Katselmus 2015

Paimensukuisten lapinkoirien Katselmus järjestettiin tänä keväänä Helsingissa Tuomarinkylän
vinttikoirakeskuksessa. Koiruuksia oli mukana runsaasti. Hipun, Muusan ja Moonan kehät olivat
sunnuntaina, joten matkaan lähdettiin lauantaina.

Lauantai-iltana ehdittiin käydä Hipun kanssa pieni geokätköilylenkki lähimaisemissa, ihan parilla purkilla vaan. Koiruuksien pissi&paski-lenkit sijoittuivat Hotelli Flamingon ympäristössä pienelle lämpäreelle, jossa oli tietty valkovuokkoja. Niitähän tuolta etelästä löytyy keväiseen aikaan joka kulmalta, kateellinen oon.

Sunnuntaina suunnisteltiin hyvissä ajoin Katselmus-paikalle. Moona oli ensin Kaunein häntä -kehässä ja pääsi viiden parhaan hännän joukkoon - Eero Heinäluoma tuomarina, pitkä mies. Monnin osalta menestys oli siinä, kun se ulostettiin AVO-kehästä liian paksuna. No, se arvattiin jo etukäteen ja nyt on edessä armoton laihari - personal trainerit ovat olleet jo kehissä :) Moona tuumaili, että ensi vuonna vois olla oma XXL-kehä, mitään laiharia tässä tarvita.

Moona:"3,5 vuotias dominonvärinen narttu. Kokonaisvaikutelma hyvä. Oikeat rungon mittasuhteet. Kevyehko luusto. Esitetään tuhdissa kunnossa. Melko hyvä selkälinja. Toivoisin hieman voimakkaampia kulmauksia. Liikkuu leveästi edestä, muuten kuntoon nähden keveä liikunta. Kaunis häntä. Hieno turkki. Feminiinen pää ja viehättävä ilme. Miellyttävä luonne". Tuomarina Laura Siljander

Hippu ja Muusa olivat samassa vete2-kehässä. Ongelmaksi meinasi tulla se, että kaikki kolme koiruutta olivat alussa yhtä aikaa kehissä. Saimme värvättyä apuesittäjän Hipulle ja se toimi. Nuori neitonen Lapinlahdelta esitti Hipun oivallisesti ja siitä tuli jopa loppuarvosteluihin maininta. Muusa oli sitten tarkassa syynissä muutaman muun koiruuden kanssa mutta niin vain punainen nauha tuli ja oltiin loppukehissä. Tätä olen todellakin toivonut tuon komean, ryhdikkään, vauhdikkaan 11-vuotiaan koiruuden osalta, joka on kuitenkin nartuksi kookas. Nyt oli tuomari Noora Törnqvistillä (ja tuomareilla) silmää, koska taas haettiin rotunsa erilaisia edustajia. Tällä kertaa koiruudet laitettin loppukehässä järjestykseen ja Muusa sijoittui sarjan kolmanneksi. Hyvillä mielin matkustettiin kotia kohti pienen seikkailun kautta.

Hippu: "14-vuotias, kookas, kaunis luustoinen. Hyvät mittasuhteet, kaunis vahva pää. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. Kulmaukset ok. Ikä näkyy selän pehmeytenä, erityisesti liikkeissä. Hyvä hännänkanto. Miellyttävä luonne. Hyvin esitetty."  Tuomarina Noora Törnqvist

Muusa: "11-vuotias kookas narttu, porokoiramainen. Mukavan vahva luusto. Upea, lyhyehkö turkki. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä rintakehä. Liikkuu hyvin, mutta takaliikkeisiin toivoisin enemmän voimaa. Miellyttävä, rauhallinen luonne."  Tuomarina Noora Törnqvist

 Miss Muusa, toinen perintöprinsessa

Nose Work

Ilmoitin Moonan Oppikoiran Nose Work-kurssille ja pääsimme varasijalle. Nyt saimme tiedon, että paikka kurssille löytyy. Hetken mietin, miten ehditään. Kun luin lisää koulutuskuvausta, innostuin ja mukana ollaan. Tämä voisi olla Moonan juttu.

Nose Work on vuonna 2008 USA:ssa kehitetty harrastuslaji koirille. Alunperin se kehitettiin rescuekoirien aktivointiin, mutta pian huomattiin, miten paljon aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransivat koirien hyvinvointia ja laji levisi kaikkien koiranomistajien saataville. Suomessa laji on uusi ja Eläinkoulutuskeskus opettaa sitä ensimmäisten joukossa.

Nose Work sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Koira voi olla pieni tai suuri, rohkea tai arka, kolmijalkainen, kuuro tai sokea. Laji ei vaadi koiralta tai ohjaajalta erikoistaitoja, perushallinta on riittävä. Lajia ei myöskään harrasteta ryhmäkurssina, jolloin laji sopii myös ihmis- tai koira-aroille yksilöille. Lajia on helppo harrastaa omassa kodissa ja aktivointimenetelmänä se on verraton.

Haasteita kaipaava koirakko voi treenata tavoitteena koe tai kilpailu. Kilpailuluokkia on neljä: luokka 1, luokka 2, luokka 3 ja Eliittiluokka. Jokaisessa luokassa suoritetaan etsinnät neljässä erilaisessa osiossa, joita ovat: laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Luokkien vaativuus kasvaa etsittävien hajujen määrän kasvaessa ja piilojen sekä ympäristöjen vaativuudessa. Jokaisessa osiossa on maksimiaika, jonka sisällä hajun tulisi löytyä. (Lähde: Eläinkoulutuskeskus.fi)

Suurella mielenkiinnolla odotellaan, mitä tämä koulutus tuo tullessaan. Koiruuden ehdoilla mennään!

Geokoiruuksia II

Geokätköily on edelleen ykkösenä meikäläisen harrastuksissa. Olen edelleen intoa täynnä ja kätköily on vallannut elämäni monin tavoin sekä henkisen että ruumiillisen kapasiteetin puolelta. Tässä yhdistyy luonnossa liikkuminen, suunnistaminen, ongelmien ratkaisutaito ja löytämisen ilo - kaikki ne osa-alueet, joista tykkään.

Koiruudet pääsevät vuoronperään mukaan matkaan. Moona oli eilen mukana yhden Jaamankankaan trailin (=kätköjä peräkkäin jollakin luontopolkukierroksella) loppupisteillä. Kilometrejä kertyi vajaa viisi. Olemme kiertäneet tätä reilun 50 purkin trailia osareitteinä joulukuusta alkaen ajatellen juuri koiruuksien lenkitystä. Lenkkien pituudet ovat olleet 7-4 km, reitin valinnasta riippuen. Emännille on ollut tiedossa välillä pientä rämpimistä hangessa, välillä hangenkantolenkkiä ja nyt loppupäässä myös osittain sulalla maalla. Eilen oltiin mäkisessä maastossa ja kun yhdellä etapilla etsittiin tovi purkkia, koiruudet painoivat jyrkkää rinnettä alas hurjalla vauhdilla ja hetken päästä taas ylös. Huh!

Mummeli Hipun vointi on parantunut ihan huimasti eli ei huimaa läheskään niin paljon. Koiruus painaa menemään juoksujalkaa ja naksut maistuu. Yläkertaan mennään ja alaskin tullaan tasapainoisesti. Pyörähdyksiä tehdään suuntaan ja toiseen ja silloin saattaa hieman askel vipata. Eniten voinnista kertoo se, että aiemmin kurkkuun väkisin pudotettu isohko antibioottitabletti on saatu parin viime päivän aikaan nakattua koiran naamariin pienessä makkaranpalassa, naps ja kops. Nyt ei voi tietää, onko kyse ollut siitä sisäkorvan tulehduksesta, vai mistä.

 

Hippu painaa menemään

Vierailuja ja hieman surua puserossa

Moona sai keskiviikkoiltana mieluisan vieraan eli parivuotiaan seropi Naksun. Koiruudet ovat seurustelleet Naksun pentuiästä saakka ja nyt hieman jänskätti, missä mennään. Naksulle on tullut ikää ja aikuisen nartun käytökset, joten itse hieman aavistelin rähinänpoikasia. Etenkin, kun Moonalla on niin suuri ego omalla reviirillään ja joka kakkakikkareesta saa helposti rähjän aikaan.

Koiruudet alkoivat kuitenkin heti alkuhetkistä seurustelemaan leikin merkeissä ja kaikki sujui hyvin. Pitkin upottavia hankia juostiin peräkanaa ja mukavaa leikkiinkutsua oli nähtävissä molempien taholta. Hieno juttu, saadaan pitää tämä tuttavuus jatkossakin. Yksi pieni rähinän poikanen syntyi Moonan toimesta mutta parin murinan jälkeen Naksu väisti. Jonkin aikaa Naksu oli sitä mieltä, että pottumainen tyyppi mutta loppupelissa alkoi taas leikit löytyä.

Hippu-mummon kanssa on eletty ns. vanhan koiruuden elämää. Hipulla alkoi pääsiäislauantaina yhtäkkiä tasapaino heittää ja hätä olikin suuri. Päivystävälle eläinlääkärille päästiin ja diagnoosi oli vestibulaarinen syndrooma eli ei voi tietää mistä kyse. Hippu sai hoidoksi antibioottikuurin, jolla kokeillaan sulkea pois sisäkorvan tulehdus. Käytimme Hippua tiistaina Kivuttomalla, josta samanlainen diagnoosi. Ajan kanssa seurattava juttu. Koiruus syö ja juo hyvin, liikkuu, tekee tarpeensa ja on muuten oma entinen itsensä mitä nyt vähän silloin tällöin horjuttaa. Tabut on annettu ns. pakkosyötöllä, kuono ilmaan ja voilla liukastetun tabletin pudotus kitaan ja sitten hierontaa. Hyvin on sujunut vaikka Hippu aina ennakoi tilannetta ja yrittää poistua takavasemmalle. En jaksa olla huolestunut Hipusta tällä hetkellä, kun se rutiinit sujuvat entiseen tapaan. Yläkertaan on pakko päästä ja eilen se omin jaloin portaat kiipesi, tosin varmistus takana. Samoin tänään pompittiin sänkyyn lukikoiraksi :D

Kevättä rinnassa

Moonan kanssa ollaan parhaillaan Oppikoiran Tokoalo-kurssilla. Kyseessä on tokon perusliikkeiden treenaamista huomioiden elokuussa 2015 muuttuvat kilpailusäännöt.

Paikallaanolo suoritetaan eri tavalla kuin aiemmin. Nyt koiruuden pitää pysyä paikallaan minuutti. Koirat laitetaan rivissä yksitellen maahan ohjaajan poistuessa matkan päähän ja minuutin kuluttua palataan eri järjestyksessä takaisin koiran luo ja jokainen koira nousee yksitellen istumaan. Liikesarja tapahtuu ikään kuin jonona, jolloin toinen koira ei saa reagoida kun yhtä käskytetään. Haastetta on - jos ei ollut siinä aiemman liikkeen kahdessa minuutissakin mutta silloin suoritus tehtiin yhtäaikaa! Moona on paikallaoloissa aika haka ja luotto pelaa. Silloin tällöin tapahtuu pientä haahuilua mutta periaatteessa toimii.

Toinen erilainen suoritettava on este. Se saa olla jatkossa läpinäkyvä. Koira jätetään esteen taakse ja ohjaaja menee toiselle puolelle estettä. Koira kutsutaan esteen yli luokse ja viereen istumaan. Mielestäni tämä on helpompi kuin aiemmin. Ainakin agia harrastaneelle. Tosin laiskansutjakka Monni kyseenalaisti treenikerralla tämänkin, että ootko tosissas, itte meinaat velttoilla siellä esteen takana. Siihen piti hakea vauhtia matkan päästä ja sitten mentiin.

Toko ei ole meidän laji. En itse pidä sen ilmeettömyydestä, kun itselläni käsimerkit kulkevat mukana pitkän kaavan mukaan opittuina. Koiruudetkin ovat olleet turhan laiskoja tekemään hienosti hiottuja teräviä käännöksiä/liikkeitä. Mutta peruskoulutuksena tykkään ja mielellään sitä treenataan aika ajoin.

 

Moonan paikallaanolo mallia sohvaperuna. Kyseessä rennompi tokoagi-kurssi,
jossa ei niin väliä asennosta vaan paikallaanolosta alustan päällä.