Pusumaakari

Että osaa pieni koiruus olla niin ihana. Vai onko ihanuutta se, kun nappula tulee karvaisen kuononsa kanssa ja nuolaisee naamaa. Neljän aikaan aamyöstä?

Moonan pusuttelu alkaa heti aamusta. Se kapuaa ensin päälleni, painava koiruus. Etukäpälät nostetaan rinnan päälle ja olo on kuin maailmanvalloittajalla. Sen jälkeen on hyvä hyökätä pussailemaan naamaa, kun emäntä on litistetty alle. Karvainen herätyskello!

Pusuja jaetaan pitkin päivää, aina kun tilaisuus koittaa. Thanks!

Rallytokoa - ylinopeus sallittu!

Olemme kokeilleet Uilon kentällä rallytokoa kerran ja toinen kerta on tulossa. Aiemmin on harrastettu lajia Hipun ja Muusan kanssa Kontiolahden koulun parkkiksella pari vuotta sitten. Laji on mukavan reipas, joka vetää niin koiraa kuin emäntää.

Rallytokorata pitää sisällään erilaisia suoritusrasteja. Ohjaaja ja koira tekevät kyltin mukaisen suorituksen ja jatkavat matkaa seuraavalle kyltille. Suoritukset tehdään vauhdikkaasti, etenkin silloin kun ollaan radalla osaajina. Koiran tulee olla kyltin suoritushetkellä lähellä ohjaajaa. Lisäksi ohjaajan tulee huolehtia siitä, että suoritus tehdään vajaan puolen metrin päässä kyltistä eli tarkoitus on pysyä suoritushetkellä tiukasti kyltin lähellä.

Omista koirista Hipulla on homma luistanut. Moonan kanssa treenataan.

http://www.rally-toko.fi/rally.htm

Moonalla on asiaa V: Pahalla piällä

"Joskus elämä alkaa ottaa meikän karvaiseen piänuppiin - oikein nyppii. Kissat osaa ottaa pattiin meikätytön reviirillä riekkuessaan ja niille mie kostan heti. Miun kostoreissut tosin sortuu siihen, että ne hyppii korkeuksiin ja mie en mahda mittään.

Sitten ärsyttää se, ettei ruokaa tule kuppiin heti ja jatkuvasti. Pittää kokkeilla toisten kuppeja ja nekin on tyhjiä. Ketuttaa, kun emäntä estelee menoa kissojen kupeille. VAADIN, ruokaa kuppiin justiinsa tai mie syön koko talon!

Ärrinmurrit saa myös se, joka tulee minnuu hiplaaman kun oon tosi väsynyt. Emännän mielestä se on epäreilua, kun mie saan keikkua mennen tullen ja hyppiä sen päällä vaikka se olis kuin väsynyt. Miun mielestä se kuuluu koiran perusoikeuksiin, herätellä porukkaa aamuisin.

Lelujen ja luiden piältä oon aika äksy. Siihen ei passaa tulla isojen koirien illistelemään, kun mie niille murmatan. Jos menee vetokilpailuksi, meikätyttö voittaa sisulla isommat. Oon mie sen verran voimatyttö, että iso koira oikein liukuu puulattiaa pitkin, kun meikän traktori pakittaa."

Kevättä rinnassa

Lähestyvä kevät alkaa näyttää merkkejään aurinkoisina päivinä ja tippuvina räystäinä. Viikolla oli rinnepihamaa kuin luistinrata ja koiruudet vetivätkin siinä vuoroin sutia ja piruetteja. Vauhti ei hiljene vaikka liukasta onkin - onneksi ei ole vielä tapahtunut loukkaantumisia. Hipun valeraskaus on ollut tällä viikolla huipussaan ja nisistä tulee taas maitoa. Kova on kiire ulkoa sisälle ja joku lelu täytyy saada paapottavaksi. Todennäköisesti ensi viikolla taas helpottaa.

Keskiviikkona lähdimme Moonan kanssa koirakouluun. Isot koiruudet jäivät kotosalle odottelemaan isäntää, Muusalla oli nyt vuoro Hipun höpöjen takia. Kun isäntä tuli kotiin, oli Mussu kärkyllä ovensuulla ja lähti hippulat vinkuen kohti kenttää, joka on vajaan puolen kilsan päässä. Sinne se ilmestyi tuulispäänä ja oli onnellinen päästessään mukaan.

Moonan kekkuli on aamuvirkku ja alkaa hyppiä jo viiden jälkeen immeisten päällä, jos ei pää ala nousta tyynystä. Hipun kanssa saadaan äkkiä mörinät päälle, kun Monsu menee kalastelemaan Hipulta sen paapomaa lelua. Sisupussi Moona voittaa nämä matsit.

Moonalla on asiaa IV: Pentumuistoja ja uusia kamuja

Meikätytön elämä sujuu tasaisen paksusti. Tosin parin viikon päästä on tiedossa säpinää eli pentuagilitya ja huhtikuun loppupuolella Katselmusta Oulussa. Oksettaa etukätteen tuo Oulun juttu, kun pittää autossa matkailla pitkä tovi. Pittää muistella viime kesää, ettei niin ällötä...

Mie olin silloin kuin marsunpoikanen, kun väritykseni poikkesi muista. Meikän ympärillä pyöri kahdeksan sisarusta ja aina oli lystiä, silloin kun ei nukuttu. Musse-mamma oli tissikoirana ja apumammana hääri Hippu-mummo, joka oli sopivasti valeraskaana. Emännällä oli ysipäkin kanssa täysi työ, kun piti yölläkin nousta valvomaan syöttövuoroja.

Meikäpentujen reviiri laajeni jatkuvasti ja emäntä keksi kutsua lauman kasaan kolistelemalla ruokakuppeja. Kyllä meikänkin naama ilmestyi jonkin kukkulan takaa nopeasti, kun kuppi kilisi, samoin toisten.

Siskot ja veljet käyvät välillä kylässä ja kentälläkin tapaillaan. Mutta meikätyttö pitää ne vielä kurissa, miulle ei elvistellä! Mie sain viikko sitten uuden kaverin, lapinkoira Topin. Topi (4 kk) on vielä täysnappula, jota oli mukava kurmuttaa. Meikä oli niskan päällä mutta Topikin tormistautui ja sitten sai meikä kyytiä. Hassuinta oli, kun suvilumi tarttui Topiin pieninä paakkuina ja se olikin yksi paakkupate, kun myö lumessa telmittiin. Minnuun lumi ei tartu muuten kuin töppösten pohjiin. Lystiä hommaa ja sitä pitää saada lisää...

Tokoilua!

Keskiviikkona Uilon koirakoulussa oli toivotusti tokon perusteita, johon osallistuimme Hipun ja Moonan kanssa. Hippu on vanha konkari, Moona taas silmät pyöreinä. Hippu pääsi loistamaan esittelykoirana ja hyvin suorituksia pengottiin emännän muistista pienellä avustukselta, koska on muutamia vuosia kun on viimeksi tokoiltu.

Hippu on taas vaihteeksi valeraskaana, joka tarkoittaa vinguntaa, tietyn lelun paapomista ja pesän rakentamista eri kohteisiin. Aamulla oli kohteena aitan alunen, josta Hippu ilmestyi kutsumisen jälkeen kirsu multaa täynnä. Iltamassa taas pesää haettiin lenkkipolun varrella sijaitsevan ladon pohjan alta. Yleensä Hippu on valeraskauden aikaan apaattisuuden perikuva - kävely on hidasta ja mikään ei oikein kiinnosta, paitsi juuri nuo höpöhommat. Aiemmissa harrastuksissa tämä oli aikaa, jolloin ei paljon inspiroinut - ei koiraa, ei emäntää.

Olikin aika yllättävää, kun lähdimme kotiin keskiviikon treeneistä > Hipulla oli viitosvaihde päällä. Se marssi kotia kohti rinta rottingilla, häntä kaarella selän päällä ja ravilla. Mielestäni tämä vanha ja viisas koiruus oli otettu esittelykierroksesta ja emännän ehdottomasta huomiosta, jota Moona on nyt osittain varastanut.

Kohti Katselmusta ja möllitokoa :)

Maukka in Memoriam

Muusan pentueesta Maukkapoika menehtyi tapaturmaisesti pari viikkoa sitten. Suru on ollut suuri niin Maukan kotipiirissä kuin kasvattajallakin. Ei olisi uskonut, kuinka tiukalle ottaa, vaikka itse koiruus ei ole omassa elämässä joka päivä. Tätä kirjoittaessa itkettää yhä, ovat ne pennut vaan niin rakkaita.

Maukka oli jo syntyessään jämäkkä uros, pentueen ísoin ja sellaisena se pysyi. Ruokakupille viipotettiin alta aikayksikön ja varmistettiin muidenkin kupit. Velipoika Kero oli Maukan kanssa "samasta sarjasta", väritykseltään riistanvärisiä. Pentukurssilla Maukka osoitti hakutaitojaan muita paremmin. Maukka on haudattu Kiteen pieneläinhautausmaalle.

Sattuu, niin syvälle sattuu, ikävöiden Maukkaa!
Arja