Olin seuraamassa lapinkoira Pojun luonnetestiä viime sunnuntaina Pyhäselässä. Oli tarkoitus viedä Moonakin sinne mutta erinäiset matkasuunnitelmat pistivät perumaan testin. Harmi vaan kun olisin sittenkin päässyt.
Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata testiä sivusta, koska en ole sellaisessa aiemmin ollut mukana. Alussa oli pari susikoiraa ja ne toimivat luonteensa mukaisesti. Sitten tulee lappalainen, joka on vähän sitä mieltä, että eipä paljon kiinnosta, huitokaa ja hyppikää, mie vaan tässä napotan. Tylsää, eikö jo päästäisi lenkille! Yhden haukauhduksen verran jaksoi joku vaunussa kulkeva ukko kiinnostaa. Helvetin hyvät hermot on koiruudella!
Itse jäin pohtimaan, miten uskaltaisin aremman Moonan kanssa mennä testiin. Stressaako se koiraa, jääkö ikuisia traumoja? Sain kuitenkin infoa, että koiran mukaan mennään. Mitään ei vedetä överiksi ja kun koirasta on saatu jokin reaktio aikaan, se on siinä. Ehkäpä syksyn aikana mennään kokeilemaan.
Luonnetestin jälkeen matka jatkui Pyhäselän Elovaaran lenkkipoluille. Siellä olikin edessä useamman kilsan lenkki ja koiruudet saivat mennä viipottaa. Kun alettiin olla geopolkujemme finaalissa eräällä laavulla, ihmettelivät laavulla kahvittelemassa olleet emännät, että onpa ihmeen rauhallisia koiria. Siellähän ne laavun takana vaan elpyivät, eikä oikein riittänyt mielenkiintoa laavun vierailijoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti