tiistai 15. elokuuta 2017

Lampaat vs. Moona

Toinen paimennusreissu Kerimäen Pohjolan tilalle tehtiin 13.8. Mielessä oli Moonan edellinen reissu ja sen innostuminen porokoira Jehkin kera. Jotenkin uskoin siihen, että tämä hyvämuistinen koiruus sen edelleen muistaa. Mutta kun päästiin itse "areenalle", Moonalle tuli evvk. Emäntää haluan paimentaa, lampaat tylsiä. Eka kierros ei tuottanut ns. tulosta vaikka Moonan häntä heiluikin edelliseen kertaan verratuna iloisemmin.

Toiselle kierrokselle päätettiin ottaa kaveriksi tuttu Hugo, joka kävi ensin vetäisemässä omat paimennukset. Moona seurasi korvat hörössä Hugon touhuja, kun haukku kuului. Kun Moona pääsi aitaukseen, pikaiset treffit Hugon kanssa ja sitten lampaiden perään. Taas oli eri meininki ja tulin siihen tulokseen, että minua ei tässä riesana ja paimennuksen kohteena tarvita. Pysyin kuitenkin aitauksessa ja kannustin Moonaa hommiin. Hyvin se tällä kertaa irtaantui, josta olen aina mielissäni tämän perskärpäsen kanssa.

Paimennushommien päätteeksi lähdimme käymään Kerimäen Hytermän saaressa, joka on luonnonsuojelualue/historillinen kohde. Meikäläisellä polttelivat saaressa sijaitsevat geokätköt ;) Kylläpä oli mahdottoman hieno kohde ja upea harjutaival saaren korkeimpia kohtia myötäillen. Moonalle tuli ongelma, kun jäin kuvailemaan kohteita ja välimatkaa isäntään kertyi parisen sataa metriä. Juokse siinä sitten eestaas tsekkaamassa, että molemmat on matkassa. Kun palasimme soutuveneellä takaisin venesatamaan, Monni etsi lähimmän varvikon ja sitten makuulle. Paimenkoira sen osaa - ei turhaan hötkyillä :D

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Oliivilasit

Jouduin vihdoin ja viimein ostamaan itselleni lukulasit, kun ei nähnyt enää pieniprinttisiä pokkareita lukea. Isäntä nimitti uudet lasini Mennään bussilla sarjassa esiintyvän Oliven laseiksi. Mie käänsin ne "oliiveiksi".

Moona ei aluksi tykännyt, kun lueskelin "oliivit" päässä. Ensin se hyppäsi sänkyyn mutta kun se bongasi lasit, hyppäsi se saman tien pois epäluuloinen ilme päällä. Ikuinen Einari Epäluulo?

Moona Einari on monessa suhteessa varautunut. Suurimman luottamuksen ihmistä kohtaan se osoittaa nousemalla seisomaan kahdelle käpälälle etutassut henkilön rintaa vasten. Ei mikään suositeltava tapa mutta en ole sitä Moonalta kieltänytkään juuri tuon tärkeän merkityksen takia. Eikä se kaikille hypi ;)

Moonalle on suunniteltu toista paimennuskertaa elokuulle. Mielenkiinnolla odotan, mitä viime kerralla porokoira Jehkin avulla saatu innostus tuo tullessaan. Tuleeko takapakkia vai päästäänkö tosi toimiin...

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesä on tullut...

...mutta on tää edelleen ihan kamalaa karvanlähtöaikaa - kaikki kolme tupsuttaa yhtä aikaa. Nyppimistekniikka on ollut käytössä hätäapuna ja kukaan ei tykkää. Auta armias, jos tulet minnuu nyppimään, alkaa tosiaan nyppimään tää touhu, tuumaa Moona. Saatikka sitten jos hurjaharja tulee kylään...

Jotenkin tämä karvanlähtö oikein ryöpsähti kehiin tällä kertaa, kun se on aiemmin ollut epäsäännöllistä kullakin koiruudella. No, nyt alkoi kesäloma ja ehtii muri-muria "juoksuttamaan":D

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Seisokki

Viime aikoina on ollut koiruuksien koulutuksen osalta täysi seisokki - mitään kurssia ei ole menossa kenenkään kanssa. Se on harvinaista, kun aina on ollut jonkinlaista töpinää...

Syksyllä on tarkoitus käydä kokeilemassa Moonan kansa lammaspaimennusta uudemman kerran. Moona pääsi hyvään alkuun ensimmäisellä kierroksella mutta jatkosta ei voi tietää. Lampaantaljan kanssa Monni on jo kaveri ja sitä käydään nuuhkuttelemassa.

Hipun kanssa on ollut suunnitelmissa Tokoagin 3-kurssi, kun mummelilla vielä virtasta riittää. Muusan kanssa voitaisiin käydä oman kylän kentän aksaharkoissa pientä treeniä tekemässä, lähinnä puomia ja putkea ikäkoiran kanssa. Pääasia, että pääsee fiiliksiin.

Helleilmatkin ovat tehneet seisokkia koiruuksille. Ei jaksa, ei viitsi - myötytöt vaan köllötellään nurtsilla :D

perjantai 9. kesäkuuta 2017

No, onkos tullut kesä...

...nyt se sitten tuli. Koiruuksilla alkoi turkinvaihto ja arrgghh, että sitä karvaa riittää. Etenkin Moonan karvapallero on melkoinen talviturkkia riisuessaan - muri-murilla riittää töitä.

Kävin viime viikonloppuna geokätköilyreissulla Oulun suunnilla. Yhdellä apsilla näin lapinkoiranpennun ulkoilemassa ja pitihän sitä mennä moikkaamaan. Ei iskenyt pentukuume ei - tai siis iski ihan totaalisesti :D Sen verran ihana tapaus tuo pentu oli, tuli heti tervehtimään ja oli matkalla uuteen kotiinsa Rovaniemelle.

Moonan osalta pennutus meni ohi, kun se täyttää heinäkuussa 6 vuotta. Kolmen koiran ja kolmen kissan laumaan ei tällä hetkellä uusia kaivata, joten pentujutut jää tuonnemmaksi.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Vuodet vierii...

Viime viikko oli synttäriviikko - oikea mummojen viikko. Hippu täytti 21.5. kuusitoista vuotta ja Muusa 22.5. kolmetoista.

Hippu puolustaa kaikkia oikeuksiaan ns. henkeen ja vereen. Makupaloja yritetään saada käsistä haukkaustekniikalla ja tietty sormet ovat nakkeja, joita voi haukata. On pitänyt palata vanhaan makupalatekniikkaan - ensin käsi nyrkissä ja sitten pikkuhiljaa avaus. Mutta kun se tahtoo syödä sen nyrkinkin :) Ärrit ja murrit pääsee heti, jos Hippu kuvittelee jotain hänelle kuuluvaa olevan lähelläkään. Vaikka ei olisikaan, varmuudeksi pitää murista. Puolikuuro tämä mummo on mutta ei täysin, siitä olen kiitollinen.

Muusa jatkaa edelleen piruettejaan ja on ansainnut tämän koiralauman tottelevaisimman koiran arvonimen. Kikkuraturkilla on persoonallinen tervehdysääni, kun se pistää kuononsa tötterölle ja tervehtii kuin joulupukki, how-how-how. Usein käydään siihen väliin myös sordiino (= joku pehmolelu), jonka takaa tervedyshaukkuja jatketaan. Tai saattaapa niitä sordiinoja olla siinä kaksikin ja emännän korvat kiittää :D

Ovat nämä kaksi vekkulia olleet sellaisia elämäni koiruuksia, että sanat eivät riitä...


Hippu 16 v.


Muusa 13 v.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Moonako lammas vai miten se meni, osa 2

Moonalla meinasi mennä senssit sekaisin, kun sen reviirillä hiiviskeli "lammas" eli Kerimäen Pohjolan tilalta ostettu lampaantalja. Moona paineli nopeasti sängyn alle, kun sille taljaa esittelin. Tuo reaktio johtui selvästi hajusta, ei niinkään itse taljasta.

Päätin ottaa taljaan tutustumisen seuraavien päivien ohjelmaan vaikka olisi niin mieli tehnyt ängetä se Hipun tai Moonan selkään ja saada oma "lammaskoira" reviirille :D No, ihan vitsinä tuota ajattelin ja kaiken fiksuuden nimessä toimittiin, eli joka päivä talja lattialle ja sitten normaalia puuhastelua sen ympärillä. Moonaa kiinnosti kovasti ruokakuppi mutta talja alkuun pelotti. Sitten se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäksi ja kun taljan päälle heitti makupaloja, tohti Moonakin siihen tutustua. Nyt jo makaillaan taljan päällä mutta ihan paras kaveri se ei vieläkään ole.