keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää uutta vuotta 2015!

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia ja vanhoja kujeita. Tammikuussa jatketaan Moonan kanssa doboilua Oppikoiran kurssilla. Sille saralle jäi vielä montakin haastetta, joten kiva jatkaa dobon parissa. Helmikuussa lähtee veteraani Hippu tokoagin kakkoskurssille. Toivon kovasti, ettei sen valeraskaushöpötys sattuisi juuri tuohon saumaan (todennäköisesti sattuu), koska silloin Hippeliä ei paljon ulkopuolinen touhu kiinnosta. Ykköskurssin aikaan se oli juuri tuossa euforia-tilassa ja ihan kaikki ei mennyt putkeen, eli koira oli oikein maaniteltavissa temppuilemaan. Vaikka se muuten olisikin niin innokas kaikkeen, valeraskausaika on sellaista, että vaan tietyt toiminnot ovat sille tärkeitä.

Maaliskuussa ollaan menossa Moonan kanssa tokoaloon hiomaan tokotaitoja. Josko sitten uskaltautuisi kevään Katselmuksessa möllitokoilemaan. Loppusyksyn möllitoko omalla kentällä osoitti, että hiomista vielä löytyy. Moona osaa jo paljon mutta se viimeinen silaus puuttuu melkein kaikesta. Ja onhan Monnilla tiedossa keväällä myös tokoagi nelonen ja jos vielä hyvin käy, se ylioppilaskurssi/tentti siihen päälle ihan kotimaisemissa. Tähän asti sitä on järjestetty pääasiassa Teuvalla, mutta Vihmerä yrittää saada yo-tentin näille huudeille.

Koska näitä kursseja piisaa Moonalle ja Hipulle, on Muusa sitten ykkönen Uilon koiratoiminnassa. Muusaa en sen arkuuden takia halua kiusata millään dobolla tai tokoagilla, vaan se saa harrastaa keväällä 12 vuotta täyttävänä koiruutena sille tutumpia asioita.


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Stressiloma

Moona lähti vierailemaan tapaninpäivänä kanssamme Polvijärvelle isännän kotipihaan. Tämä oli Moonan kolmas jouluvierailu Polvijärven huudeilla mutta se ei ollut tälläkään kertaa itsestään selvää. Taas tuli eteen uusia asioita, joita Moona arasteli.

Paikan päällä oli suloinen puolivuotias vauveli Sofia, ja se oli Moonalle tosi erikoista, kun vauva äänteli ilonääniä maailmalle. Sofia ei kuitenkaan ollut niin paha kuin Sofian joululahjaksi saama nukke. Sen tuijottava katse sai Moonan mörisemään matkan päästä ja nuken kanssa ei haluttu tehdä tuttavuutta, vaikka otin sen syliini.

Moona on perinyt arkuuksia äipästään Muusasta vaikka siltä löytyykin tietynlaista rohkeutta tilanteen vaatiessa. Mutta tietyt asiat voivat näköjään olla Moonalle mörköjä...


torstai 25. joulukuuta 2014

Kissapolliisista joulupolliisiksi

Moona on kissapolliisina valvonut kissojen riekkumista ahkerasti, vaikka sitä välillä kielletään. Nyt se päätti aattona ottaa kohteeksi joululahjasäkin, jota kantelin edestakaisin. Joulupolliisi oli tehtävissään, eikä se jättänyt säkkiä hetkeksikään vartioimatta. Tahdoin ehdottomasti paketoida koiruuksien lahjat ja pakko oli siirtyä vessan lukitun oven taakse, että sain rauhassa toimia joulupolliisin vahdinnalta.

Kun joulupaketit kannettiin kamariin, oli Moona suuna ja päänä niitä kyttäämässä. Houkuttimena toimivat Merjan antamat paketoidut puruluut, joita koiruudet innolla vahtivat. Nenän eteen annettiin paketoidut vinkulelut ja puruluut - arvattavissa oli, kumpi paketti avattiin ekaksi. Muutkin paketit avattiin ajan myötä. Kun sitten iltamassa nuo kolme uutta vinkulelua sattuivat rinnakkain olemaan, kävi Moona pitämässä konsertin ja vingutti jokaista vuoron perään tasatahtiin.

Koiruudet saivat tänään ulkona myös kunnon joulupölinät, kun päivän valossa painoivat pellolla menemään. Kaunis on tämä talvinen vuodenaika vitivalkoisen lumen keskellä ja pakkasauringon valossa. Jouluntunnelmaa parhaimmillaan!

Lähes 14 v. Hippu jaksaa painaa

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvän joulun toivotuksia!

"Mietyttö jo ehdin emännän joululahjapussille, kun läksivät kaupoilla käymään. Haa, kova paketti! Emännän työkaveri oli laittanut pussiin paketin varmaan juuri minnuu varten ja sitä repostelemaan auki. Paperin jälkeen oli vastassa pahvia ja kun kulmaa vähän vielä hammasteli auki, sieltä löytyi ranskanpastilleja, nam. Tosin montaa en ehtinyt syödä, kun kuului auton ääntä pihalta ja piti hiippailla takavasemmalle - mie oo mittään tehnyt.", harmittelee Moona.

"Tänään oli kinkku uunissa ja voi, kuinka se tuoksui miun nokkaan hyvälle. Ihan varmasti ne sitä meikätytölle paistavat. Häkissä saatiin olla päivällä, kun emäntä ja isäntä olivat kotona. Kun sitten pääsin sisään, ei meikäkoira meinannut kestää turkissaan, kun oli taas kinkun haju kirsussa. Sitten vielä kiduttivat minnuu kauppareissullaan, kinkku edelleen uunissa. Jospa siitä pieni sipare huomenna löytyisi meikätytön suuhun.", haisuttelee Hippu.

"Onpa lystiä, kun emäntä ja isäntä ovat lomalla. Nyt saa painella päiväaikaan irtokoiranakin pellolla. Susivaaran takia meikäkoirat ovat olleet sisäarestissa päivisin, joten meno maistuu. Toivottelen kaikille koira- ja immeistutuille hyvää joulua ja pitäkäähän häntä kippuralla ensi vuonnakin." touhottaa Muusa.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Doboilua III

Vihmerän dobo-kurssi alkaa lähestyä loppuaan ja ensi viikolla kyseessä viimeinen kerta. Jouduin vaihtamaan palloa, kun tilasin ensin liian pienen pallon. Uusi pallo ehti saapua ennen viime viikon kertaa ja siihen olikin totutteleminen. Etenkin Moonalla. Se oppi juuri nousemaan edellisen pallon päälle ja nyt olikin työmaa saada se nousemaan uuden korkeamman pallon päälle.

Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Moonan kanssa pohdittiin, miten pallon päälle. Koira tarjoutui herkkuluun perästä yläruumis ojossa pallolle mutta takapää ei noussut. Päätin ottaa käyttöön fifty-fifty kokeilun eli avittaa koiraa takapäästä pallolle. Jos epäonnistun, on edessä useamman viikon takapakki, eikä koira haluakaan nousta pallolle. Tällä kertaa onnistuttiin pariinkin otteeseen ja takajalat olivat turvallisesti pallolla ja herkku naamarissa. Moona tasapainoili pallolla ihan mielellään - ei tää nyt niin paha juttu ollut. Kotona kerrattiin ja hyvin sujui.

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä erilaiset kurssit ja sen myötä koiran kanssa yhteistyössä toimiminen ovat kasvattaneet minun ja Moonan suhdetta. Hieman aran koiruuden kanssa yhteistyö sujuu entistä paremmin ja koirakin uskaltaa haastaa itseänsä. Erityistä plussaa dobokurssista on ollut se, että Moona oppi vihdoin ja viimein kiertämään itsensä puun ym. esteiden takaa narun nokassa ollessaan.

Omat koiruudet ovat eri kaliiberia. Yliastumistesti kertoo jotain koirien luonteesta. Hipun yli kävellään mennen tullen. Moona ei oikein siedä, mutta pienellä suostuttelulla. Muusa ei sitten ollenkaan, miun yli et pompi, mee muualle. Katso alla olevasta linkistä Jakokosken dobokurssin video, jossa Moona kansikuvatyttönä.

http://yle.fi/uutiset/koiraharrastusten_kirjo_kasvaa__nyt_koirat_hyppivat_pallojen_paalle/7668420


torstai 4. joulukuuta 2014

Hipun murinoita VII: Boring

Kyllä nyt nyppii, mrrr. Emäntä jättää meikäkoirat sisään töihin lähtiessään. Mitä hittoa, eikö me päästäkään häkkiin ihmettelemään maailman menoa?? Se vaan puhhuu jotain susihukista, joita kymmenien kilometrien päässä liikuskelee. Kyllähän mie semmoselle hukalle saattaisin leveimmän amerikan irvihymyni näyttää, mahtais hukka jo kalveta ja luikkia häntä koipien välissä johonkin suuntaan. Emäntä ei jaksa uskoa siihen vaan on kovin epäluuloinen noiden hukkien suhteen.

Nyt me Mussun ja Monnin kanssa sisällä päivät köllötellään. Tylsää, mrrr. Kissat hiipii pitkin nurkkia mutta en mie niitäkään viitti seurata, kun on jo pitkä kokemus niiden touhuista. Kissapolliisi Moona pitää huolen niiden touhuista, joten rauhassa saa makailla. Kylläpä riemu ratkeaa, kun kuuluu pihasta auton ääni ja edessä on pissi&paskilenkki :) 

Emännän mielipide: Tänä talvena on liikkunut paljon susia lähialueilla ja koiria on tapettu susien toimesta metsästysreissuilla. Tulimme siihen tulokseen, että nyt pidetään koirat jonkin aikaa päivälläkin sisätiloissa. Yllättävän paljon sudet saavat aikaan vahvempienkin häkkien ollessa kyseessä. Vaikka kyseessä on kolmen koiran lauma, on susilauma siihen nähden ylivoimainen.