torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivää

Tämän päivän Karjalaisessa oli juttua kosketuksesta. Se herätti erinäisiä ajatuksia kosketuksen tärkeydestä ja siitä, että millaisia muistikuvia ihmiselle siitä jää. Itselleni muistui mieleen aiempi esimies, jolla oli tapana koskea olkapäähän kevyesti ja alkaa sen jälkeen puhumaan asiaansa. Erittäin mukava ja voimaannuttava tapa - olit itsekin heti läsnä!

Koirakosketukset ovat taas oma juttunsa ja niissä on terapeuttista voimaa enemmän kuin osaa kuvitellakaan. Kohdetyöskentelyyn opetettu Moona tahtoo usein ilmaista voimakkaasti kuonollaan, mitä kuuluu ja ketä pitää rapsuttaa! Muusa taas tarjoaa takapuoltaan immeisen parhaaksi kaveriksi :D

Lumenpöllyäviä terveisiä kaikille koira- ja immeisystäville - hangessa on hyvä kylpeä, toivottaa Moona & Muusa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Pakkasen riemuja ja haukkuja

Kylläpä pakkanen koettelee alkuvuodesta sekä immeisiä että koiruuksiakin. Ennen joulua oli niin leppoisat kelit, että nyt pistää kipristelemään oikein tosissaan. Jos on pakkasta 20 tai yli, koiruudet jäävät suosiolla sisälle työpäivän ajaksi. Peltolenkillä käydään sitten iltamassa höyryjä päästelemässä mutta aika äkkiä pysähdytään ulko-oven eteen, että josko sisälle pääsis lämmittelemään :D

Kotiin tullessa Muusa tervehtii melkoisella haukun voksunnalla, joten sille pitää hoitaa sordiino suuhun. Sitten helpottaa, kun se lempipehmolelunsa läpi voksuttaa. Moonan kimittävä tervehdyshaukku on korvia raastavaa. Jos Moona pitää tulijaa outona ja ihmeellisenä, sen haukku on aivan erilaista.


Moona ja Hugo vauhdissa

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulu on taas

Moona: Hitsi, että tuoksuu tuo meidän joulupuuro hyvälle. Miun kirsu kiertää tutkan lailla ilmassa kehää erilaisten joulutuoksujen lumoissa. Joulupaketitkin mie vainuan, kun ne jossain komeron hyllyillä piileskelee. Lämpimien haisujen lisäksi voi ulkona kaivaa hangesta supiaisen raatoa, kissan kakkoja ym. Emäntä ei tykkää.

Muusa: On se niin ihanaa, kun omat immeiset ovat kotona koko päivän. Saa käydä tekemässä joulupiruetteja pitkin pihamaita moneen otteeseen. Isännän kanssa meillä tahtoo olla olohuoneessa sohvataistelu mutta mie aina voitan. Pennusta lähtien se on ollut miun lempipaikka - Muusan oma kellottelupeti ja kepposten keksimiskoti.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulu tulla jollottaa

Muusan ja Moonan reviirille kuuluu hyvää. Talvi on tullut jossain määrin ja lumessa voi taas peuhata. Tuttavapiirissä on koiruuksia, joille talvi ei ole se must-juttu. Nuttua pitää niskaan vetää, kun pakkasta tulee. Ovat nämä karvaiset kaverit niin erilaisia.

Koiraharrastusten osalta on ollut ns. seisokkikausi. Toki koirille on jatkuvasti aktiviteettia kolmen kissan taloudessa. Moona innostuu välillä takaa-ajoleikkeihin ulkona mutta onneksi sisällä eletään kylki-kyljessä -periaatteella. On se vaan niin kummallista...

Eilen nähtiin mielenkiintoinen episodi. Musta Topi-katti ja talitintti tuijottivat toisiaan noin 15 senttimetrin matkalta. Talitintti säilyi hengissä. Välissä oli ikkuna :D

Tänään vieraili koiruuksille erittäin tuttu belgi Tiku. Pientä haipakkaa saatiin aikaiseksi illan pimeydessä. Moona oli sitä mieltä, että haluan haastaa Tikua juoksuleikkeihin mutta yksi kierros riitti tällä kertaa.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Kuulumisia tulossa...

Miun bloggaaminen on ollut katkolla, kun muut harrastukset kuljettelee. Geokätköjen perässä on tullut mentyä pitkin poikin Suomea. En aio kuitenkaan blogia arkistoida vaan todellakin aktivoida itseäni kirjoittelemaan lisää koiruuksien kuulumisia.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Hugo kyläilee

Hugo-herra tuli tänään kyläilemään tyttöjen luokse. Moonalle se on aina odotettu hetki, kun pääsee Hugon kanssa ulkona painimaan, harrastamaan koirakeilailua ja etenkin sitä juoksemista. Hippulat vinkuivat jälleen ja hanki pölisi.

Koirakeilaus on Monnin oma laji. Tästä koirapallosta on niin mukava juosta sukkulana päin toista ja tehdä täyskaato. Tämä ei ole ollut mukava juttu meidän vanhempien koirien osalta mutta jyrä vaan painaa. Hugo ei ole keilauksesta moksistaan ja tekee välillä akrobaattisia väistöliikkeitä hyppäämällä ilmaan.

Moona toimi tänään itkuhälyttymenä, kun se kuuli talon sisältä vierailemaan tulleen vauvan itkua. Alkoi mahdoton haukun voksutus, että mikä ihmeen sireeni tuolle sisätiloissa piileskelee. Sama tuli eteen siinä vaiheessa, kun Manta-vauva oli kotiin lähdössä ja autossa vielä kitisteli. Moonalle se oli ihmettä ja kummaa - epäluuloisesti voksuttaen autoa taas kierrettiin.


Koirapystypainia, kuva: Saara Sorjonen

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kipottelua ja luutesti

Oman ruokailun osalta tulee välillä oikaistua eineksillä. Kaupasta saa usein myös ihan oikeasti tehtyä ruokaa, joka vaan pakataan muovikippoon. Saatikka sitten salaatit, jäätelö, jogurtit ym.

Meillä on sellainen kuppi/kippotyttö, joka pitää huolen jokaisesta muovisesta astiasta. Voisi puhua jopa tietynlaisesta "kierrätyksestä". Moonan tarkka kuulo erottaa kyllä, milloin on juuri tuo muovinen astia kyseessä. Silloin tämä viimeistelijä ilmestyy kehiin ja odottaa hartaasti, että saa kantaa aarteen jonnekin nurkan taakse nuoleksittavaksi.

Luin Karjalaisesta juttua koiran hallinnasta. Hallitseeko koira emäntäänsä vai emäntä koiraansa? Luutestillä voi sitäkin pikaisesti tsekata. Testasin Moonalla, joka on ärhäkkä oman reviirin muille eläimille ruokiensa päältä. Hyvin sain luun ottaa useampaankin kertaan - ei ärriä eikä amerikanirvihymyjä. Suhde siis siltä osin kunnossa :D


Moona ja sininen hetki