ja viettää Hulda Huolettoman elämää. "Kyllä ne isot koirat hoitaa nää aikuisten koirien
jutut, mie vaan touhotan", tuumaa Monni. Moonan siskot taas merkkaavat täyttä häkää.
Kolmen nartun laumassa on omat piirteensä. Muusa "naisistui" vasta vajaa 7-vuotiaana, kun se juoksujen jatkoksi pääsi sulholaan. Sen jälkeen on kyllä juoksut pidetty säännöllisesti. Kolmatta viikkoa niitä on nytkin katseltu ja viime viikko oli melkoista tsempaloa kun Muusa ja Hippu hirnuivat toistensa selässä vuoron perään. Välillä mentiin oikein junassa, kun Moonakin kapusi viimeisen selkään. Nyt alkaa Mussenkin olo tasaantua ja ohi on, ainakin puoleksi vuodeksi.
Tänään käytiin Muusan kanssa Koirapalvelu Vihmerän "ongelmakoirakoulussa" sen narukäyttäytymisen takia. Muusa ei kestä kytkettynä olemisessa sitä, että sen ohi liikutaan tai sille käännetään selkä - se saattaa reagoida molempiin näykkäämällä. Irtiollessa se ei tätä harrasta vaan tämä liittyy juuri kiinniolemiseen. Saatiin koulutuksesta nyt hyviä vinkkejä, kuinka lähteä treenaamaan tätä ongelmaa ja edessä on siis toistoja, toistoja ja toistoja > 8000 toistoa alkaisi olla hyvä juttu itse ongelman poistamiseen. Huh!
Tämä ihana "ongelmakoira" järjesti emännälleen perjantaiaamuna suuretsinnät. Koiruudet menevät aamuisin häkkiin 99 % varmuudella, kun luvassa on makupala tai koirankeksi. Nyt ei sitten häkkiinlaittohetkellä ollutkaan kuin kaksi koiruutta tarjolla. Oletin, että Muusa paineli talon nurkan taakse pissille mutta koiraa ei näkynyt missään. Muusa osaa olla tosi liukasliikkeinen halutessaan. Ahdistamaan rupesi, kun oli kyseessä juoksunarttu. Puolisen tuntia etsin ja huutelin koiraa pihapiiristä välillä raivoitkua vääntäen ja sitten piti tehdä uusi sotasuunnitelma työpäivän varalle. Kun suuntasin sisätiloihin sitä tekemään, löytyi Musse ulkoeteisestä. Joopa joo! Illalla oli tiedossa Muusalle erityinen hellyyshetki.
Minäkö hukassa? Hei ja haloo, päivitä emäntä pääsi ja tarkista ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti