Teräsmummo

Hippu-mummeli vaan mennä jyrää. Se toipui loppukesän tasapainohäiriöistä lääkekuurin myötä ja meno on taas kuin nuorella tytöllä. Huh huijaa ja hoh hoijaa! Hippeli on jatkuvasti jotain vailla, oikea kerjäläinen. Aina tyrkkimässä ja tönimässä - huomiota suokaa, ruokaa tuokaa! Ja heti!

Hippu on alkanut vähän karsastaa erityisruokavalionaksuja, joita määrättiin viime lääkärireissulla koholla oleviin maksa-arvoihin. Eikö ole mitään muuta! Laita nyt aikakin valkosipuliöljyä! Se on meidän eläintarhan lemppari. Lähes kaikki maistuu, kun sitä ruokaan hieman lisätään. Kissatkin käyvät nuolemassa koirien kipot valkosipuliöljyn jäljiltä.

Ja tekipä mummeli yksi ilta minulle oharitkin. Kierrettiin peltolenkkiä, minä sauvojen kera ja koirat perässä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Hippu oli tapansa mukaan sitä mieltä, että ei tässä saman lenkin kiertämisessä ole mitään järkeä. Onneksi vilkaisin takakäteen ja hallin nurkalta näkyi vain hännän vilahdus, kun mummeli paineli omille teilleen. Ehdin heti perään mutta eipä Hippua näkynyt. Kotvan aikaa piti huudella ja etsiä, kunnes löytyi entisiä jälkiä seuranneena pellon tienoilta. Mutta kun ei voi luottaa, josko metsä olisi kutsunut. Sitten olisi olleet isommat etsinnät edessä. Huoh!