattelemassa, kun viereen sattui immeinen, jolla oli ollut koiransa kanssa samoja ongelmia. Hän heitti minulle naksusäkin nimen (Hill´s Prescription Diet Metabolic Canine Dry), jolla pitäisi varmasti laihtua.

Päätimme luottaa tähän naksuvalintaan ja säkkejä on tullut hinattua kotiin vuoden verran eläinlääkärien hyllystä. Tuloksia on myös syntynyt. Moonan lähtöpaino oli vajaa 27 kg. Vuoden sisällä on tehty välipunnituksia ja nyt tilanne näyttää hyvältä, vähän alle 23 kg mittarissa. Isäntä on toiminut punnitusmestarina mutta puntarin tilanne ei hänen kohdallaan näyttänytkään yhtä hyvältä :)

Dieettiä jatketaan vielä, tavoitteena noin 20 kg. Eiköhän se tälle isoluiselle ja kookkaalle nartulle ole aika passeli paino :)

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Katselmus 2017

Yksi kevään kohokohta on ollut vuosittainen paimensukuisten lapinkoirien Katselmus. Tänä vuonna Katselmus järjestetään Liedossa Zooparkin huudeilla. Katselmuksia olemme kiertäneet koiruuksien kanssa Hipun alkuvuosista lähtien, tosin muutama Helsingin Katselmus jäi alkutaipaleella väliin.

Menestystäkin on tullut. Moona sijoittui Oulun Katselmuksessa v.2011 ykkössijalle junioriluokassa. Se oli emännälle karmea jännityksen paikka, kun olin niin iloinen viiden kehään pääsystä. Loppuarvostelussa tuijotin vaan Moonaa, en voinut katsoa tuomareita lainkaan. Kun sitten selvisi, että Moona voitti luokkansa, olin niin tohkeissani, että tuomarikin totesi, usko nyt vaan.

Seuraava menestys tuli 2015 Helsingin Katselmuksessa. Isohko ja porokoiramainen Muusa pääsi silloin loppukehiin. Silloin tuomarien linjaus perustui siihen, että viiden parhaan joukkoon valittavien koirien pitää olla eri tyyppisiä lajinsa edustajia. Muusa sijoittui veteraaniluokassa kolmanneksi.

Kruununa huipulla on veteraani Hipun menestys viime keväältä Joensuun Katselmuksesta. Hippu oli sen kertaisen Katselmuksen vanhin narttu (siis pieni palkinto tästäkin), voitti veteraanien narttusarjan ja valittiin vielä Karjalan Heiliksi eli Katselmuksen hienoimmaksi nartuksi. Vieläkin tulee tippa linssiin ja silloin taisi tulla useampikin.

Tippa linssiin meinasi tulla myös reilu viikko sitten, kun huomasin, että Katselmukseen piti ilmoittautua muutama päivä sitten. Muutama puhelu sinne ja tänne, ensin ei mutta sitten juu, vielä pääsimme mukaan. Olisi ollut harmillista, jos tämä perinne olisi katkennut. Lietoon suunnataan kera koiruuksien :D

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Konkarin kujeita

Kylläpä osaa lähes 16-vuotias mummeli vielä järjestää säpinää emännälleen. Tänään häkistä päästyään Hippeli painoi menemään satanen lasissa jonnekin Moona perävaununa. Hetki piti koiruuksia metsästää mutta tällä kertaa oli onni mukana, kun hanki ei kantanut. Hetken huutelujen (ja kiroilujen jälkeen) lähikuusikosta rymysi kaksi nauravaa koirannaamaa. "Voi emäntä ota meidät jo pois täältä", haukahtelivat kaksi upottavassa hangessa rämpivää Aina Inkeri Karkulaista.

Ollako tuosta Hipun karkureissusta vihainen vai onnellinen? Muutama vuosi sitten olin erittäin vihainen mutta nyt mielipidemittari kääntyy satasella tuon onnellisen puolelle. Että se kehtaa ja viitsii vielä emäntäänsä ärsyttää :D ja on samalla niin ihanan vihmerä.

Eläkemummon etuuksia:

1) makupaloja kohtuudella pöydästäkin, nam (ei ikinä ennen)
2) emännän vieressä köllötystä ykkössijalla - mie ensin, muut sitten
3) ruokakuppi täytetään ekana, jees
4) ekstrapissi- ja postilenkit
5) luuparatiisisissa luu ekana, kun mie olen kaikista malttamattomin
6) makupalat: syön vaikka sormetkin, kun ne näyttää nakeilta

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä" II

Lisää kohteita törkkimiseen meikäkoirilta löytyy. Törkkipommitus toimii seuraavasti. Emäntä istuu tietokoneella ja yksi käy törkkimässä sitä toiselta puolen ja toinen toiselta. Etenkin jos päivän luukiintiö ei ole täysi. Jo vain hyppää näpit tietokoneen näppäistöltä rapsuttamaan tai jos väärässä kohtaa hiirikättä törkit, koittaa meikäkoirille lähtö...

Käytössä on myös sellainen herätyskellotörkkäys. Kun aamutuimaan puolihorroksissa yrittää saada itseään hereille, tulee juuri pakkasessa ulkoilleen koiruuden kylmä ja märkä kuonon törkkäys iholle, pahimmillaan poskelle tai nenän päähän. Viimeistään siinä vaiheessa herää.

Uroskoirat harrastavat reviirillämme perstörkkiä. Se ei aina meidän tyttöjä kiinnosta vaan nämä kaverit häädetään kauemmaksi. Se ei tosin estä kokeilemasta uudelleen ja kohta on taas kuono hännän alla.

lauantai 18. helmikuuta 2017

"Nosetörkkiä"

Moonan kanssa on tullut käytyä Nosework-koulutuksia parin kurssin verran. Kotireviiriltä löytyy kuitenkin oma lajinsa eli nosetörkki. Se tarkoittaa sitä, että kuonoa pyritään käyttämään tehokkaasti erilaisissa paikoissa.

Yksi tarve törkkiseen on se, kun koirakaveri yrittää ängetä emännän kainaloon. Jo vain silloin pitää mennä väliin törkkimään. Mie olen ehdottomasti se tärkein, huomiota heti ja nyt! Tai mie alan törkkimään entistä pahemmin...

Törkkimistä harrastetaan myös silloin, kun toisen koiruuden kuono on mielenkiintoisessa kohteessa. Taas pitää törkkiä oma kuono siihen väliin, väistä jo hitossa, miekin haluun juuri tätä kohtaa nuuhkutella.

Yksi tärkeimpiä törkkimisen kohteita ovat kissankupit. Kun emännältä silmä välttää, heti oitis törkkimään kattien kuppeja, kissat pois alta, nyt on koiran vuoro.

Onhan se törkkimislaji tämäkin, intovingutus. Kohdetyöskentelyyn tottunut Moona muistaa kyllä käydä törkkimässä kuonollaan leluja, jotka eivät muuten kiinnosta. Yksi vinku riittää.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Iso katti kyläilee

Olipa melkoinen ihmetys, kun isäntä bongasi viime viikolla ilveksen keskellä päivää auringonotossa ihan talon nurkilta. Pihapiirissämme on ns. kuopanmäki, joka kätkee alleen pari maakuoppaa. Rinne sijaitsee päiväauringon puolella noin 30-35 metrin päässä talosta. Omat kissatkin viihtyvät siellä paistattelemassa. Nyt oli iso kattikin tämän arskapaikan löytänyt. Kääääk!

Pistää kyllä mietityttämään tuo ison kissan vierailu omien eläinten turvallisuuden takia. Olemme ennenkin ilveksen jälkiä pihapiiristä bonganneet, ihan talon rappusten edestä. Mutta tähän asti ei ole saatu näköyhteyttä. Kovin kesyn oloinen katti, koska laski aika lähelle kuvaamaan ennen kuin läksi laiskan sutjakasti hiippailemaan metsään päin.

Kissat eivät ole viime päivinä ulkona pilkistelleet. Halua varmaan olisi mutta turvallisuus ennen kaikkea.