Neiti Nokkela

Moonan kaksivuotisen elämän aikana olen voinut todeta, että tämä tyttö on koirakolmikosta nokkelin. Se tykkää käyttää päätään erilaisiin asioihin. Yksi esimerkki on vinkulelut. Hippu ja Muusa eivät ole koskaan innostuneet vinguttamaan leluja mutta Monnille se on kaikista tärkeintä. Kun se saa uuden lelun, on heti tutkittava, mistä päästä se vinkuu.

Toinen ikävämpi esimerkki oli sen pentuvaihe. Kun Moona jäi kovien pakkasten aikaan sisälle, pistettiin kaikki irtisaatava silipuksi vaikka kuin paikkoja raivailtiin koirien sisällä olon ajaksi. Moona repi kukat ikkunoilta ja mitä vaan keksi. Melkoinen oli mylläkkä ja multameri lattioilla, kun kotiin tultiin. Haloo emäntä, mulle aivoaktiviteettiä heti, vaati Moona. Hipun ja Muusan osalta on päästy tosi pienillä pentuajan vahingoilla: yksi johto, pari ruukkukrysanteemia ja matonkulmaa.

Vihmerän erilaiset kurssit ovat myös osoittaneet sen, että Monni tykkää aivojumpasta. Temppuja tehdään mielellään ja oivallukset asioista näkyvät koiran naamasta - tätä lisää, hei emäntä, mitä seuraavaksi tehdään. Mielestäni Vihmerän Irenen tyyli opettaa asioita on erittäin hyvä, eli koiraa ei ohjata makupalan kautta suorittamaan vaan annetaan sen itse tehdä havaintoja ja hoksata asioita, jonka jälkeen se palkitaan. Tällä hetkellä menossa olevalla tokoagikurssilla Moona pääsee toteutettamaan itseään eli aivojumppaa luvassa.

Toki Hippu ja Muusakin käyttävät päätään mutta eri tavalla. Muusalle on tärkeintä juokseminen ja tanssiminen. Se tykkää olla jatkuvasti liikkeessä, vaikka agility ei ole ollut sen laji arkuuden takia. Kaikki opitut temput tehdään mutta esteenä oppimisella on joskus tuo arkuus, eli jos joku liikkuu tai heilahtaa ennalta-arvaamattomasti, menee Muusalla pupu pöksyyn. Muusalla näyttäisi olevan voimakkain paimennusvietti koirakoplasta. Se näkyy mm. koiralaumassa, kun Poju ja Tiku käyvät kylässä. Muusa pitää sivustat kunnossa eli haukkuu laumaa kasaan.

Hippu taas on tuumailijatyyppiä eli mietitään tarkkaan, mitä kannattaa tehdä. Jos ei jokin juttu kiinnosta, ei sitten tehdä.

Tokoagin merkeissä II

Tänä iltana oli toinen kurssi-ilta tokoagin parissa. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että on Moonan laji ehdottomasti ja kakkosvaihetta jo zoomaillaan. Uutta Moonalle tänään oli taaksemeno ja keilojen kaataminen. Etenkin tuo jälkimmäinen lähti sujumaan tosi nopeasti ja pystyin siihen liittämään jo komennon "Kaada".

Aiemmilla kursseilla harjoiteltu kosketuskeppitekniikka on ollut avuksi näissä eri kohteissa, koska Monni äkkää nopeasti itse tarkoituksen, kun se palkataan heti kosketuksesta. Esimerkkinä tasapainolauta, joka oli hieman hutera. Kun Monni sitä hieman nuuhkaisi, heti nakkipala suuhun ja sama taas uudestaan. Kohta oli jo ensimmäinen tassu keinuvalla laudalla ja nopea palkkaus. Hetken päästä oli temppuun vaadittavat kaksi tassua laudalla ja nyt superpalkkaa ja kehumista. Taaksemeno sujui myös hyvin pienellä palkkajohdatuksella ja Moona istui selän taakse palkan perästä.

Vaikka olen itse ns. kilpailuhenkinen ja mieluusti kisalajeja harrastaan, alkaa tämä tokoagin rauhallinen systeemi miellyttää, etenkin kun koiruus tykkää. Aivotreenia parhaimmillaan ja tänään olikin muutama koira aika väsy treenien jälkeen. Moonalla olisi - yllättävää kyllä - virtasta vielä riittänyt temppuiluun, vaikka tiistaina juostiin metsässä ja eilen oli agitreenit.

 

Moona kontaktissa Katselmus-kehässä

Sienimetsät kutsuvat

Kantarelliaika alkaa olla parhaimmillaan ja metsään käy kutsu. Moona lähtee Pojun ja Tikun matkaan, kun suunnataan sienimaisemiin. Ikävä kyllä, auton peräosa ei vedä koiruuksia enempää, joten Hipun ja Muusan kanssa on kehiteltävä muuta toimintaa. Sienimetsässä on sitten sellainen meno ja melske, että Monni ainakin tulee ihan uupona kotiin.

Sienireissuihin on yhdistetty myös geokätköilyä lähialueelta. Tänään lokattiin kuusi ja koiruudet juoksivat irtokoirana kahden kohteen ympärillä. Nämä olivat laavukätköjä tai muita metsäkätköjä, joissa tie on kauempana.

Lauantain metsätreenit menivät tauon jälkeen totuttuun tapaan eli "ukko" löydettiin ja haukuttiin. Moona merkkasi "ukon" ilman makupalaa eli heti löydettyään ilmoitti asiasta.

Klikkaamalla sarjakuvaa saat sen suuremmaksi

Tokoagin merkeissä

Torstaina aloitettiin Moonan kanssa tokoagi Koirapalvelu Vihmerän järjestämänä. Ensimmäisen
kerran liikkeissä oli paljon tuttuja juttuja ja Monni toimikin erinomaisesti. Moonan bravuureja ovat maahanmeno ja särjenpaisto eli katsekontakti. Maahanmenosta tuli jopa ongelma eli miten harjoitella liikettä, kun koira menee maahan alta aika yksikön. Pitäisi saada se myös ylös, että voidaan taas mennä maahan :D Tuli jopa mieleen, että Moona on Vihmerän neljällä tassulla kulkeva mainos, että tätä on opittu matkan varrella ja osataan. Olemme Moonan kanssa osallistuneet useille Vihmerän kursseillä ja opit ovat siis menneet perille.

Tokoagin esikoulutason liikkeet on jaoteltu koiruuden (K), taituruuden (T) ja agilityn
mukaan. Tokoagissa koiraa aktivoidaan ja sille annetaan virikkeitä, mutta se on myös
tapakasvatusta tehtävien ja temppujen muodossa. Lajin tarkoitus on kasvattaa ihmisen ja
koiran välistä luottamusta sekä kontaktia tekemällä erilaisia arkea hyödyttäviä
harjoituksia. Tokoagi ei ole kilpailulaji vaan siinä edetään omaan tahtiin luokka
kerrallaan. Tosin suoritettavat liikkeet vaikeutuvat tason mukaan ja se luo haastetta sekä
koiralle että emännälle. 

Uutuuden viehätystä

Moona sai tänään viime viikon synttäreiden kunniaksi Merjalta paketin, josta löytyi uusi vinkulelu. Voi taas sitä iloa ja riemua, minkä uusi lelu saa aikaan.  Kun kävin Monnille pari kertaa näyttämässä mistä päästä lelu vinkuu, se katseli minua närkästyneenä, että eikun mie ite vingutan, painu sie emäntä vinkumaan vaikka vessanpönttöön. Lelu oli ensimmäisen tunnin ajan Monnin silmäterä ja Hippua närästi. Nämä kaksi koiruutta ovat niin lelujen perään - etenkin kun ne ovat uusia.

Tänään jatkettiin viime viikolla alkaneita agitreenejä ihanan viileässä ilmassa. Koko kolmen kopla oli menossa mukana ja vuoronperään painettiin radalla. Hipun ja Muusan kanssa homma jatkui entiseen varmaan tapaansa mutta Moonan kanssa oli eri meininki. Oli aivan ihanaa nähdä Moonan SYTTYVÄN ja siltä löytyi vihdoinkin VAUHTIA töppösistä. Tänään rakastuttiin puomiin ja sitä mentiin eestaas. Kun muilta esteiltä silmä vältti, Monni paineli jo omatoimisesti puomilla. Ja mikä tärkeintä, tänään tehtiin Moonan kanssa lähes täysi rata finaaliin saakka loppusuoralla kiihdyttäen, YES!

Hyvää syntymäpäivää nappulat!

Tänään on Muusan nappuloiden syntymäpäivä. Tosin yksi taisi putkahtaa ennen puolta yötä mutta kaikille laitettiin rekisteripapereihin 12.7. Oli se melkoinen yö, kun synnytys kesti yhdeksän pennun kanssa aamuun asti. Aamullakaan ei oltu vielä varmoja, onko vielä joku pentu tulossa ja piti viedä Mussu lääkärille ultraan.

Muusan pennuille on pidetty kaksi tapaamista. Toinen oli viime keväänä, jolloin pennut olivat paikalla yhtä lukuunottamatta. Sen takia pidettiin syksyllä toinen tapaaminen, johon osallistuivat paikalliset koiruudet. Ensimmäisessä tapaamisessa ei päästy pitämään juoksuriehaa, kun kaksi tytöistä oli juoksussa ja toinen aika tärpillä. Koiruudet piti pitää tiiviisti narussa, Monni ja Monnin sisko Minka olivat irtokoirina lapinkoira Topin kanssa, joka ei vielä tajunnut nuoruutensa takia narttujen päälle.Toisessa tapaamisessa koko porukka juoksenteli irtokoirina ja hauskaa piisasi. Moonan siskojen kanssa (Oona ja Maana) törmäillään vähän väliä matcheissä ja neitokaiset ovat käyneet myös keskiviikon koiratreeneissä. Tosin Moona pistää siskonsa aina ojennukseen ja järjestää pienen mörrishown.

Eilen järjestettiin emännälle ja isännälle omat metsätreenit. Hippu ja Moona painoivat heti ovelta hippulat vinkuen metsään jonkin perään ja sitten ei ollut mitään havaintoa tuntiin. Isäntä ajeli kylällä ja minä kutsuin pihasta käsin, koska tulevat usein pienen lenkin jälkeen takaisin. Monni ilmestyi tunnin päästä mutta Hipusta ei merkkiäkään. Niinhän siinä kävi, että Hippu jäi yöulkoilulle. Isäntä lähti aamulla viiden aikaan uudelle kyläkierroksella ja sen aikana Hippu ilmaantui rappusille. Jospa nämä reissut olisi tämän vuoden osalta ohi, kun Hippu on luokiteltu luotettavaksi pihakoiraksi.

 

Syksyn 2012 penturiehassa vasemmalta Maana, Moona, lapinkoira Topi ja Oona

Katselmus 2013

Sain palata kevään paimensukuisten lapinkoirien omaan Katselmukseen kuvien myötä, joita nyt vasta ehdin tsekkaamaan. Katselmus pidettiin tänä vuonna Helsingin Vinttikoirakeskuksessa. Kuvakoosteessa on mukana Katselmus-koiria ja Muusan pentuja, joista osallistui itse tapahtumaan Moonan lisäksi neljä, Oona, Maana, Malla ja Micu. Pyrin välittämään kuvakoosteella Katselmus-tunnelmia koirien näkökulmasta - immeiset ja muu miljöö ovat sivuosassa. Kuvakokoelma on lisätty oikeaan ylälaitaan.

Koiranpentuja viiksekkäitä

Kävin tänään katsomassa Joensuussa paimensukuisen lapinkoira Sannin pentuja, jotka syntyivät 25.6. Pennuista yksi on narttu ja neljä urosta. Tuli niin omat pennutusajat Hipun ja Muusan kanssa mieleen. Muusan pentuja ajatellen kateeksi kävi se, että Sanni pystyi hoitamaan kaikki viisi tuosta vaan. "Tulkaa naperot syömään, täällä on baari auki", tuumasi Sanni. Aivan huippua oli, kun Sannilta oikein lorahteli nisistä maitoa. Toista se oli Muusan ja yhdeksän pennun kanssa, kun sai olla huolissaan sen maidon riittävyydestä. Onneksi silloin oli Hipun maitobaari auki valeraskauden takia, ja se toimikin apuimettäjänä.

Erikoista tässä pentueessa oli se, että narttu oli selkeästi suurin ja urokset jäivät sille kokonsa puolesta toiseksi. Tosin aika voi vielä tehdä tehtävänsä luovutusikään mennessä ja kokosuhde voi muuttua. Näinkin on joissakin pentuiessa käynyt. Yksi pennuista oli ihana töpöhäntä. Sen hännästä puuttuu nikama tai kaksi ja siksi häntä on toisia puolta lyhempi. Mutta topakasti poika piti sitä pystyssä maitobaarissa :D.

Pentujen päivän ohjelmassa oli ryömimisvaiheen jälkeinen neljän käpälän vaihe. Sitä kovasti harjoiteltiin mutta hieman oli vielä vaiheessa, eikä horjuvaan menoon vaikuttanut tällä kertaa baarissa käynti. Onneksi ei iskenyt pentukuume päälle, kun on kolme koiruutta vahvuudessa ja vähän vajaa kaksi vuotta aikaa Muusan pennuista.

Ihania pentukuvia ja varaustilannetta voi käydä katsomassa: http://www.soutajankennel.kotisivukone.com/

 

Muistoja Muusan pentueesta kesältä 2011. Tuota kuvan kenkää ei ole
enää olemassa, kun Monni natusteli se jossain vaiheessa silipuksi.

Kahden vaiheilla

Monnin kanssa on epävarmaa, jatketaanko agia vai ei. Se riippuu paljon koiruuden innostumisesta. Sitä ei alkukesästä vielä löytynyt ja nyt on tarkoitus kokeilla treeneissä. Joskus tauko on paikallaan ja saa innostumista aikaan.

Itselläni olisi kova halu agilityyn ja saa nähdä, kokeilenko vierasta :D Poju olisi yksi ehdokas treenaamaan...

Ensi viikolla on treenit ja meinaan viedä sinne Muusan ja Moonan. Muusa oli viimeksi tohinoissaan kun pääsi kentälle pätemään. Esteet mentiin lennokkaasti ja tarmoa löytyi toimintaan. Tämä arka koiruus on suhtautunut agilityyn epäluuloisesti > joko mennään tai ei sitten mennä tai arvotaan puolivälissä rataa, että mennäkö vai eikö mennä. Haastetta on mutta ei kisakoiraksi asti.

Luottokelpoisuus

Koiran luottokelpoisuus tarkoittaa koiruuden kykyä suoriutua irtiollessaan pihallapysymisen velvoitteistaan :D Sitä mitataan kuusiportaisella asteikoilla AA-C.

AA on huippuhyvä himahurtta = Koiruus pysyy täysin pihassa ja on koko ajan kontaktissa ihmiseen. Koira ei poistu ihmisen näköpiiristä esim. talon nurkan tai pensaan taakse. Ihminen voi pysyä paikoillaan.

A on kuuliainen kotokoira = Koiruus pysyy pääosin kontaktissa ihmiseen mutta se saattaa joskus hävitä ihmisen näköpiiristä esim. talon nurkan, pensaan tai muun pihalla sijaitsevan esteen taakse mutta tulee heti kutsuttaessa. Ihminen voi pysyä paikoillaan.

BB on kiva kuulostelija = Koiruus pysyy pääosin kontaktissa ihmiseen mutta se saattaa joskus hävitä ihmisen näköpiiristä esim. talon nurkan, pensaan tai muun pihalla sijaitsevan esteen taakse. Se ei tule esteen takaa heti kutsuttaessa mutta tulee kuitenkin hetken kuluttua tai toisella kutsulla.Ihminen voi pysyä paikoillaan.

B on keskinkertainen käppäilijä = Koiruus pysyy piha-alueella mutta se saattaa liikkua hieman piha-aluetta laajemmin. Se tulee kuitenkin muutamalla kutsulla tai kun ihminen käy sitä etsimässä.

CC on huono hermojen haastaja = Koiruus ei pysy piha-alueella ja se saattaa liikkua piha-aluetta laajemmin. Se tulee kuitenkin muutamilla kutsuilla tai kun ihminen käy sitä etsimässä.

C on erittäin huono kyläpiski ja kuurokorva = Koiruus liukenee heti irtipäästyään piha-alueelta ja aiheuttaa ihmiselle vähintään puolen tunnin etsintäreissun pitkin kyliä.

Hipun, Muusan ja Moonan luottoluokitus on ollut kesän osalta seuraava. Hippu kuuluu luokkaan A. Se tupsehtii irtiollessaan pitkin pihoja ja asettuu yleensä keskelle pihaa pitämään vahtia. Katsekontakti koiraan toimii pääsääntöisesti ja emäntä saa rauhassa tehdä pihahommia tai lukea kirjaa lepolassessa. Välillä Hippeli tekee nurkan takaisia tutkimusretkiä ja ei välttämättä tule kutsulla vaan se pitää käydä bongaamassa. Kun Hippua kutsuu, se saattaa seisoa lähimmän puskan takana, että et sie pölöjä nää, tässähän mie.

Moona menee B-luokkaan. Moona pysyy pääosin piha-alueella mutta käy tsekkaamassa myös laajemmalla sektorilla eli naapurin piha saattaa kiinnostaa. Monni tulee melko hyvin kutsumalla. Viihtyy irtiollessaan pääosin nurkan takana eli emäntä saa olla valppaana.

Muusan luokitus vaihtelee CC-C:n välillä. Tämä halvatun kyläpiski tekee viidessä minuutissa oharit. Ei se välttämättä kylille lähde mutta silmän ja äänen kantamattomiin lähimetsikköön. Se onkin saanut tänä kesänä lempinimen "just äsken oli tässä".

"Minne hittoon ne tytöt taas katosivat?", ihmettelee Poju.