Takaisin maanpinnalle

Joo, keskiviikon treenit menivät loistavasti mutta tänään ei ollut agilityssa "Moonan päivä". Homma meni ns. alta riman. Moonaa ei tällä kertaa kiinnostanut esteet vaikka kaikki keinot olivat käytössä - houkuttelu, lelut, makupalat, leikki, pieni paasto ennen treenejä > koiruus oli aivan tylsistynyt koko hommaan. Huoh! Tässä vaiheessa voisi olla luovutuksen paikka, mutta se ei kuulu meikän kuvioihin. Tosin saatiin vierailevalta kouluttajalta palautetta, että tyypillistä lappalaiskoirien toimintaa :)

Kun aikoinaan aloitin agilityn Hipun ja Muusan kanssa, ei se silloinkaan käynnistynyt helposti. Kumpikaan koiruus ei todellakaan odottanut täpinöissään ja silmät palaen omaan vuoroaan. Hitaasti mutta varmasti edettiin ja harrastustasolla oli mukavaa treenata koirien kanssa. Olin tosi otettu Hipun suorituksista muutamia viikkoja sitten, kun käytiin Monnin juoksun aikana kokeilemassa. Moonalta puuttuu nyt se viimeinen kipinä. Se tekee esteitä ennakkoluulottomasti mutta ei mitenkään innokkaasti. Kuitenkin se on luonteeltaan rohkea ja reipas sekä innokas käyttämään päätään.

Koirien sijasta emännällä ovat silmät palaneet ja jalat hötkynneet agilityn suhteen. Ei voi mitään, ihana laji. Ihmisen ja koiran yhteistyötä parhaimmillaan. Elän kuitenkin omien koirien ehdoilla.

Kevään aikana käydään edelleen agitreeneissä ja sitten katsellaan kuvioita kohdalleen. Toko olisi tosi tärpillä Moonan osalta, jos itse innostuisin. Samoin metsätreenit ja kokeillaan jatkossa myös toko-agia, joka voisi olla meidän laji.