Sitten oltiin perillä ja mie pääsin uuteen "kotopesään", jota emäntä kutsui Nallikariksi, ja mie ekaloikalla sänkyyn. Mie en mukavuuksista tingi, kun ollaan vieraalla reviirillä ja kun minnuu väsytti niiiiin paljon. Iltapissilenkillä tuli vastaan muitakin lappalaisia ja konsertti oli valmis, meikä veti väliin sooloa. Ja yöksi tietenkin emännän kainaloon kuorsaamaan..."

"Seuraavana päivänä mie pääsin omieni joukkoon. Oulun Hiukkavaarassa oli monennäköistä ja
-kokoista paimenlappalaista. Kun takaluukku avautui, mie läksin heti häntä tötteröllä ja neliveto päällä tutustumaan uuteen maailmaan. Kaikki kiinnosti ja kavereita olisi pitänyt saada heti tassuttelussa mahdollisimman paljon sekä immeisistä että koiruuksista. Emäntä ei laskenut jokaisen luokse ja se minnuu otti korvien välliin. Teki mieli käydä nappaamassa nilkasta mutta en mie uskaltanut."
Alla olevat kuvat: Vuoma ja Moona (ylempi kuva), Nanuk ja Moona (alempi kuva)
Tulomatkalla mie kävin morjestamassa siskotyttöäni Minkaa Siilinjärvellä. Minka oli kaikin puolin mammani Muusan kaksoisolento ja jäi heti kättelyssä meikätytön tassun alle. Tosin sisätiloissa Minka juoksutti minnuu. Pianon ääni sai meikätytön mörköilemään. Että osasi pimputtimesta lähteä paha ääni, sille piti möristä ja haukkua.
Ah ihanuutta, kun mie pääsin kotireviirille. Oitis sänkyyn unipuulle, oma peti kullan kallis."
Alla oleva kuva: Muusa ja Minka, kumpi on kumpi

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti