Sama tahtoo joskus toistua myös immeisen suhteen. Kun oikein kainalokoiraksi haluaa, ei samaan kainaloon olisi muilla asiaa. Sitten tuleekin kyseeseen jo isommat amerikanirvihymyt, että häivy siitä hittoon. Hippukin sovittaa itsensä postimerkin kokoiseen tilaan ja Moona yrittää ängetä samaan tilaan kirjekuoren kokoisena. Emännän kylkeen on pakko päästä.
Tänään jätettiin koiruudet sisään parin kymmenen minuutin ajaksi, kun kävimme hakemassa koiranruokasäkit. Jo oli Monni ehtinyt pullapitkolle. Onneksi kyseessä oli alunperin puolikas pitko, josta Moona oli vetänyt puolet. Ketuttaa siinä mielessä, että Hippu ja Muusa kestävät ilman tihuja päivän, mutta tämä Monnin kekkuli ei vajaata puolta tuntia. Mitähän on taas talvella tiedossa, kun kovat pakkaset iskevät?
Pullaa - haisee hiton hyvälle! Tihuja tulossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti