Maalaiskoirat kaupungilla

Tänään käytiin Moonan ja belgi Tikun kanssa kartsalla. Emännät metsästivät geokätköilyyn liittyviä multikätköjä, joissa kierretään useamman etapin kautta kierros. Geokohteiksi valittiin tietoisesti Joensuun keskustan multit, että koiruudet pääsivät mukaan saamaan kokemuksia kaupungin vilinästä.

Aloitimme kätköilyreissun hautausmaan vierestä Puolesta heimon ja maan -muistomerkiltä. Moona hoksasi patsaan, jossa isokokoinen sotamies lepäilee paasin ylälaidalla. Sehän oli Monnille iso mörkö, jota piti tovi haukkua voksuttaa.

Moona ei tykkää busseista. Sen mielestä ne päästävät ihmeellisiä ääniä ja ovat liian suuria Monnin elämään. Bussin tulon kaupungin äänimaailman sekametelissä voi huomata siitä, että talutin alkaa kiristyä, kun Moona haluaa muille maille.


Muuten kaupunkikierros ja narussa kulkeminen sujui hienosti. On tarpeen käyttää maalla asuvaa koiruutta myös kaupunkielämässä - on se niin erilaista.

 

Kyllä maalla on mukavaa - kuka kaupunkiin kaipaa

Moonalla on asiaa IX: Kaikki kiinnostaa

Miun kirsu on joka paikassa, missä sen ei pitäisi emännän mukaan olla. Mie oon nyt laihiksella ja kaikki paikat pitää tutkailla mahdollisten ruokavarastojen takia.

Isäntä on tärkeä tarkkailun kohde - sillä on lähes aina ruokaa. Meidän kuusikko (kolme koiraa, kolme kissaa) piirittää isännän sen ruokaillessa. Siinäpä soma rinki ja meikä etunenässä kyttäämässä sattumia.

Häkistä mie tarkkailen maailman menoa ja jos jossain risahtaa tai näkyy liikettä, meikä pistää äänimerkit päälle. Etenkin jos kissa vilahtaa, piipaat heti käyntiin ja menoksi. Tosin usein olen häkissä, kun paras jahti olisi mahdollinen ja rauha siis maan päällä.

Kylillä mie oon tarkkana, mikä meininki. Jos hyvin pyyhkii, häntä hupattaa ja suu on amerikanhymyssä. Etenkin treenikentällä meikä kunnostautuu, onko kivoja sulhoja tiedossa. Siskotytöille on tarjolla amerikanirvihymyjä.


Hauska video työkaverin Vili-russelista, varsinainen gentleman

Moona kehässä - Enon näyttely

Tänään vein Moonan "tuomiolle" Enon näyttelyyn. Keli on surkea ulkokehiä ajatellen eikä käynyt kateeksi tuomareita, jotka jaksoivat sateessa ja tuulessa tehdä omaa työtään. Lappalaisten kehä siirtyi kelin vuoksi sisälle, kun muut olivat ehtineet aikataulun reilun myöhästymisen takia alta pois.

Ei ollut tänään meidän päivä - ei tulosten eikä kehäesiintymisen osalta. Kehässä alkoi painaa väsymys reilun tunnin odottelusta ja miestuomari jänskätti Moonaa. Sitten vielä karmea mittatikku tuli mukaan kuvioihin ja homma oli sillä sipuli. Moona ei ole sinut mittatikun kanssa, kun sitä ei ole treenattu. Agihallilla se kerran mitattiin, eikä se oikein ollut mieleen. Mie kuitenkin päätin, että Monni mitataan. Otin sen jalkojen väliin ja takapäästä reilun otteen meikän nenä kohti koiran persnappia ja sehän mitattiin. Tosin olimme olleet koominen näky kentän laidalta katsoville ja joillakin oli ollut tosi hauskaa.

Moonan tuomio tänään oli keltainen eli hyvä seuraavasti: "Domino. Keskikokoa hieman kookkaampi, mittasuhteiltaan hieman pitkä, oikeanlinjainen pää. Pyöreät silmät, puoliksi lihanvärinen kirsu, selkä saisi olla tiiviimpi. Luisu lantio. Hyvät kulmaukset, turkki ei parhaimmillaan. Pitää tänään häntäänsä kovin takana. Hieman aristeleva luonne."

Joo, ei tänään Monnin häntä hupattanut. Muistelin vuoden takaista Ilomantsin näyttelyä, jossa Moona sai EH:n. Ulkona 20 asteen pakkasessa sujui kehä paljon paremmin ja häntä tötteröllä mentiin.

 

Miullako muka lihanvärinen kirsu!