Veteraani tentissä

Tänään oli veteraani Hipulla vuorossa tokoagitentti. Viimeisestä kurssikerrasta ehti mennä jo reilu kaksi viikkoa ja treenaaminen jäi vähiin johtuen Hipun valeraskaudesta. Koiruus on silloin tilassa EVVK ja tärkeintä on jonkin lelun paapominen, muu maailma jääköön sikseen. Paitsi tietty ruokakuppi.

Monta suoritusta oli siis täysin epävarmalla pohjalla, kun niitä ennen tenttiä kotona kokeiltiin. Asenne oli taas evvk ja se tarttui emäntäänkin siinä mielessä, että mitähän tästä oikein tulee - luottamuspula oli jonkin asteinen. Hippu on ollut ikänsä kaikessa toiminnassaan kyseenalaistaja, mitä hyötyä tästä mulle on tai miksi kannattaa tehdä jotain, mitä multa vaaditaan. Se kaipaa jonkinlaista perustelua toiminnalleen. Perustelu voi hyvin olla, että "Hitsi kun on kivaa". Se voi joskus olla pelkästään sitä, että "Onpa sillä hyvä herkku, jonka miekoira saan MUTTA toiminnan pitää kuitenkin olla meikäkoiralle johdonmukaista". Ja etenkin jos on yleisöä ympärillä, "Miehän teen mitä hienoimpia temppuja, katsokaa ja ihailkaa".

Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, tentti meni piälle toivoin (Kalle Päätalon selekosten sanonta) eli oikein hyvin. 15 erilaista tehtävää oli alokasluokassa suoritettavana ja pisteitä Hipun kanssa kerättiin 13/15. Mie olin aika myyty! Jokaisessa tehtävässä on kaksi yritystä. Hipun osalta moni temppu tarvitsi juuri tuota kakkosyritystä, koska eka kerta oli sille taas, että hittoakos tässä. Kun se näki anovan ilmeeni, tuli varmaan tarve toimia, että tuon mieliksi teen. Kiitos Hippu huikeasta tentistä, joka kasvatti taas emännän uskoa. Pohjaltakin ponnistaen, jolla tarkoitan juuri tuota valeraskauden aikaista toimintaa. Kotona oli iso hymy myös koiran naamalla, kun pääsi paapomaan "pentuaan".

 

Hippu ja perävaunu Moona (edessä)