Katselmus 2013, osa 2

Tämän vuoden Katselmuksessa oli erikoista se, ettei koiria laitettu enää loppukehässä "paremmuusjärjestykseen". Nyt loppukehään valittiin viisi rotunsa erilaista edustajaa, ja tuomarit perustelivat valintojaan yleisölle. Koska tietyissä sarjoissa osallistujamäärä oli suuri, pääsi loppukehään jopa kuusikin.

Kiinnitin huomiota ainakin yhden tuomarin osalta siihen, että hän todellakin etsi erilaisia koiria. Muusan pentu Micu (asustelee Turussa paimenlappalaisen Peilen kaverina) oli nuorten luokassa tarjolla viiden koiran joukkoon porokoiramaisuuden vuoksi mutta sen juoksutekniikka petti tällä kertaa. Nyt tuli minullekin selväksi, mitä tarkoittaa peitsaaminen.

Oli taas mielenkiintoista todeta, miten hyvin omat koirani ovat siedättyneet  massatapahtumiin, vaikka maalla asutaan. Jos Katselmuksessa voitaisiin jakaa "Äänettömyys" -palkinto, koko kolmen kopla olisi varmasti kärkisijoilla. Meille Katselmukset ovat sellaisia isoja juttuja. Tosin kevättalven aikana käytiin yhdessä näyttelyssä ja yhdessä matchissa Moonan kanssa. Oman kylän koiratoiminta tekee myös tehtävänsä ja me immeiset voimme rinta rottingilla mennä omien koiruuksien kanssa melkein minne tahansa.

 

Möykätkää te muut, me ollaan hiljaa. Nyt ei olla
omalla reviirillä, jossa kyllä ääntä löytyy.

Katselmus 2013, osa I

Hesan Katselmus-reissu on nyt ohi. Koiruudet olivat onnellisia päästessään kotitantereille pitkän matkustamisen jälkeen. Moonalla oli reissussa "ongelmia" pissa&kakkahommien kanssa ja se pidätteli kaikkea mahdollisimmin pitkään. Kävi jo mielessä, että räjähtää koko koiruus. Kun se laskettiin kotona takakontista ulos, se paineli pellolle ja jätehuolto toimi heti. Vantaan maisemissa sai toimitusta odotella. MaalaisMonni on niin tottunut vapaisiin pissi&kakka-reissuihin, ettei tahdo narun nokassa irrota.

Tällä kertaa ei tullut menestystä loppukehiin asti. Monnia sakotettiin lievästä ylipainosta. Muuten Moonan arvostelu oli kuitenkin erittäin hyvä ja toinen sellainen eri tuomarilta. Musse taas roikkui veteraanisarjassa (8 v >) pitkään 36 koiran joukosta kohti 6 parhaan joukkoa mutta putosi sitten loppusuoralla noin 10 koiran joukosta.

Oma kohokohtani Katselmuksen osalta oli espoolaisen Mallan (Muusan pentu) esittäminen. Se tuntui haasteelliselta, kun neitokainen oli aloittanut juoksun ja oli melkoisissa täpinöissä itse Katselmus-paikalla. Vaikka Malla tuli paikalle reilu kolme tuntia ennen varsinaista kehää, se vaan jaksoi paahtaa. Se vierasti vähän pantaa kun on tottunut kulkemaan valjaissa. Harjoituskierrokset eivät todellakaan menneet putkeen vaan Malla veti kuin zetori kohti omaa emäntäänsä. Hyvissä ajoin ennen kehää jouduin sitten ulkoistamaan emännän pois kehän lähistöltä. Ennen kehää vielä painittiin pannan suhteen mutta kun oltiin kehässä, oli kyseessä aivan eri koira. Malla keskittyi hommaan ja esiintyi hyvin. Tosin tuomarille kellahdettiin ja samalla tuomari sai todettua juoksun - pusukoirana Malla ehti myös mielistellä tuomaria. Malla sai kommenttia erikoisesta juoksutavastaan, että ravaa takajalat harallaan. Se meni juoksun piikkiin.

Tällä kertaa tuli vastaan uutena asiana se, että paimensukuinen lapinkoira voi olla myös
lyhytrunkoinen virallisen linjan lapinkoiran tapaan. Viiden parhaan joukossa oli sekä pitkä-
että lyhytrunkoisia.

 

Kuvassa Turussa asusteleva Micu-herra, joka oli lähellä sijoittua nuorten
urosten luokassa. Micun valtti oli sen porokoiramaisuus. Micu valittiin
jo loppukehään mutta diskattiin sitten peitsaavan juoksun takia.

Kevättä kirsussa - uudet kujeet

Tänään valmistauduttiin Helsingin Katselmusta varten siten, että kutsuttiin Poju ja Tiku kylään. Sitten koirat metsään ja menoa piisasi reilun tunnin verran. Iltamassa oli kotona reporankoja koiria. Näiden metsätreenien tarkoitus olikin se, että huomenna on helpompi ajella kohti Hesaa koiratrion kanssa.

Kevättä on rinnoissa myös koiruuksilla. Nyt tahtoo tulla ongelmaksi taas reviiri. Muusan mielestä se on tosi laaja käsite ja Moona peesissä opettelee. Moonan itsenäiselle aamuirtoilulle tuli stoppi alkuviikosta, kun sen tutkimusretket lähestyivät Uilonpurontietä. Saatikka että viime keskiviikon koiratreenien jälkeen (jonne vaan Moona osallistui), Musse paineli kuurokorvana radalle saakka perävaununsa kanssa. Että otti pattiin ja taisi sen koko kyläkin kuulla! Meikä piti Mussulle murjotuskuurin illan mittaan mainiten pari kertaa koiruudelle, etten nyt tykkää ollenkaan.

Myyräkuume on myös koiruuksilla korkealla ja niitähän pellolla riittää. Kiinankäytäviä kaivetaan oikein urakalla ja niitä löytyy häkistäkin. Tämän päivän koiralenkillä Moona bongasi yhden ja sitä suussaan kanteli. Onneksi on tullut opeteltua Irti-käsky - toimii hyvin.

Moona ja Oona viime syksynä

Lapinkoirat livenä

Tämän viikon blogiin olen kerännyt muutamia hauskoja lapinkoiravideoita. Pienen koiranpennun maailma avartuu joka päivä ja se kohtaa jännittäviä asioita.

No niin, löytyihän se Ruotsista - Moonan kaksoisolento. Oli niin samannäköinen, että luuli omaa koiraansa katselevan. Moonan äänivalikoima on tosin kattavampi :)

Sitten itserakennetun aktiivilelun tehokasta hyödyntämistä. Tuollainen vekotin heti meille! Lapinkoira Rillalle on myös rakennettu veikeä aktiivilelu.

Hauska ja samalla opettavainen klippi naksuttimen käytöstä.  Nyt vaan pitää hankkia koirille tuo skeittilauta, kun sellaista ei vielä ole. Joku muukin on innostunut näistä koira-aiheisista videoista ja seuraa korvat tarkkana olan takana, kenen koiran kanssa se emäntä nyt juttelee. Heti mulle huomiota, tuumaa Monni.

 

Tokoagia

Ilmoitin Moonan heinäkuun puolessa välissä alkavalle Tokoagi-kurssille. Tokoagissa kasvatetaan ihmisen ja koiran välistä luottamussuhdetta sekä kontaktia tekemällä erilaisia arkea hyödyttäviä harjoituksia.

Tokoagissa on keskeistä ymmärtää koiran kieltä - sen eleitä ja tapoja kommunikoida. Koiraa ei käskytetä vaan se ohjataan tekemään haluttuja asioita ja ajattelemaan itse aktiivisesti. Tokoagi on erinomaista koiran peruskoulutusta ja siinä voi edetä omaa tahtiaan.

Lajin ympärille on kehitetty myös kilpailutoimintaa.Toko-osuuden lisäksi kilpailussa on helppo agility-osuus, jossa vauhti ei ole tärkeää. Agility on mukana siksi, koska koirat ja ihmiset pitävät siitä. Ohjaaja saa aina valita estekorkeuden. Kilpailuluokkia on viisi: kiertokoulu eli ns. mölliluokka, alakoulu, yläkoulu, lukio ja yliopisto. Kiertokoulu on epävirallinen luokka ja siellä saa kilpailla vaikka koko ikänsä. Alakoulusta lähtien kolme ykköstulosta saatuaan pääsee heti pykälää ylemmäs tai saa halutessaan kilpailla kiertokoulutasolla vielä vuoden. Ylemmistä luokista ei voi palata alemmalle. Lukiosta kolme ykköstulosta saanut saa ylioppilaan tittelin, yliopistosta taas promovoidaan maisteriksi. Arvonimen saamiseen tarvitaan kolme ykköstulosta, joista yksi on tullut kisasta, jossa ohjaaja on ohjannut koiraa agiosuudessa äänettömästi. 

Virallisiin tokoihin verrattuna tokoagissa voi suorituksen aikana kehonliikkeitä ja juttelua koiralle voi käyttää niin paljon kuin haluaa. Vaihtoehtoisesti voi olla niukkaeleinen kuin tokossa. Ohjaaja voi myös elehtiä, suorittaa koiransa kanssa persoonallista esiintymistä ja ns. kaksoiskäskyttää.

Moonan kipinä agilityyn ei ole vieläkään ihan huippuluokkaa. Viimeksi tuli stoppi puomin ja A-esteen kanssa, koska edellisellä treenikerran loppupuolella keinun treenaus epäonnistui sen rämähtäessä alastulovaiheessa. Nyt kuitenkin päästiin puomille houkuttelujen ja makupalojen kautta ja sekin tuntui työvoitolta. Tokoagin kautta haluan kokeilla, millä keinoilla voisin koiraani motivoida. 

Peltolenkkeilyä

Omien koiruuksien juoksuttaminen uroskoirien Pojun ja Tikun kanssa peltolenkillä on tehnyt hyvää koko koplalle. Etenkin Muusa on nyt innostunut asiasta ja saa välillä hurjuuskohtauksia juoksujen lomassa. Mussella on taipumusta myös komentamiseen koko lauman suhteen ja tässä lienee taustalla sen paimennustaipumus. Muusa seuraa koiralaumaa sivusta ja haukkuu komentooran tapaan laumalle, että ojennukseen nyt tai mie hermostun.

Hippu ei aina ole tyytyväinen laumaelämään, kun Tiku haluaisi siitä leikkikaveria. Reilun kymmenen vuoden ikäero ei toimi ja Hippu haluaa kulkea omia polkujaan.

Moona taas on touhuissaan. Poju on sen rakas kaveri ja sitä se ei silmistään (tai Pojun korvista) päästä. Tiku yrittää välillä hakea seuraa näistä kahdesta touhosta mutta ei välttämättä onnistu. Tosin tämä pariskunta saa myös räyhät aikaiseksi, jos jommalla kummalla on suussa jotain kannettavaa. Sitä tietenkin keksitään matkan varrelta. Moonan kanssa toimii hyvin komento "Irti". Sitä harjoiteltiin jollakin kurssilla ja hyvä juttu.

Nyt ilmoittauduin Moonan kanssa heinäkuun puolessa välissä käynnistyvälle Tokoagi-kurssille, jonka järjestää Koirapalvelu Vihmerä.

 

Hetken rauhaa peltolenkillä

Kartsalla

Moona kävi eilen kaupunkikävelyllä Joensuussa Tiku-herran kanssa. Koiruuksille sattui kaupunkitotutukseen paras aika perjantai-iltapäivän ihmispaljoudessa. Koiruudet kohtasivat ihmisten lisäksi pyöräilijöitä, lastenrattaita, krossimopoja, linja-autoja ym. Siinä olikin ihmettelemistä. Moonaa jänskätti bussit, kun ne mörisivät ja suhisivat korvan juuressa vaikka bussissa on pari kertaa matkustettu.

Erään tutkimuksen mukaan vain 20 % koiran luonteesta ja käyttäytymisestä johtuu perimästä, loput 80 % riippuu koiran elinympäristöstä ja koulutuksesta. Kotireviirilla koira on yleensä reipas ja rohkea. Kaupunkikävely on yksi koiran sosiaalistamiseen liittyvä asia.

Mielestäni maalla asuvien koirien on hyvä käydä kaupungilla pentuna ja nuorena muutamia kertoja, koska kaupungin äänimaailma ja liikenne on niin erilaista. Ihmisiä tulee vastaan jatkuvasti, kun taas kotilenkillä voidaan mennä siten, ettei ketään satu vastaan. Eteen voi tulla tilanteita, että koiran kanssa joudutaan ihmislaumaan tai muuhun vilkkaaseen tilanteeseen (esim. näyttelyt) ja totuttamisen kautta homma onnistuu.

 

Poju ja Moona maaseudun vapaudessa

Paikallista koiratoimintaa

Tänään oli Uilon koirakoulussa vieraileva kouluttaja Sanna teemalla perustottelevaisuus. Oli tosi mahtavaa nähdä paikalla 10 koirakkoa. Sanna tosin kaipaili miesosallistujia, joita oli paikalla yksi. Sanna on toiminut kouluttaja POKS:illa ja siellä miesosallistujien määrä on lisääntynyt.

Treenien edetessä todettiin se, että miten hyvin nämä 10 koiraa toimi keskenään. Treeniä on takana jo puolitoista vuotta ja se näkyy toiminnassa. Voisi sanoa, että kyseessä oli paraatinäytös, että näin meillä.

Omat koiruudet ovat painaneet pääsiäisen ajan juoksulenkkejä Pojun ja Tikun kanssa. Tänäänkin mentiin pellolla hippulat vinkuen. Moonalle tämä ei tiedä hyvää iltatreenien suhteen mutta yllättävän hyvin neito jaksoi keskittyä. Muusalle taas homma taitaa toimia toisinpäin, väsytä koira ja treenaa sitten. Keskittyminen oli parhaimmillaan. Juoksujalka kun Muusa on...

Nyt odotellaan kevättä ja kentän sulamista, että saadaan agiesteet käyttöön. Lisäksi metsätreenit on odotettu juttu.

Pääsiäisen takaa-ajot

Pääsiäisen aikaan nähtiin kunnon sprintit täällä Uilon pelloilla. Moonan personaltraineri hoitaa hommansa hyvin. Poju ja Tiku vierailivat kolmena päivänä ja viiden koiran lauma paahtoi menemään pitkin peltolenkkiä elämänsä riemussa. Etenkin nuoriso kävi kierroksilla ja vauhtia riitti. Veteraani-Hippua alkoi välillä ärsyttämään belgipoika Tikun ärhentely, kun Tiku oli niin kovasti vailla omaa leikkikaveria vauhdin pysähtyessä. Moona ja Poju ovat peltolenkeillä kuin paita ja perse, jatkuvasti painimassa. Tiku jää nappulasarjassa vähän kakkoseksi ja etsii seuraa veteraanisarjasta. Tosin innostusta ei Tikulle asti oikein piisaa.

Koirien lisäksi myös emännät nauttivat auringosta täysin naamoin. Iltamassa oli kotosalla reporankoja koiruuksia ja emäntä sai keskittyä koulutehtäviin.

Tiku, Moona ja Poju pääsiäisen riehuissa