Brainstorm

Taas tuli kerran todettua, kuinka energinen Moonan nappula väsytetään aivojumpalla. Poju oli torstaina kylässä ja nappuloiden touhuun kuului pääasiassa painiminen. Se, että miten ja missä ja millä tavoin tuotti koiruuksille pohdintaa kun ympärillä olivat myös Hippu ja Muusa sekä immeiset.

Puuhakurssi on tuonut aivoaskartelua Monnin elämään. Puuhakurssille osallistuu myös vuoroin toinen isompi koiruus. Moonalle viime kertainen jumppapallon tökkäys oli hyvä juttu > jospa pallonpaimennus kiinnostaisi, kun ei ole muuta oikeaa paimennettaa tässä lähistöllä. Ensi viikolla on viimeinen puuhakurssin kerta ja pallopaimennusta olisi tarkoitus kokeilla maalia myöten. Eikä aivojumpat siihen lopu, kun heti perään alkaa Pelit&Leikit -kurssi.

Aivojumppaa (tai aivotonta) pitää tällä hetkellä myös Hippu. Valeraskaana ja joku lelu jatkuvasti matkassa. Merjalla oli sienimetsässä mukana vinkulelu. Kun Merja sitä vingutti, Hippu oli kaikista halukkain: "Anna mulle se pentu sieltä heti." Muutenkin tämä jokapaikanhöylä on ollut Merjan koira ensimmäisistä makupaloista lähtien. Pihalla sain hihkua Hippua luokse sata kertaa, kun se oli menossa pentupesän tekoon aitan alle. Merja kutsui kerran ja Hippeli juoksujalkaa painoi Merjan tykö.

Pojun ja Moonan halikuva. Kuva: Merja Tammi

Moonan halitesti - siis hallittavuustesti

POKS:in agilityharrastajille vaaditaan ennen koulutukseen osallistumista hallittavuustesti, joka on hyvä juttu itse asiaa ajatellen. Homma ei toimi, jos koiruudet huseltavat pitkin hallia hallitsemattomasti. Hallittavuustesti on kuitenkin liian vaativa aloittelevien koirien osalta POKS:in nettisivuilla olevien ohjeiden mukaan. Ohjeiden perusteella pitäisi hallita tokon alkeet ja ja jopa jatkokurssi, mieli läpäistä testi.

Moona kävi tekemässä hallittavuustestin keskiviikon koiratreenien jatkoksi. Uilon kentällä treenattiin hallittavuutta Reijan johdolla ja homma hoitui. Ja sitten ajeltiin POKS:in hallille itse testiin. Meidät otti vastaan erittäin ystävällinen koiraimmeinen, joka sai sekä koiran että immeisen rauhoittumaan. Sitten mentiin itse halliin...

Monnille se tarkoitti uutta hiekkalaatikkoa ja uusia leluja. Moi emäntä, mä meen! Nappula tutustui halliin, ja meikä juoksi perästä. Hallittavuustestin osalta oli hyvä, ettei Moona noteerannut muita koiria eikä ihmisiä. Pääasia oli halli, hajut ja jopa muutama este käytiin tekemässä. Hallussaolo oli siis aika hukassa, outs!

Sitten tuli paikallaanolojutut. Ensin nekin meni takaa-ajoksi, mutta sitten löytyi yhteinen sävel. Sataprosenttista paikallaanoloa, hienoa Moona! Hallittavuustesti saatiin siis läpi, yksi virhesuoritus. Sisäinen minä nauroi koko ajan Monnin touhuja, vaikka naama oli aika ajoin punaisena...

Poju ja Moona riehuu: Kuva Merja Tammi

Pallopaimennusta

Olen mukana Moonan ja isojen koirien kanssa kahdessa ryhmässä Koirapalvelu Vihmerän puuhakurssilla. Moona osallistuu toiseen ryhmään ja Hippu ja Muusa vuorottelevat toisessa. Viimeksi harjoittelimme palloon tökkäämistä. Ajatus olisi, että koira alkaa pyörittämään palloa jatkossa. Monnin kanssa tökkis toimikin, vielä pitää treenata, että saadaan homma pyöritysvaiheeseen.

Pallopaimennus on oma harrastuslaji, joka sopii erityisesti paimenkoirille. Pallopaimennuksessa koira kuljettaa jumppapalloa omistajan ohjaamana. Yleisin tapa on, että omistaja lähettää koiran pallon taakse ja pyytää kuljettamaan pallon luokseen tai koira kuljettaa pallon maaliin. Koira ei saa purra palloa vaan ohjaa päänsä, kuononsa tai rintansa avulla palloa eteenpäin. Lajia voi harrastaa oikeastaan missä vain mistä löytyy pieni/iso läntti avonaista tasaista kenttää/nurmikkoa. Laji ei vaadi suuria hankintoja vaan ainoastaan koiran koolle sopivan jumppapallon.

Ohessa linkki varsinaiseen kilpailutapahtumaan, jossa bortsu (tietenkin) tekee mahtavaa työtä:
http://www.youtube.com/watch?v=Xvc9VhFkyKk&feature=related

Moonaltako pallo hukassa? Höpsistä, siinähän se on - ihan itse maapallo.

Moonalla on asiaa VIII: Metsäagilitya

Meikätyttö treenaa nyt tulevia agilitykoitoksia varten. Miun pitää saada kunto kohdilleen...

Emäntä vie Merjan kanssa miut ja Pojun sienimetsään treeneihin. Hippulat vaan vinkuu, kun myö Pojun kanssa otetaan kaikki irti näistä retkistä. Ei löydy niin jyrkkää rinnettä, etteikö meikät sitä pudottelisi alas täyttä vauhtia ja takaisin. Hyppyharjoitukset sujuvat mennen tullen. Mie pistän välillä Pojun ketteryyden koetukselle, kun pujotellaan hurjana pitkin metsikköä, mie edellä ja Poju perässä. Kun metsässä painetaan tauoitta 3-4 tuntia, vaatii meikän kroppa palautumista - ei saa häiritä, Monni unipuulla!

Emäntä on ollut tällä viikolla aurinkoisella tuulella, josta meikäkoirat ovat saaneet osansa. Kunnalta tuli myönteinen päätös miun kotiareenan eli Uilon kentän agilityesteiden rahoitusta varten.

Pojulta jäi hyppy kesken, kun se pysähtyi poseeraamaan.

Pentupörinät II

Muusan pentujen "kokoontumisajot II" pidettiin lauantaina. Mukana oli Moonan, Muusan ja Hipun lisäksi Oona, Maana, Iita ja Topi (joka ei ole Muusan pentu). Oli taas hienoa nähdä, miten viime kesänä pentupalleroina pitkin pihoja vaeltaneet nappulat ovat kasvaneet. Silloin oli tiukka paikka saada pennut kasaan ja ruokakuppien yhteenkalistaminen auttoi :D Ihana Iita yllätti koollaan, kun se oli pentunappulana pentueen pienin. Nyt Iita oli lähelle toisten kokoa ja liukas kuin hylje.

Nappulat pääsivät nyt juoksemaan pitkin pihoja ja peltoja, kun nartuilla ei ollut juoksuja. Pieniä ärrejä ja murreja välillä väännettiin mutta nämä tilanteet laukesivat yllättävän nopeasti ja juoksu jatkui.

Porukan ainoana uroksena oli lapinkoira Topi, joka saapui muista vähän myöhässä. Topi ympäröitiin heti narttujen toimesta ja taisi olla Topilla hetken aikaa melko ahtaat paikat. Herra Hurmuri!!

Nappulat tulivat yllättävän hyvin toimeen keskenään. Eniten jännitti Moonan matchoilu mutta neidinnappula toimikin "tuomarina" toisten välisissä selvittelyissä.

Oheisesta kuvakoosteesta saat seurata nappuloiden menoa.

Metsätreenejä

Keskiviikon Uilon koiratreeneissä oltiin täysin pihalla ja mentiin samalla ihan metsään - vuorossa oli siis Uilon koirakoulun ekat metsätreenit, jotka pidettiin Uilo-Jakokoski elämyspolun laavun maisemissa. Paikalla oli kuusi koirakkoa, yksi ohjaaja kahden koiran voimin.

Metsäalueelle tehtiin puihin merkaten alue, joka samalla tallattiin ihmisjäljin. Maalimiehiksi alueelle meni kaksi immeistä ja koira kävi sitten molemmat bongaamassa. Aloittelijoille 1. maalimies näyttäytyi ja kutsui koiraa metsän puolelta luokseen palkiten sen luoksetulosta. Toinen maalimies oli ns. haamu eli oli kauempana metsän puolella ja sieltä pienin vihjein antoi ymmärtää, että täällä on joku.

Moona omalla metsävuorollaan osoitti hieman arkuutta maalimiehiä kohtaan, vaikka toinen olikin tuttu "namutäti". Moonan osalta yksi jännitysmomentti oli se, miten se kestää puussa, kun pitää odotella vuoroaan ilman emäntää? Tämä riiviö puree nykyisin kaikki hihnansa poikki. Nyt laitoin nahkahihnaan koiran/kissan Getoffia ja Monni pysyi hyvin kytkettynä puolisen tuntia. Mutta viimeisen koiran ollessa vuorossa, se pyyhälsi menoon mukaan - remmi tietenkin irti purtuna. Outs, just meni 16 ekua neljän hihnan korjaamiseen. Monnin ura kahlekuninkaana jatkuu...

Koiraakin voi muotokuvata. Nämä hienot muotokuvat on
kuvannut Arja Tappola. Mallina oma koiruus Malla.