Tokoilua (emännän versio)

Kaksi kertaa on takana Koirakoulu Vihmerän vetämästä Tokon alkeet -kurssista. Olen pitänyt molemmista koulutuskerroista, koska mielestäni koulutuksessa toimitaan koiran ehdoilla. Koiraa motivoidaan, innostetaan ja ehdollistetaan toimintaan. Tämä varmasti palvelee harrastustoimintaa jatkossa, oli laji kuin laji. Siitähän se lähtee, koiran motivaatiosta - pelkästään emännän/isännän innostus ei riitä.

Naksutin on minulle uusi tuttavuus ja en ole sitä käyttänyt omien koirien koulutuksessa. Nyt olen nähnyt sen peruskäytön livenä ja se tuntui hyvältä omien koirien suhteen. Ei sillä, että haluaisin naksuttimen avulla koiriltani täydellisiä suorituksia, mutta jos koira innostuu ja tykkää, naksutin OK. Naksutin ei ole mikään vaikea väline opetella - oikea-aikaisuus tosin ratkaiseva tekijä, mutta sen oppii kyllä.

Moona on ottanut tokokurssin rauhallisesti, jos tiellä ei kulje haukuttavia heppoja tai muita häiriötekijöitä. Itse tekeminen kiinnostaa ja menee makupaloilla hyvin. Samalla kentällä käyminen kevättalven perustottistreeneissä näkyy pienen koiratytön elämässä. Tuttu kenttä, tuttuja koiruleita - mitäs tässä, mennään ja tehdään. "Meikätyttöhän omistaa tämän maailman" :D