"Lammas" tuli kuvioihin viime syksynä, kun kävimme paimennustouhuissa Kerimäellä. Moonalla ei ollut mitään lampaita vastaan mutta kotireviirille tuotu lampaantalja oli "paha", aluksi aivan karmea tapaus. Sen siedättämiseen meni kotvan aikaa. Pikkuhiljaa Monni kävi syömässä herkkupaloja taljan päältä mutta vieläkään se ei ole taljan kanssa sinut.
Tällä viikolla tulimme töistä kotiin ja koiruudet laskettiin hurputtelemaan pitkin pihamaita. Moona sai yhtäkkiä hepulit ja alkoi kiertelemään minua. Mitään kontaktia en koiraan saanut vaan se väisteli, että mene mörkö kauemmaksi. Sama jatkui sisällä. Vaikka ruokaperson koiran kuppi laitettiin tarjolle, oli sen vaikeaa tulla syömään, kun olin kupin luona. Päätin kuitenkin rauhoittaa tilannetta menemällä makuuhuoneeseen kirjaa lukemaan ja kohta oli koira kainalossa. Mietiskelyn jälkeen tajusin, että mullahan on uudet nahkahanskat. Ja tarkistuksen jälkeen totesin, että lampaannahkaa ovat.
Jep, tässäpä meillä varsinainen paimenkoira juuri lammaspaimeneksi. Tarkkana kuin porkkana, etenkin hajun suhteen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti