Vesipeto

Hippu on aina pitänyt uimisesta. Se putosi pentuna innoissaan pari kertaa laiturilta ja alussa näytti, ettei siitä uimamaisteria tule. Oli se sen verran surkean näköinen, kun rantautui. Mutta yksi kerta se huomasi, että pinnalla pysytään ilman korvien kastelua. Sen jälkeen uintihommat on maistuneet ja veteen mennään oitis kun vaan joku rapakko kohdalle osuu. Erään hellekesän lenkillä se kävi uimassa ainakin 11 kertaa. Hipun bravuuri uintihommissa on nesteyttää itsensä samalla sisältäpäin. Kieli vaan lurppasee vettä kitusiin kun koira polskii vedessä.

Hauskin juttu Hipun uimahommissa sattui kerran Kantelesärkän talleilla. Hippu painiskeli pentuna talon landseer-rotuisen Pepin kanssa ja tälläkin kertaa Peppi tuli tervehtimään jo aikuiseksi kasvanutta Hippua. Laskin Hipun luvan kysyttyäni irti mutta ei Peppi paljon kiinnostanut. Ensin se mennä pötälsi hevosaitaukseen hirnumaan. Aikansa siellä pyörittyään, se painoi melkoisella vauhdilla lohialtaaseen uimaan. Siellä se polskutteli lohen evien seassa tyytyväisenä. Tunsin itseni hölmöksi ja voimattomaksi kun mikään käsky tai huuto ei kuurokorvalle toiminut. Tilalla oli isompi porukka vierailemassa ja ihmiset seurasivat mielenkiinnolla koiran edesottamuksia. Ei paljon naurattanut...

Muusa ei uimisesta paljon piittaa. Se kahlaa veteen mahaansa myöten, mutta ei ui. Moonan osalta odotan mielenkiinnolla, löytyykö koiran sisäinen vesipeto. Kesä-heinäkuun vaihteessa Moona on menossa koirien uimakouluun, jos mahdutaan vielä ryhmään. Perjantaina kävimme kolmen koiruuden kanssa Uilo-Jakokoski elämyspolun laavupaikalla ja vieressä on puro. Hippu tietenkin puroon ja pääsi jopa yhdessä kohtaa uimaan, kun ei jalat yltäneet pohjaan. Moona kiersi itsensä puron toiselle laidalle ja mietiskeli kotvan, miten päästä muiden kanssa samalle puolelle. Itse ajattelin mielessäni, että nyt on pikkuneidillä kahluureissu edessä. Mutta nappula ottikin hirmuloikan ja hyppäsi kuivin jaloin puron yli. En olisi kyllä uskonut, että hyppy kantaa yli ja ilman vauhtia.