Moonan juoksut ja valeraskaudet ovat olleet todella epämääräisiä sen elämän aikana. Viime viikkoina Monni alkoi lupsuttamaan alapäätään melkoisesti. Sitten koiruus muuttui päivässä apaattiseksi, eikä eväs maistunut ruokapersolle koiralle. Jotain oli siis pielessä ja oma epäilys oli kohtutulehdus.
Varasimme ajan eläinlääkärille ja lääkäri oli oireiden kuvauksen mukaan sitä mieltä, että vaikuttaa juurikin kohtutulehdukselta. Kivuttomalla oltiin varauduttu jo ennakkoon leikkausoperaation ja sellainen Moonan osalta tehtiin maanantaina 14.9.
Kotiin palattiin heräämisvaiheiden jälkeen pujopuku päällä ja sen kanssa mentiin pari viikkoa haavan parantumisen osalta. Lisäksi vahva lääkekuuri antibioottien ja tulehduskipulääkityksen kera.
Koska koiruudella ei ruoka maistunut leikkauksen jälkeen, oli edessä ns. voisota lääkkeiden osalta. Tabut jouduttiin syöttämään koiruudelle pakolla voissa tai margariinissa kuorrutettuna eli melko rasvaista porukkaa oli meillä syöttöoperaation jälkeen :D Tämä on toiminut aiemmin ja toimi nytkin vaikka Moona pistikin vastaan kaikin voimin. Lopulta alkoi ruokakin maistua ja lihapullan koppaustemppu tepsi hyvin. Viimeiset pillerit syötiin omasta ruokakupista lihapullaan upotettuna.
Eilen päästiin pujopuvusta eroon ja nyt vietetään taas normielämää. Monni painaa joka paikkaan juoksujalkaa ja kissatkin saavat välillä kyytiä :D
Voi sentään. Oma koirani sterkattiin pari vuotta sitten kuusi vuotiaana, mutta siihen asti aina jännäsin noita kohtutulehduksia ja eritoten sitä, että mitä jos en ajoissa huomaakaan. Teillä onneksi oireet nähtiin ajoissa. Joskus ne voivat käsittääkseni olla hyvin salakavalia.
VastaaPoistaIhmeellisen nopeasti koirat tuosta sterkasta kyllä toipuu, meillä oli kylläkin tähystysoperaatio ja siitä Wiima oli entisellään melkein parissa päivässä.