Moonalla on asiaa VII: Meikätyttö maailmalla

"Meikän eka isompi reissu kotireviiriltä suuntautui Ouluun. Pörpöttimessä piti makoilla muutama tunti, ennenkuin oltiin perillä. Alussa meinasi äklöttää mutta se meni nopeasti ohi, kun mie tein oman pesän pörpöttimen peräosan takimmaiseen nurkkaan. Siellä mie sain makoilla rauhassa matkan ajan ja pissireissut päälle.

Sitten oltiin perillä ja mie pääsin uuteen "kotopesään", jota emäntä kutsui Nallikariksi, ja mie ekaloikalla sänkyyn. Mie en mukavuuksista tingi, kun ollaan vieraalla reviirillä ja kun minnuu väsytti niiiiin paljon. Iltapissilenkillä tuli vastaan muitakin lappalaisia ja konsertti oli valmis, meikä veti väliin sooloa. Ja yöksi tietenkin emännän kainaloon kuorsaamaan..."



"Seuraavana päivänä mie pääsin omieni joukkoon. Oulun Hiukkavaarassa oli monennäköistä ja
-kokoista paimenlappalaista. Kun takaluukku avautui, mie läksin heti häntä tötteröllä ja neliveto päällä tutustumaan uuteen maailmaan. Kaikki kiinnosti ja kavereita olisi pitänyt saada heti tassuttelussa mahdollisimman paljon sekä immeisistä että koiruuksista. Emäntä ei laskenut jokaisen luokse ja se minnuu otti korvien välliin. Teki mieli käydä nappaamassa nilkasta mutta en mie uskaltanut."

Alla olevat kuvat: Vuoma ja Moona (ylempi kuva), Nanuk ja Moona (alempi kuva)

"Iltamassa käytiin kyläilemässä mammani Muusan siskon Hetan luona. Siellä oli miulle kamuja - Hetan pentu Vuoma, joka on minnuu pari viikkoa vanhempi sekä pennunpökkelö Nanuk. Lystiä piisasi vaikka miun menomono alkoi jo hiipua. Illan pissireissulla sai taas torveilla ihan kuorossa kun oli kamut liikkeellä.

Tulomatkalla mie kävin morjestamassa siskotyttöäni Minkaa Siilinjärvellä. Minka oli kaikin puolin mammani Muusan kaksoisolento ja jäi heti kättelyssä meikätytön tassun alle. Tosin sisätiloissa Minka juoksutti minnuu. Pianon ääni sai meikätytön mörköilemään. Että osasi pimputtimesta lähteä paha ääni, sille piti möristä ja haukkua.

Ah ihanuutta, kun mie pääsin kotireviirille. Oitis sänkyyn unipuulle, oma peti kullan kallis."

Alla oleva kuva: Muusa ja Minka, kumpi on kumpi

Kevättä rinnassa

Moonan ensimmäinen juoksu alkoi viime viikolla, outs, nappula on vasta 9 kk. Se oli selvä tapaus ja lakanoista löytyi jälkiä, halvatun sänkykoira. Kaiken huipuksi myös Muusalle tuli juoksut samaan aikaan. Neitokaiset eivät siis ole ensi viikolla koirakoulun areenalla.

Hippu on kokenut konkari juoksujen suhteen ja Hipun elämään kuuluvat valeraskaudet puolivuosittain. Pennuksi valitaan jokin lelu, jota hoivataan.

Tänään oli koiruuksilla paimennettavaa. Omenapuita saapui leikkaamaan opiskelijaporukka ja se aiheutti koirissa hieman hämminkiä. Moona oli vähän äimämä, kun kävi yksin tutustumassa porukkaan. Hippu ja Muusakin pääsivät neuvomaan leikkaushommissa - leikkaa vaan siitä mutta ei miun häntää....

Alla olevassa kuvassa Moona ja naapuriston Remu tuttavuutta nuuskimassa

Eläinrikasta (ja rakasta) elämää

Olen aina ollut eläinrakas ja ihmettelen, ettei koiraa tullut hankituksi reilu viisitoista vuotta sitten. Perustelin sitä itselleni kerrostaloasumisella, joka ei olisi ollut kuitenkaan este. Toisaalta äidillä ja isällä oli aina koira ja kissoja, joten siellä sain tyydyttää tätä eläinrakkauden tarvetta. Kun sitten muutin maalle 2001, oli varaus Hipusta tehty nopeasti. Ja perintönä eläinvahvuuteen jäi maalaiskatti Piki.

Tällä hetkellä reviirilläni asustelee monta karvaista kaveria. Kolme koiruutta on blogissa esitelty. Koirien lisäksi pihapiirissä juoksentelee neljä kattia, joista yksi eläkeläinen Piki (yli 20 v) on vähemmällä juoksulla ja makoilee pääasiassa sisällä. Kissojen reviiriltä löytyy kolmen nuoren kissan perhe: Viiru-mamma (3 v), Topi-isukki (3 v) ja Tikku-poika (2 v). Viiru ja Topi tulivat meille samaan aikaan eri puolelta Pohjois-Karjalaa, toinen Liperistä ja toinen Juuasta. Kissoja ei ehditty leikata, kun niille tuli jo töpinää ja sitten pentuja.

Ei käy elämä tylsäksi, kun tämä kolmen koiran ja neljän kissan kopla pyörii nurkissa :D

Puolituntia putkeen - agilitya nappulalle

Kävimme Moonan kanssa eka kertaa kokeilemassa oikeita agilityesteitä Koirakoulu Napakan hallissa. Saimme siellä puolen tunnin yksityistreenit, jossa tutustuttiin putkeen ja kontaktiesteisiin. Moona oli taas automatkan jälkeen vähän aikaa, että missä mennään, yöks - ei kuitenkaan oksentamista mutta pienet kuolavanat suupielissä.

Halli oli Moonalle uusi tuttavuus ja alussa mielenkiintoisempaa olisi ollut tutkia hallin nurkkia kuin itse esteitä. Ensin kokeiltiin pelkkää putkea ja se sujui melko hyvin mutta ei vielä lennokkaasti. Kouluttaja antoi hyviä neuvoja koiran putkeen ohjaamiseen ja puuttui etenkin emännän virheisiin. Moona suhtautui heti itse putkeen menoon ennakkoluulottomasti ja alkukokeilun jälkeen päästiin tekemään putki mutkalla ja pitkänä. Putkikokeiluun lisättiin kaksi hyppyestettä putken molemmin puolin ilman rimaa.

Sitten oli vuorossa kontaktiesteet. Ensin mentiin puomilla makupalojen avulla. Sen jälkeen kokeiltiin keinua ilman keinuliikettä, pelkkä kiipeäminen keinun toiseen päähän. A-este oli vuorossa seuraavaksi ja se meni kolmannella kerralla sujuvasti.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä kokemus, joka osoitti, että tästä nappulasta löytyy. Hipun ja Muusan kanssa ensimmäiset kerrat eivät sujuneet näin hyvin. Tämä puolituntinen automatkoineen tuotti nassikalle sen verran aivotyötä, että menomatka kotiin sujui koiruuden lojuessa reporankana auton takaosastolla. Myös kotona mentiin heti unipuulle.

Koirakoulu Napakan hallia Ylämyllyllä on mahdollista vuokrata agilityesteineen 20 €/tunti. Kevään aikana olisi tarkoitus mennä kaikkien kolmen kanssa treenaamaan ainakin kerran - Moona jatkaa pentutreenejä kontakteille ja putkella, Muusa ja Hippu voisivat tehdä pari rataa.

Alla Muusan ja emännän kisatunnelmia Kolin Katselmuksesta 2010

Moonalla on asiaa VI: Tööttäilyä

"Kun mie olen oikein riehupäällä, emäntä alkaa tööttäilemään. Se koskettaa sormella miun
kirsua ja sanoo tööt > kaksi kosketusta tööttööt. Ja pahimmillaan se painaa miun kirsua malliin
Prööt. Mie en tykkää ja kuitenkin tykkään! Miulla on oma tehokas näppiansa ja kuuluu oikein loksahdus, kun mie haukkaan kohti emännän sormia.

Mie en oo mikään maantiekiitäjä, jota töötötellään. Paremminkin miun luontoon sopii kelju
kojootti, vielä on sen verran jekkua päässä. Viikollakin meni taas yksi kukkapurkki
sipaleiksi, kun selätin sen."

Alla olevassa kuvassa on Muusan poika Micu etualalla, takana vuotta vanhempi
samalla reviirillä asuva Peile Turusta

Moona kehään - koiranäyttelyistä

Olen ilmoittanut Moonan Lieksan ryhmänäyttelyyn, joka pidetään toukokuun alussa. Moona
osallistuu junioriluokkaan - on varmaan Monsun eka ja vika virallinen näyttely.

Suomenlapinkoirassa on tavallaan kaksi linjaa, peruslapinkoira ja paimensukuinen. Molemmat ovat Kennelliiton rekisteröinnin mukaan suomenlapinkoiria, mutta eroja koiruuksien rakenteessa kuitenkin on. Paimensukuinen on rungoltaan pidempi kun taas lapinkoira (ns. näyttelylinja) on rungoltaan hieman neliömainen. Paimensukuinen kantaa häntäänsä alempana kuin lapinkoira. Lapinkoiran häntä menee selän päälle kiepille, kun se jää paimensukuisella löysälle kaarelle. Myös turkki saattaa olla erilainen. Lapinkoiran karvapeite on erittäin tuuhea ja pörröinen - koira saattaa näyttää jopa hieman tukevalta karvapeitteensä takia. Paimensukuisen turkki on taas ns. makaava eli laskeutuu sileästi pitkin koiran kehoa.

Totuus on se, ettei paimensukuinen oikein tahdo pärjätä virallisissa näyttelyissä juuri edellä mainittujen eroavaisuuksien takia. Hippu ja Muusa kävivät nuorempina kaksi näyttelyä. Toisessa eli Ilomantsin näyttelyssä 2005 Hippu sai kolmosen ja Muusa pentusarjassa ykkösen. Tuomari tosin oli Muusan osalta sitä mieltä, että koiralla on ollut paplarit turkissa yön ajan (vähänkään kihara karva ei käy) ja "Älä kasva enää", eli isokokoinen narttu tulossa ja kookas se onkin. Enossa meni paremmin eli Hippu sai kakkosen ja Muusa oli pentuluokassa velipoikansa kanssa. Muusa sai taas ykkösen, kunniapalkinnon ja ROP:in (rotunsa paras) :D

Sen jälkeen on käyty matcheissa ja se on riittänyt meille näyttelyiden osalta. Sopivan sosiaalista maalaiskoiruuksille!

Kartsalla - citykävelyä maalaiskoirille

Kävimme keskiviikkona tutustumassa maalaiskoirien kanssa Joensuun keskustaan. Tosin osa reissulle osallistuneista koirista asuu Joensuussa. Käppäilemässä oli seitsemän koiruutta ja kaikki sattuivat olemaan lapinkoiria. Olimme aika hauska näky ja huomion kiintopisteinä, kun marssimme pitkin kävelykatua - oli pientä ja vähän isompaa koirulia, mukana myös lappalaisten värikirjoa.

Muusan pentuja tälle kävelylle osallistui neljä. Kyseessä oli siis myös pienimuotoinen pentutapaaminen, Muusa matkassa pentujensa paimenena. Mukana oli myös maitosuklaanruskea lapinkoira Poju sekä lähes viisikuukautinen lapinkoirapoika Topi. Ärriä ja murria piisasi aika ajoin mutta alkumurrien jälkeen rundi alkoi sujua. Pennuista hauskinta olisi ollut mennä kadun viereen hankeen painimaan, mutta se ei tällä kertaa ollut suotavaa kun ikävät immeiset olivat narun toisessa päässä.

Kaupunkikävelyn päätteeksi kävimme vierailemassa POKS:in uudella hallilla Kaislakadulla. Koiruudet joutuivat jäämään autoihin tai ulos kiinni, koska hallissa oli agilitytreenit menossa. Vauhdikasta menoa nähtiin vierailun lopussa, kun nuori skottiuros tuli näyttämään menomonojaan. Ison ja nopean koiran meno agilityssa on niin näyttävän näköistä. Toista ääripäätä agilityn parissa esitteli pieni chihuahua.