Tokoilua (emännän versio)

Kaksi kertaa on takana Koirakoulu Vihmerän vetämästä Tokon alkeet -kurssista. Olen pitänyt molemmista koulutuskerroista, koska mielestäni koulutuksessa toimitaan koiran ehdoilla. Koiraa motivoidaan, innostetaan ja ehdollistetaan toimintaan. Tämä varmasti palvelee harrastustoimintaa jatkossa, oli laji kuin laji. Siitähän se lähtee, koiran motivaatiosta - pelkästään emännän/isännän innostus ei riitä.

Naksutin on minulle uusi tuttavuus ja en ole sitä käyttänyt omien koirien koulutuksessa. Nyt olen nähnyt sen peruskäytön livenä ja se tuntui hyvältä omien koirien suhteen. Ei sillä, että haluaisin naksuttimen avulla koiriltani täydellisiä suorituksia, mutta jos koira innostuu ja tykkää, naksutin OK. Naksutin ei ole mikään vaikea väline opetella - oikea-aikaisuus tosin ratkaiseva tekijä, mutta sen oppii kyllä.

Moona on ottanut tokokurssin rauhallisesti, jos tiellä ei kulje haukuttavia heppoja tai muita häiriötekijöitä. Itse tekeminen kiinnostaa ja menee makupaloilla hyvin. Samalla kentällä käyminen kevättalven perustottistreeneissä näkyy pienen koiratytön elämässä. Tuttu kenttä, tuttuja koiruleita - mitäs tässä, mennään ja tehdään. "Meikätyttöhän omistaa tämän maailman" :D

Moonalla on asiaa VIII: Tokoilua

Miulle viikon kohokohtia on päästä Uilon kentälle, jossa mie tapaan miun siskotyttöjä ym. mukavia kamuja keskiviikon arkitottevaisuuskoulutuksessa. Lapinkoira Poju kävi miun kanssa leikkimässä ti-iltana, joten Poju olikin miun ykköskohteeni keskiviikon koirakoulussa.

Kentälle on päästävä vaikka väkisin ja kaikki temput teen, että ovet aukeaa. Ovien aukominen onkin miun spesiaalihommia > olisko miusta Abloylle testikoiraksi?

Maanantaina alkoi toko-kurssi ja sinne meikäläisenkin lappalaiskirsu ohjautui emännän kanssa. Emännällä on meikätytön suhteen kaikenlaista kiikarissa, saa nähdä kiinnostaako meikää?

Uilo-Jakokoski elämyspolku ja kolme koiruutta

On upeaa todeta, mitä kahden kylän immeiset saavat yhteistyössä aikaan. Uilo-Jakokoski
-elämyspolun ensimmäinen vaihe oli kevättalven aikana kyliä yhdistävä latu. Nyt on menossa
elämyspolun varteen rakennettava laavu ja sen oheispalvelut. Kävin koiruuksien kanssa
käppäilemässä laavun perustamispaikalle ja osittain märkää oli reitin varrella. Hipun
pirhana kävi upottamassa itsensä mahaa myöten liejuun mutta onneksi reitillä oli puro
puhdistautumista varten.

Kolmen koiruuden kanssa kulkeminen yleisillä teillä vaatii vielä opettelua. Koiruuksilla
on mielestäni oikeus kulkea lenkillä vapaasti, siksi suosin valjaita ja flexiä. No,
kolmen koiruuden kanssa ne olivat jatkuvasti solmussa ja emännältä vaadittiin hyviä
hermoja narujen selvittämiseen. Onneksi on!

Kahden koiran kanssa homma on toiminut. Kolmannen kanssa vaatii vielä pientä hienosäätöä,
mutta eiköhän se onnistu. Kaikki on suhteellista - on tässä elämässä muutakin pohdittavaa
kuin koiruuksien naruelämä :D

Alla olevassa kuvassa Oulun muistoja, vasemmalta Vuoma, Moona ja Nanuk

Mahoton Muusa ja satasen Topi

Muusan juoksut on pahimmillaan. Kun sen aiemmat juoksut ovat olleet lähes huomaamattomia, nyt niitä ei voi olla huomaamatta! Mussu tuntuu olevan aivan sekaisin ja sulho pitäisi löytää vaikka väkisin. Johtuneeko viime kesän pennuista? Sulhon puutteessa Muusa hirnuu jatkuvasti Hipun selässä eikä Hipulla ole hetken rauhaa, jos niitä ei laiteta eri huoneisiin. On aika hassun näköistä, kun Muusa kapuaa Hipun selkään ja Moona sitten vielä Muusan selkään - juna kulkee taas...

Musta poikakissa Topi muuttui viime viikolla täysin passiiviseksi. Ei maistunut ruoka, ei leikit eikä liikunta. Topi vain makoili paikoillaan, vaihtoi korkeintaan makuupaikkaa. Sitten se vietiin tohtoriin ja suolistossa näkyi tukos. Topi kun ehti jo yksi päivä pistellä kevään ensimmäisen lintupaistin naamariin. Eläinlääkärin lääkityksen lisäksi Topille syötettiin parafiinia, eikä se pahemmin kakistellut vastaan. Katti toipui vuorokaudessa ennalleen ja taas on entinen meno päällä. Ei ole halpaa eläinlääkärissä käynti, tämäkin reissu maksoi päälle satasen ja siksi Topia kutsutaankin nyt satasen Topiksi.

Alla Moona "junailee" pikku Topin kanssa

Silmät selässä - sydän kylmänä

Vielä eilen kirjoitin blogiin laittavani silmät selkään mutta tänään ne tuntuivat taas olevan jossain aivan muualla. Aamulla Musse kuljetti nappulansa Uilonpurontielle ja siellä ne tyytyväisenä hajustelivat paikallisia "koiraposteja" ja seurasivat kevätpurojen juoksua. Kyllä oli pinna taas tiukalla, kun niitä pihasta käsin tovin huutelin eikä merkkiäkään koiruuksista.

Sitten iltapäivästä laitettiin taas menoksi. Kauppareissun jälkeen laskin koiruudet irti tarkoituksena istutella orvokkeja ruukkuihin. Sinä aikana kun vein kauppakassit sisään, oli jälleen otettu ritolat eli Muusa ja perävaunu. Kirosanat olivat sitä järeämpää lajia! Eikun etsimään eikä koiruleista mitään havaintoa. Uilonpurontiellä oli ulkoilijoita, jotka huitoivat sinne päin ja heiltä kuulin, että Lieksantien yli oli taas menty. Hilkulla, ettei jääty auton alle! No, sieltähän ne karkulaiset löytyivät, kyläkierrokselta tien toiselta puolelta.

Nyt sitten loppui luotto ja samalla vapaus! Koirulit kuriin, ettei hermot mene ihan päreiksi ja suu kuivu saippuasta :D

Moona - Little Big Dog

Moonan aikuistuminen on selvästi alkanut, täyttäähän se toukokuun 12. päivä 10 kuukautta. Ensimmäinen merkki oli varhainen juoksu mutta muitakin juttuja on tullut huomioitua. Pentuvaiheen hullu riehuminen ja joka paikan natustelu on selvästi vähentynyt. Jäljelle jääneet kukat voivat todennäköisesti huokaista ja jatkaa elämänlankaansa. Nappula malttaa rauhoittua, kun sitä sivelee rinnasta. Moonalle tulee silloin itämaisia piirteitä, kun sen silmät menee ihan "kiinalaiseksi" ja se keskittyy nauttimaan rapsutuksesta.

Syksyn pennut tahtovat olla hankalampia sisäsiisteyden suhteen verrattuna kesäpentuihin (tarkoitan ajankohdalla luovutusvaihetta). Nyt Moonalla on mennyt kaksi viikkoa, ettei ole pissejä eikä kakkoja löytynyt sisältä, yes!

Hipun kanssa harjoiteltiin yksi ilta tokoliikkeitä ja kyseessä oli paikalta luoksetulo viereen istumaan. Treeneistä ei tullut mitään, kun Moona oli se, joka liikkeen suoritti (ei kuitenkaan vielä paikalta vaan viereen istumaan) ja useamman kerran virheettömästi. Ei siis ollut pelkkä vahinko yhden makupalan perässä.

Tänä aamuna Hippu ja Moona häipyivät omalta reviiriltään. Etsiskelin koiruuksia puolisen tuntia ja Moona ilmestyi postilaatikolle isännän luo. Hippua oltiin lähdössä etsimään auton kanssa, kun se tepasteli vastaan omalla pihatiellä. Voi sitä viatonta ilmetta ja naurunaamaa, en mie mittään ole tehnyt enkä missään ollut, ihan tuossa nurkan takana! Ei ollut kyllä tietoa koiruuksien reissusta mutta olin saanut ulkona ollessa paljastavan tekstiviestin, jonka mukaan koirat olivat olleet Lieksan tien toisella puolella ja tulleet sen yli takaisin päin. Voihan kettu! Jatkossa on silmätkin selässä...

Alla olevassa kuvassa Muusan sulho ja Moonan isukki Viljo sekä Viljon poika Voitto (ei Muusan pentueesta)

Katselmustunnelmia

Oulun Katselmus oli jälleen kerran hieno kokemus. Pää tyhjentyi täysin työasioista, hieno kokemus sekin :) Ensimmäinen mukava juttu oli se, että Moonan matkustaminen sujui hyvin eikä sillä ollut pahoinvointia. Hippu on siinä mielessä ihme matkustaja, että se seuraa koko ajan istuen matkan etenemistä. Hipun harmiksi farmariauto on ollut jo pitkään kuvioissa ja siellä koiruuksille on "oma osasto". Henkilöautossa sai matkustaa takapenkillä, kirsu kohti määränpäätä ja pää emännän tai isännän olkapäällä, erittäin sosiaalista.

Lauantaipäivä oli kylmähkö ja sateinen - se verotti myös porukkaa. Suurin osa kävi hoitamassa "oman osuutensa" ja siirtyi lämpimämpiin olosuhteisiin. Me oltiin paikalla puolikas päivä ja sauna tulikin illasta tarpeeseen. Moona oli kehässä juniorinartuissa ja ensimmäisellä kierroksella se hieman arasteli tuomaria, keikahti jopa kerran selälleen, mistä sain sen onneksi nopeasti pystyyn. Muuten esiintyminen sujui hienosti, kiitos Reijan koulutuskerran. Hieman pönäkäksi tuomari Moonan luokitteli mutta pääsimme kuitenkin jatkoon yhdeksän junnun joukosta. Loppukehässä oli jäljellä viisi kaunista junnuneitoa ja kuinka ollakaan, Moona pokkasi punaisen ruusukkeen eli VOITTI oman sarjansa. Mahtava tunne, viisi Katselmusta on käyty ja sijoitusta viiden parhaan joukkoon ei ole oman koiran osalle tullut.

Hippu ja Muusa olivat kehässä sunnuntaina. Hippu esiintyi tapansa mukaan varmasti ja hienosti, askelkin oli kehässä lennokasta. Tällä kertaa tuomari jätti Hipun pois loppukahinoista notkoselän takia, joka Hipulle jäi pentujen jälkeen 7 vuotta sitten. Muusalla oli reilusti kisakumppaneita ja arviointi kesti tosi kauan. Muusa pääsi jatkoon ensimmäisestä pudotuksesta mutta karsiutui toisella kierroksella eikä ollut viiden parhaan joukossa. Arviointi oli kuitenkin erittäin hyvä ja ainoa negatiivinen maininta oli se, että olisi voinut esiintyä hieman reippaammin.

Kokonaisuutena upea reissu ja koirat olivat innoissaan kaltaistensa joukossa! Moona ainakin oli koko ajan häntä tötteröllä menossa joka paikkaan, kaikkiin olisi pitänyt päästä tutustumaan. Ekstraa oli se, että eiköhän automatkojen pahanolon peikko ole nyt voitettu!

Alla olevassa kuvassa: "Hienot pöksyt serkkutytöllä", toteaa Vuoma.