Kainalokoira

Hippu oli melkoinen kainalokoiruus. Se änkesi itsensä vaikka postimerkinkokoiseen tilaan, että pääsi emännän tai isännän kylkeen kiinni rapsuteltavaksi. Muistoja on muutamastakin Katselmuksesta, kun omaa vuoroa ja muuta menoa ihmetellessä istuttiin kylki kyljessä Hippelin kanssa.

Muusasta ja Moonasta ei tähän ole juuri ollut vaan molemmat ovat halunneet olla rapsuteltavina pienen etäisyyden päästä. Muusa jopa tarjosi usein takapuoltaan rapsutettavaksi. Ettei vaan liian liki tulisi :D

Kun lauma väheni yhteen koiraan, alkoi Moona pitää immeisten läheisyydestä ja tämän syksyn aikana se oppi nopsaan kainalokoiraksi mummonsa tapaan. Tykkään! Työpäivien jälkeen meille onkin tullut tavaksi se, että istahdan sohvalle ja koiruus pyörähtää hetkessä kainaloon ihan kylkeen kiinni. Siinä sitten istutaan hetkinen viettämässä molempien laatuaikaa. Kainalostakin yltää antamaan lipsupusuja taaksepäin emännän nenänpäähän.