Doboilua IV

Oppikoiran dobokurssi alkoi pari viikkoa sitten. Kurssin aloituspäivänä totesin, että Moona on juoksun alkuvaiheessa ja pylly punaisena. Ei siis asiaa doboon! Mietin, mitä tehdä kurssin kanssa ja päädyin siihen, että kokeilen kuitenkin sijaiskoirana arkaa Muusaa, mitä se tykkäisi hommasta.

Ekalta kerralta jouduin olemaan poissa flunssan takia mutta toiselle kerralle päästiin viime maanantaina. Muusa tarkkaili ensin koulutustilaa silmät pyöreinä mutta päätti sitten keskittyä emännän kanssa touhuamiseen. Yllättävän hyvin tämä arka koira pystyi keskittymään touhuun pienessä hallissa kolmen muun koiran touhutessa omissa nurkissaan. Makupalat eivät sattuneet kohdilleen mutta ensi kerralla petrataan niiden puolesta. Päätin käydä Muusan kanssa tämän dobonkurssin kokonaisuutena ja ilmoitin Moonan seuraavalle kurssille.

Tippaiitoja

Emännän reviirillä asustelee tällä hetkellä kaksi narttua, jotka ovat juoksussa. Nuorin ja vanhin. Etenkin tuon lähes 14-vuotiaan mummon osalta mietityttää, kun se vieläkin ois innokas sulhoihin lähtemään. Tarkkana on oltava ulkoilulenkeillä, ettei Hippu-mummo lähde kylille kuljeksimaan.

Huushollin muilla nartuilla ovat juoksut olleet säännöllisen epäsäännöllisiä. Se on hankalaa harrastusten kannalta. Jos ilmoitat koiran jollekin kurssille hyvissä ajoin, voi sitten tulla yllätys eteen. Niin kävi Moonan kanssa. Dobo-juttuja oltiin menossa jatkamaan ja tulikin tenkkapoo. Kokeillaan nyt aran Muusan kanssa, miten meille käy. Muusan kanssa edetään tosi matalalla profiililla ja jos joku liike ei ole meidän juttu, se jätetään.

Kohtaamisia

Tänään tuli Miran 7-kuukauden ikäinen berninpentu Lulu vierailemaan. Otin tämän vierailun varovasti, kun kyseessä on kuitenkin narttu. Moona on Jakokoskella koulutusvuorojen vaihtuessa ottanut Luluun kontaktia ja hyvin on nuuskuttelut sujuneet. Siksi uskalsin ajatella, josko koiruudet pitkin peltoja menisivät hyvässä sopusoinnussa.

Moona otettiin ensimmäisenä kohtaamiseen. Alkunuuskujen jälkeen alkoikin melkoinen meno, etenkin Lulu halusi toimia seremoniamestarina ja hanki vaan pöllysi koiruuksien painaessa. Moona joutui välillä altavastaajaksi mutta se ei siitä ollut moksiskaan. Pientä nokkapokkaakin välillä tuli, kun Moona oli jostain pirun pienestä kakkakikkareestakin niin mustis, ettei Lululla ollut asiaa.

Hurjien hankileikkien jälkeen tulin siihen tulokseen, että jospa vähän vanhenpi koira eli 12-vuotias Muusa olisi välillä kehissä.Oli aika yllättävää, miten Lulu toimi koiran mukaan. Muusan kanssa se piti yllä rauhallista tahtia, mentiin rinta rinnan ja välillä juosten mutta ei mitään leikin yritystä. Muusa nautti olostaan, kun pentu ei ruvennut riekkumaan ja kaksikolla meni loistavasti. Välikierroksella vaihdettiin taas Moona kehiin ja Muusa sisälle. Ja taas alkoi hillitön riekkuminen.

Hippeli ei päässyt näihin riehoihin mukaan vaikka mieli olisi palanut. Käytiin sitten tekemässä lohtulenkki kahdestaan.