Olen harrastanut kahden vanhemman koirani Hipun ja Muusan kanssa agilitya muutaman vuoden. Se tosiaan jäi harrastusasteelle eikä kisattu koskaan oikeasti, joskus mölleissä. Hippu innostui välillä ja teki ratoja onnistuneesti. Mutta väliin tuli kausia, ettei homma voinut vähempää kiinnostaa (narttukoiran tapaan). Muusalle taas koitui ongelmaksi sen arkuus. Jos hallin seinistä kaikui ääniä, pysähtyi Mussun vauhti siihen. Harrasteleminen lopetettiin hyvissä ajoin ennen koirien ikääntymistä.
Moonan nappula on osoittanut kaikin tavoin kykyjä kokeilla agilityä. Se kiipeää jyrkät rappuset yläkertaan ja hyppii puupinojen päälle. Keikkuu kopin katolla ja hyppii matalia esteitä mennen tullen. Pieneen putken pätkäänkin on jo sukelleltu. Menomonot siis kohti alkeiskurssia...
Kuvassa Muusa vauhdissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti