Laatuaikaa

Keskiviikkona oli Muusan vuoro suunnata Uilon koirakouluun. Tosin osallistujia oli vain kaksi, joten päätimme suunnata Miran ja Idan kanssa lampilenkille treenien sijaan. Berni Ida sai lenkin aikana uida polskutella ja Muusa kävi etujalkojaan kastelemassa. Muusa on nyt ollut paitsiossa metsätreenien osalta. En itse ota kolmea koiraa mukaan matkaan, joten vaadittaisiin isännän osallistuminen, mieli kaikkien kolmen kanssa osallistua. Viime syksynä Muusa piti metsätreeneissä korvia vihlovan mekkalan odotellessaan vuoroa ja sitä konserttia piisasi melkein koko treenien ajan.

Nyt oli Mussun vuoro ja se on yleensä eri koiruus yksin ollessaan. Ei möykätä eikä ärhennellä vaan iloisella mielellä painetaan - vietämme yhdessä laatuaikaa. Muusan tyyli lenkillä on kulkea takatuupparissa. Jos mukana on useampi koiruus, menee kulkeminen vähän hankalaksi, kun yksi tulee takana ja toinen / toiset vetää edessä.

Viime viikolla vietettiin koiruuksien osalta kahdet synttärit. Hippu täytti 12 vuotta ja Muusa 9 vuotta peräkkäisinä päivinä alkuviikosta.

 

Muusa - sydämellinen koiruus

Kolmella käpälällä

Eilen mentiin taas Merjan, Pojun ja Moonan kanssa korvasienireissulle. Mahtavia aukkoja oli matkan varrella, osa jopa silmänkantamattomiin. Monni ja Poju painoivat taas menemään höyrypäinä mutta sitten yhdessä ryteikössä tuli Moonalle stoppi. Se loukkasi toisen etukäpälänsä kun tuli melkoista vauhtia ryteikkörinnettä alas. Ehdin jo vierestä katsoa, ettei tuosta hyvä seuraa ja niin oli nilkku-Monni tiellä hetken päästä odottamassa oikeaa etukäpälää ontuen ja riiputtaen. Tunnustellessa siinä ei tuntunut olevan mitään erikoista eikä kipujakaan mutta ei Monni sillä oikein kärsinyt astua. No, Moona vietti sitten loppuajan auton takaosastolla.

Kotona jalkaa tutkittiin ja muuta ei huomattu kuin, että se  oli hieman alaosasta turpeissa. Ideaalisidettä kokeiltiin tossuun mutta se irrotettiin alta aikayksikön, joten se siitä. Aamullakin nilkutus jatkui ja edessä oli lääkärireissu. Tohtorissa todettiin etujalan takapuolella anturoiden yläpuolella pieni reikä eli joku keppi siihen oli osunut. Nyt on lääkitys ja puhdistus menossa muutaman päivän ajan. Tosin koira ei ole ollut moksiskaan koko jutusta, ainoa on tuo nilkutus.

Hippu niksautti aikoinaan töppösensä häkissä olevaan kuoppaan koirien siellä telutessa. Se oli yhden illan pitkin maata siten, ettei ollut mitään merkkiä istumaan tai seisomaan nousemisesta. Kantakaa meikäkoira paareilla tai ainakin sylissä! Oltiin jo tosi huolissaan ja tarkoitus oli viedä se seuraavana aamuna lääkäriin katsottavaksi. Mutta koiruus oli aamusella täysin käpälillään ja entinen meno päällä. Joka itselleen häkkiin kuoppaa kaivaa, se siihen saattaa kompastua :D

Eroahdistus

Paimensukuiset lapinkoirat ovat tarkkoja reviiristään ja ihmisistä sen ympärillä. Jos joku puuttuu, ollaan täysin hötkynpötkyjä. Jos isäntä lähtee reissuun, on ainakin Muusa ihmeissään - missä kaveri, tänne heti - lauman täytyy olla kasassa. Jos koirakaveri lähtee reissuun, on vielä pahempi pöhinä päällä. Haloo ja hau, kaveri katosi. Levoton olo on siihen saakka, kun kamu löytyy.

Koirien laumaelämässä on puolensa. Eroahdistusta ei tunneta, kun kotiväki lähtee töihin. Häkkielämää vietetään isäntäväen kotiintuloon asti. Häkissä on koirakaverit, joiden kanssa seurustella ja heittää painit. Huono juttu on se, että painetaan porukassa kylille hippulat vinkuen, prkele. Mutta yksin ei haluta olla, kun on laumassa totuttu elämään. Yksinoloon täytyy jokainen koira opettaa.

 

 

Laumanvartija: Muusalle maailman tärkein asia

Hakukohteena korvasienet

Tänään mentiin Merjan, Pojun ja Moonan kanssa korvasieniä etsimään. Koiruudet pölistelivät pitkin kankaita, kun emännät nuuhkivat mäkisillä metsäaukoilla sieniä. Toisaalta on kyllä mietityttävää pitää koiruutta irti metsässä rauhoitusaikaan mutta taitavat nämä koiruudet keskittyä emäntiensä seuraamiseen ja luoksetulo sujuu hyvin kutsuttaessa. Kuuman sutjakka päivä on koirille tukala ja Poju hakeutuikin välillä varjoon pötköttelemään. Moona on taas heittänyt sen verran talviturkkiaan, että alkaa olla ohuensutjakassa turkissa. Välillä koirakumppanit vilvoittelivat matkan varrelle sattuneissa puroissa ja vesiojissa.

Sain koiratuttavaltani videoesittelyn tokosta ja sehän taas innosti, kun siinä suoritettiin onnistuneita liikkeitä. Video oli siinä mielessä hyvä, että se toimii myös ohjausvideona. Moona tykkää tokosta ja se olisi selkeästi sen laji, jos vaan minä syttyisin. Tähtäimessä kuitenkin on, että ensi kevään Katselmuksessa kisataan Monnin kanssa tokossa.

Moonalla on asiaa XI: Nyppii

Meikätyttö heittää nyt talviturkille hyvästit, vaikka en oo uimassa vielä käynyt. Nyppii koko homma, kun emäntä on vähän väliä meikätyttöä nyppimässä. Se on oikein sen lempihommaa, kerätä karvapalleroita meikän turkista. Mie voisin hammastaa yhtä hyvin sen tukkaa, hah! Kyllähän mie hammaskalustoa välillä vilauttelen, kun se innostuu todella nyppimään.

Tänään oltiin metsätreeneissä ja "ukkoja" oli joka puolella. Meikätyttö ei pitkään pölistellyt pitkin kankaita, kun "ukko" löytyi, haukut siihen päälle. Siihenkin väliin emännän piti tulla harjansa kanssa miun turkkia pöyhimään. Tosin tuntui aika hyvältä tämän kutkukarvan kanssa, kun se suurimpia karvalämpäreitä irrotteli ja meikä vaan pötkötteli. Se olikin ainoa hetki, kun mie maltoin rauhoittua metsätreenien osalta. Muuten paloi mieli hakuhommiin ja sitä ilmoittelin toisille vinksuttamalla kimeällä äänellä. Lisäksi palava katse kohti emäntää, että aina on miun vuoro. Tästä hommasta meikäkoira tykkää...

Karvamyrskyssä

Moonan karvalähtö alkaa olla siinä vaiheessa, ettei tiedä, eletäänkö aivastuttavassa karvameressä vai ollaanko positiivisemmin taivaassa untuvapilvimeressä. Monnista lähtevä karva on vallannut joka paikan ja pääsääntöisesti se on valkoista pohjavillaa. Nyt ei oikein tahdo ymmärtää, mikä tumma peitto sillä on turkkinsa harjalla.

Katselmuksessa kyselin Moonan isukin kasvattajalta sinivärisyyttä. Se tuli selväksi, Monni on väritykseltään domino - ei sinivärisyyttä. Moonalle on muutamia kertoja sanottu, että sietyttö olet domino. Joo, se pisteli perjantaina-aamuna pöydältä Domino-keksitötterön suihinsa. "Me ollaan Domino-keksin kanssa kuin kaksoset, päällä tummaa ja alla vaaleaa - heti lisää Dominoita", tuumaa Monni.

Tänään painettiin metsätreeneihin Hipun ja Moonan kanssa. Hakuhomma meni nyt molemmilta nappiin ja löytymishaukut annettiin. Lopuksi tehtiin esineruutua, joka vielä molemmilla opetuttaa. Hippu kyllä ottaa esinettä suuhun mutta ei malta vielä tuoda perille asti.

Kyläreissulla Pyytivaaralla

Tänään mentiin Moonan kanssa lenkkeilemään Pojun reviirille Pyytivaaralle. Poju asustelee Kontiolahden korkeimman vaaran kupeessa ja tiedossa oli haastava lenkki myös emännille. Alaspäin mentiin pitkä tovi mutta se tarkoitti myös sitä, että ylöspäin piti taas kiivetä samanlainen matka. Kun matkan varrelle sattui metsätyömaata, oli siinä emännillä rämpimistä. Koiruudet saivat samalla metsäagilitytreenit, kun oli puita vinossa pitkin poikin ja ojia välissä.

Lenkin loppupäässä nämä kaksi lappalaista ystävystä päättivät sitten hajustaa itsensä. En vieläkään oikein tiedä, mistä hitosta ne sen hajupesänsä löysivät, mutta pihaan tullessa molemmat haisuivat paskalle. Nuori belgiherra Tiku oli viisaampi ja jätti mokomat hujunhajut hittoon.  Halvatun "hajunäädät" sitten tuoksahtelivat sisällä Merjan luona, kun kahviteltiin ja nämä kaksi ryöttiä pyörivät innoissaan ympärillä. Kotona oli Monnilla edessä elämänsä ensimmäinen kunnollinen suihkureissu.

 

Muistelmia Katselmuksesta

Karvoihin katsomista

Ikävää kyllä, koiruuksen karvanirrotusvaihe on taas lähtenyt käyntiin. Onhan sekin keväänmerkki vaikka parina viime vuonna tämäkään merkki ei ole toiminut ennusteen mukaisesti. Viime syksy oli siitä hyvä esimerkki, kun Hippu kasvatti itselleen tosi hienon talviturkin ja heitti sen sitten pois ennen joulua.

Moona on taas touhottanut häntä tötteröllä hienon turkkinsa kanssa koko talven. Viime syksynä se vaihtoi pentuturkin ja oli silloin melkoinen kuikkakoponen. Nyt Monni alkaa riisua komeuttaan ja valkoisia tupsuja löytyy joka puolelta mökkiä. Se tietää töitä muri-murille, josta koiruudet eivät tykkää.

Tällä viikolla saatiin Uilon agilityesteet kentälle. Hippu ja Muusa olivat aivan innoissaan jo siitä, että pääsivät mukaan kentälle. Treenit menivät siten, että myökoirat osataan. Monnin kanssa meno oli edelleen verkkaista. Huomenissa päästään taas lempilajin pariin eli metsätreenit kutsuvat.