Eroahdistusta II

Viime viikonloppuna oli kummityttöni lakkiaiset Hollolassa ja lähdimme matkaan perjantaina. Kaikki koiruudet jätettiin kotiin jo käytännön syistä, koska reissusta palattiin jo lauantaina. Koirat olivat yön yli häkissä ja se on niille harvinaista. Lauantaina aamupäivästä kävi "huoltoryhmä" mutta silti koiruudet olivat koko ajan mielessä. Miten ne pärjää? On ikävää, kun koiralle ei voi soittaa, että hau, mites siellä menee tai laittaa tekstiviestiä, että mites teitillä huiskaa ja muistakkee olla haukkamati.

Meidän koiruudet ovat päivittäin häkissä, kun olemme töissä. Kotiin tullessa ne pääsevät irti ja sitten sisälle syömään. Yöt ollaan sisällä. Koiruudet ovat lähes aina mukana matkassa ja ikävä tuli hotellihuoneessa, kun ei hännänheiluttajia ollut - emännän eroahdistus oli melkoinen.

Moona on osoittanut samoja taipumuksia kuin Muusa eli lauman pitää pysyä kasassa. Isäntä oli työreissulla pari päivää ja Monni pyöri meikän ympärillä kuin levoton piru. Ensin luulin, että sillä on hätä ja käytin ulkona kolme eri kertaa. Pihallakin se hötkyili ja tarkkaili joka suuntaan, joten isäntä Moonalla oli hukassa ^^>

 

Tunnelmia kevään Katselmuksessa