GEOkoiria

Aloitin juhannukselta geokätköilyn. Se on kiinnostanut pidemmän aikaa ja nyt tapahtui startti itse kätköilyyn. Ensimmäiset kätköt bongattiin helposti Juuan kyliltä (8), kun sielllä mökkilomailtiin.

Kolilla olikin jo haastavampia kohteita. Kolin Räsävaaralle noustiin pitkin rinteitä. Maisemat olivat tosi upeat mutta kätkön löytäminen hirvitti, kun navigointi näytti jyrkkää rinnettä. Kohde ei kuitenkaan ollut jyrkässä rinteessä.

Koiruudet saavat lenkkeillä näissä luontokohteissa hallitusti ja se onkin tämän harrastuksen huippujuttu.

Koiruudet Kolilla

Olemme viettäneet viikon alusta mökkilomaa Kolin maisemissa Savijärven rannalla. Maisemat on upeat ja meikäläisellä palaa mieli jatkuvasti maastolenkeille. Isäntä tahtoo olla perästä vedettävää sorttia lenkkeilyn suhteen, joten siinä on haastetta.

Eilen käytiin samoamassa Ukko-Kolin maisemissa Tarhapuron lenkki (noin 5 kilsaa). Siinä olikin haastetta meikäläiselle. Alkumatka oli helppokulkuista mutta puolesta välistä maasto vaihtui jyrkänteiseksi ja polut olivat kapeita – täynnä kalliota, kiviä ja puunjuuria. Korkeanpaikan kammoiselle suurin haaste oli, kun polku kulki kalliorinteillä kapeaa väylää edellä mainituin estein ja vieressä näkyi pudotus alaspäin. Hommasta ei olisi tullut mitään, jollei Moona olisi ollut ohjaksissa ja jaloissa maastokengät. Kun Hippu ja Muusa menivät edellä isännän kanssa, oli Monnilla kiire niiden perään. Se hinasi perässään meikäläistä ja en ehtinyt paljon katsella sivulle tai alas tai yleensäkään ympärille - riitti, että katsoin jalkoihini ja vauhdilla ylös seuraavalle jyrkänteelle. Tuntui kyllä tosi hyvältä, kun oltiin ylhäällä ja olin ylittänyt itseni tältä osin.

Jyrkän rinteen alastulot olivat myös pelottavia, etenkin kun oli juuri satanut. Etureidet olivat koetuksella ja koira piti pitää selän takana, ettei tullut liian nopeita alastuloja kymmenen kertaa kerien. Seuraavana päivänä käytiin Pirunkirkolla ja ne portaat jäivät minulta ja koiruuksilta kokematta. Portailta oli sen verran jyrkkää pudotusta alaspäin ja toisella puolella suora tyhjä pudotus alaspäin.

Tänään on etureidet ja persuus kipeänä – se on vaan hyvä juttu. Koiruudet ovat myös vetäneet sikeitä, kun mökillä on saanut lenkkien lisäksi rallatella irtokoirina. Loppuviikosta lisää tätä mäkilenkkeilyä!

Moona huilaa rankan nousun jälkeen kalliolla

Mörköjä

Kävimme tänään Erämessuilla ja ostettiin sieltä patterin ja pallon avulla liikkuva "ikiliikkuja" kissojen huvitukseksi. No, kissat katselivat ja kävivät tutustumassa mutta kun ei tullut riistanhajua, ei paljon kiinnostanut. Koiruuksista Hippu meni oikopäätä katsomaan liikkuvaa hörpötintä. Muusakin oli ennakkoluuloton verraten sen arkaan luonteeseen ja kävi nuuskaisemassa vekotinta mutta hieman epäluuloisemmin.

Moonalle tuli täysi stoppi. Se oli tosi epäluuloinen hörpöttimen suhteen ja väksähteli sille matkan päästä. Monni ei halunnut tehdä tuttavuutta mutta kiinnosti kuitenkin. Nurkan takaa hurputtajaa vaanittiin ja sille haukuttiin. Saas nähdä, tuleeko kaveriksi...

Hipun murinoita VI: Ollako vai eikö olla?

Meikätyttö ei enää ymmärrä tämän maailman menoa. Onko kesä vai talvi! Mrrrr, viime syksynä mie kasvatin kunnon talviturkin. Lämmintä kuitenkin piisasi, joten päätin heittää turkin taas pois. Sitten mie kärvistelin talven kesäturkissa, hrrrr.

Kun kevät oli viileähkö, mietyttö aloin taas kasvattamaan talviturkkia. Sitten iski nämä halavatun helteet ja taas turkkia pudottamaan. Koittais nyt tuo yläkerran "pomo" päättää, missä mennään. Ei tässä viittis ruveta vatuloimaan ees taas, kasvattaako turkki vai heittääkö pois. Emäntäkään ei oikein tykkää, että taas on miulla karvanlähtö, kun on kahden muun kekkulin kanssa jo päässyt siitä melkein eroon. Kaikista pahinta on, että miun perivihollinen Murimuri vaanii taas...

 

Vesillä on meikätytöllä oman turkin lisäksi pelastusturkki

Eroahdistusta II

Viime viikonloppuna oli kummityttöni lakkiaiset Hollolassa ja lähdimme matkaan perjantaina. Kaikki koiruudet jätettiin kotiin jo käytännön syistä, koska reissusta palattiin jo lauantaina. Koirat olivat yön yli häkissä ja se on niille harvinaista. Lauantaina aamupäivästä kävi "huoltoryhmä" mutta silti koiruudet olivat koko ajan mielessä. Miten ne pärjää? On ikävää, kun koiralle ei voi soittaa, että hau, mites siellä menee tai laittaa tekstiviestiä, että mites teitillä huiskaa ja muistakkee olla haukkamati.

Meidän koiruudet ovat päivittäin häkissä, kun olemme töissä. Kotiin tullessa ne pääsevät irti ja sitten sisälle syömään. Yöt ollaan sisällä. Koiruudet ovat lähes aina mukana matkassa ja ikävä tuli hotellihuoneessa, kun ei hännänheiluttajia ollut - emännän eroahdistus oli melkoinen.

Moona on osoittanut samoja taipumuksia kuin Muusa eli lauman pitää pysyä kasassa. Isäntä oli työreissulla pari päivää ja Monni pyöri meikän ympärillä kuin levoton piru. Ensin luulin, että sillä on hätä ja käytin ulkona kolme eri kertaa. Pihallakin se hötkyili ja tarkkaili joka suuntaan, joten isäntä Moonalla oli hukassa ^^>

 

Tunnelmia kevään Katselmuksessa