perjantai 16. marraskuuta 2012

Ollako vai eikö olla - tullako vai eikö tulla?

Syksy on taas ollut pitkä. Vaikka talvi välillä tulla tupsahtaa, se sulaakin sitten pois. Koiruuksillehan talvi sopisi kuin lumi kirsun päähän mutta ei emännälle. Kärvistelisin nyt mieluusti pitkässä mustassa syksyssä jouluun asti - syy metsätreenit. Odotan taas innolla huomisia harkkoja ja koiruuksien touhuja...

Muusa kävi Pompentaudin testissä ja tänään saatiin tulos: Normaali. Eli ei ole kantaja eikä sairas. Muusan kanssa keskustelin asiasta ja sanoin, että et ole pompomkoira vaan ihan normaali. Siltä ei aina tunnu kun tämäkin 8-vuotias ikinuori painaa jäniksenloikkaa pitkin peltoja. On vielä niin salakavala, että luikkii heti selän kääntämisen jälkeen lähimpään metsikköön. Tekisi mieli sanoa ISO ja PAHA sana. Mussu järjesti taas illalla superetsinnät meikäläiselle. Perävaununsa kanssa painui metsikköön meikän pihakynttilöiden sytyttelyaikaan ja sitten puolisen tuntia etsin niitä pirulaisia. Nyt ei luotto enää pelaa, ja Musse (intiaaninimellä: Kapinen katoava koira, mafianimellä: Il Mussolini al Paco) painaa jatkossa narun nokassa...

Terviisiä emännälle: Oot ihan pölöhö, etkä ymmärrä meikätyttöä.
Mie vaan käyn tilukset kiertämässä ja sie et tajua.
Meikätyttö miettii nyt seilaamista muille maille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti