Moona käyttää kaikki konstinsa päästäkseen sinne minne haluaa - yleensä se pääseekin. Lukitsemattomat ovet se oppi aukomaan viime talvena. Tekniikka on oikein näppärä, koiruus kahdelle tassulle ja sitten toisella etukäpälällä tuetaan itseään oveen ja toisella painallus ovenkahvaan - maailma on avoinna. Moonuli tulee parhaillaan kolmen oven takaa melkein kuin kahlekuningas omasta "vankilastaan". Yläkerrassa olen kokeillut tuolin laittamista oven ja kahvan kohdalle, mutta eipä löydy sellaista paikkaa tuolille, etteikö Monni itsensä johonkin väliin viritä oven aukaisua varten. Jos tahtoo koiran pysyvän yläkerrassa, on sanottava iso EI, silloin se uskoo mutta yksin se ei jää hetkeksikään.
Yhden oven avaaminen on kuitenkin vielä ratkaisematta. Jos talon ulko-ovi on lukossa, käy oven takana melkoinen rapse, kun Monni yrittää pihalle. Odotan sitä päivää, kun se aukaisee lukon hampaillaan - ei lainkaan mahdoton juttu. Sitten ei kyllä ole yhtään kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti