Muuta en oo varmasti tehny! Tai oon mie muutaman kerran puotellu pöyviltä ruokia lattialle, nam...
Kaikki tihut on nyt tunnustettu :o Tai oon mie Mussen kanssa käyny välillä kyläkierroksella. Mutta ihan kiltisti oon tullu kotiin, sitten kun oon kerenny...
Siinä oli varmasti kaikki, kirjan kannet kiinni ja amen. Tai...
Muusa: Ai mie karannu! Höpölöpö ja häntä heilumaan, kiltti tyttö! Kylillä on käytävä!! Ihan pakko - jopa MUST!!! Monnin perävaunu seuraa, minkäs mie sille voin. Kottiisa on moni kuollu, joten menoksi vaan kun tilaisuus koittaa. Suapi emäntä ääntään avvailla, kun myö tytöt ollaan kierroksella. Kottiin osataan kun aika koittaa. Meijjän enkka Hipun kanssa joitakin vuosia sitten oli toista vuorokautta, oli sen verran pätö reissu, että ei ollu kotiin kiirusta...
Hippu: Kehno, kun alakaa tuo vanhuus vaivata. Tässä ennee kehtoo kunnon karkureissuille, menköön nuo nuoremmet. Jiäpi miulle enemmän evästä. Kyllä miekin vieläkin ossaan tehä nurkkaoharit, kun siltä tuntuu. Yhtenä iltana peltolenkillä semmoisen koiruuvven tein. Emäntä sitten huutelee perään ja kohta mie pellolta päin tulla tupsuttelin, että oo hilijoo helekatin mölytoosa, koko kylä kuulee.
Moona, Muusa & Hippu: Myökoirat ei uskota joulupukkiin vaan emäntään (ja välillä emäntää). Tässä vaiheessa vuotta se vaan naureskelee kainaloonsa meidän kepposille, eikä muistele ollenkaan pahalla. Ihan varmasti on taas joulupaketit huomenna odottamassa. Sitä paitsi kyllä myö nähtiin kun meidän vakionamutäti Merja toi meille pussillisen tavaraa, iliman ei jiähä.
Kolme kilttiä tonttutyttöä - suunta varmaan kylille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti