Hippu 22.5.2001 - 22.9.2018, osa II

Hipun kanssa harrastettiin monenlaista. Perustottelevaisuudella aloitettiin ja harrastukset suuntautuivat emännän innostuksen myötä agilityyn. Hippu oli kolmen koiran koplasta innokkain aksaaja ja syttyi välillä juoksemaan ratoja tosissaan. Mutta tämä oli vain hetken huumaa. Jos rataa piti mennä enemmän kuin kaksi kertaa, iski Hipullekin evvk. Eräällä aksa-hallilla oli isot peilit puomin kohdalla. Hippu pysähtyi aina keskelle puomia ihailemaan komeita karvojaan ja emäntä odotteli närkästyneenä puomin päässä. Haloo, voisitko jo tulla...

Metsätreenit olivat Hipulle huippujuttu. Ei meinannut koiruus kestää nahoissaan, kun omaa vuoroaan odotteli. Sitten painettiin metsään into piukassa.Paimensukuiselle lapinkoiralle on erittäin tärkeää, että immeiset pysyy ojennuksessa. Kun lähdin kaverin kanssa metsäretkille, oli Hipulle tärkeintä pitää kaveri kiikarissa. Sitä paimennettiin, emäntä oli toissijainen.

Tokoagiakin ehdittiin aloittaa vanhoilla päivillä ja hienosti Hippu temppuja teki. Tämä harrastus oli eläkemummon mieleen.

Hipulle oman egon esittely oli tärkeä juttu. Paimensukuisten lapinkoirien Katselmukset olivat sellaisia, että miekoira olen nyt areenalla, katsokaa kaikki ja ehdottomasti juuri minua.