Kevättä rinnassa

Moonan reviirille ilmestyy kevään korvalla kaikenlaista ihmeteltävää. Puppelit ovat sellaisia. Kun Moona huomaa pelloilla usein ruokailevan pupukaksikon, pääsee hurja haukku mutta pupujen pöläytys loppuu kuin seinään lähikoivikkoon. Reviiri puhdistettu - ei tarvitse enemmälti ajella. Puput eivät ole moksiskaan moisesta häiriötekijästä vaan palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen. Onneksi koiruudella ei ole metsästysvaistoa, joten emännänkään ei tarvitse metsästää.

Eri merkkisiä lintuja riittää peltojen täydeltä. On hyypiöitä, räkättäjiä, koukkunokkakuoveja, säksättäviä harakoita ym. Niitäkin Moona välillä kehoittaa siirtymään yläilmoihin - matto vaan rappusilta lentää, kun äkkilähtö yllättää.

Sattuipa eilen niin, että ulosmennessä koiralla nousi säkä pystyyn ja pari varovaista voksua. Kohta nurkan takaa hiippaili vieraileva katti. Sitä ei uskaltanut lähteä ajamaan vaan matkan päästä ilmoiteltiin, että voitko häipyä, miun reviiri. Kun kissa hiippaili kauemmaksi, rohkaistui Moona "hurjaan ajojahtiin". Eipä tainnut kissalla olla kiirusta :D