Takaisin maanpinnalle

Joo, keskiviikon treenit menivät loistavasti mutta tänään ei ollut agilityssa "Moonan päivä". Homma meni ns. alta riman. Moonaa ei tällä kertaa kiinnostanut esteet vaikka kaikki keinot olivat käytössä - houkuttelu, lelut, makupalat, leikki, pieni paasto ennen treenejä > koiruus oli aivan tylsistynyt koko hommaan. Huoh! Tässä vaiheessa voisi olla luovutuksen paikka, mutta se ei kuulu meikän kuvioihin. Tosin saatiin vierailevalta kouluttajalta palautetta, että tyypillistä lappalaiskoirien toimintaa :)

Kun aikoinaan aloitin agilityn Hipun ja Muusan kanssa, ei se silloinkaan käynnistynyt helposti. Kumpikaan koiruus ei todellakaan odottanut täpinöissään ja silmät palaen omaan vuoroaan. Hitaasti mutta varmasti edettiin ja harrastustasolla oli mukavaa treenata koirien kanssa. Olin tosi otettu Hipun suorituksista muutamia viikkoja sitten, kun käytiin Monnin juoksun aikana kokeilemassa. Moonalta puuttuu nyt se viimeinen kipinä. Se tekee esteitä ennakkoluulottomasti mutta ei mitenkään innokkaasti. Kuitenkin se on luonteeltaan rohkea ja reipas sekä innokas käyttämään päätään.

Koirien sijasta emännällä ovat silmät palaneet ja jalat hötkynneet agilityn suhteen. Ei voi mitään, ihana laji. Ihmisen ja koiran yhteistyötä parhaimmillaan. Elän kuitenkin omien koirien ehdoilla.

Kevään aikana käydään edelleen agitreeneissä ja sitten katsellaan kuvioita kohdalleen. Toko olisi tosi tärpillä Moonan osalta, jos itse innostuisin. Samoin metsätreenit ja kokeillaan jatkossa myös toko-agia, joka voisi olla meidän laji.

Tokoilua kotikentällä

Keskiviikon treeneissä oli vuorossa tokoilua Helin vetämänä. Moona lähti mukaan ykköskoulutettavana mutta Hippu ja Muusa tulivat autokyydillä perästä. Oli taas uskomatonta todeta, miten tämä Monnin nappula osaa asennoitua ja ottaa hetkestä kaiken irti. Se käyttää selvästi päätään ja oppii nopeasti - tosin se myös väsyy nopeasti. Tällä kertaa tehtiin kaikki perustokoliikkeet ja Moonan bravuureita olivat tänään paikallaanolot, jotka sujuivat joka asennosta. Kyllä emäntä oli melko polleaa, kun Monni teki eka kertaa puhtaasti paikalleen jäämisen seisoen. Huippua oli myös se, että oma koira pysyi paikollaan vaikka joku muu hötkyili tai toista koiraa kutsuttiin.

Hipun konkari kävi myös näyttämässä osaamistaan. Vaikka sen tokoliikkeet eivät ole täydellisiä, on lähes 12-vuotiaan koiran into tehdä asioita mahtavaa. Nautimme Hippu-mummelin kanssa laatuajasta kentällä touhutessamme. Saas nähdä, vaikka innostuttaisiin taas Katselmuksessa kokeilemaan. Tosin emännällä on paljon vielä treenaamista, koska olen tottunut käyttämään käsiliikkeitä ja komentojakin tahtoo tulla turhan monta. Molemmat olisi varmaan helposti kitkettävissä pois, koska mukana on käskyjen lisäksi ruumiin kieli.

Moonan osalta luottamus alkaa pelata koulutuskentällä sen irti ollessa. Agilitytreenit ovat olleet tähän hyvä lisä, koska siellä koira on irti ratasuoritusten aikana. Treeneissä kehittyy myös paikallaanolo, koska koiran on kestettävä esteen takana siihen asti, kun sitä kutsutaan radalle ja matka voi olla joskus pitkäkin.

 Moona ja kiinanharjakoira Kiira viime kesänä

Häätöjä

Koiruuksille päätettiin antaa matolääkkeet, kun vierailuja kissankakkalaatikolle silloin tällöin tehdään. Canexia oli tarjolla lautasella kissanpöperön ja tonnikalan kanssa  - lautaset suorastaan nuoltiin puhtaiksi.

Kissojen osalta sama homma olikin haastavampi. Aiemmin tahna ei uponnut ja ruoka jäi syömättä muuten ahneilta kateilta. Nyt oli kokeilussa tabletti, jota yritettiin ekana ns. pakkosyötöllä eli katti nurin ja kurkkuun. Hah, hah! Kissa pisti itsensä alta aikayksikön sylistä pihalle ja siinä jäi isäntä tablettiaan heiluttamaan.

Seuraavana päivänä kokeiltiin sitten saalistamisvietin kautta. Puolikas tabletti muikun sisään ja heitto ilmaan, josta katti saalisti sen sujuvasti. Nyt upposi naamaan kakistelematta. Tämä oli sellainen viikon VAU-ilmiö, kun sai katteja huijatuksi :D

Kiikareissa kevään Katselmus

Huhtikuun loppupuolella järjestetään paimensukuisten lapinkoirien Katselmus Helsingin Tuomarinkartanossa. Olemme sinne menossa koko koirakoplan kanssa. Aiemmin en ole etelän Katselmuksissa käynyt mutta nyt vetää Muusan pentueen koiruudet, joista kaksi asustelee Etelä-Suomessa, uroksista Micu Turussa ja nartuista Malla Espoossa. Molemmat ovat tulossa Katselmukseen. Lisää jännitystä tuo kehiin Oona, joka on lähdössä mukaan täältä Joensuusta ja mahdollisesti Maanakin osallistuu. On ne niin rakkaita nämä Muusan pentueen nappulat...

Moonalla on nyt ns. mitalisija puolustettavana, kun se sijoittui viime vuonna junioriluokassa ykköseksi. Mahtava turkki on neitokaisella esittää mutta tahtoo olla vähän liikaa massaa. Nyt on vissiin laihiksen paikka, koska ylipainosta Katselmuksessa koiraa "sakotetaan".

Moona ja muut Muusan nappulat ovat tällä kertaa nuorten luokassa. Hippu ja Muusa ovat molemmat veteraaniluokassa.

Katselmuksessa on mukavinta se paimensukuisten erilaisuuden kirjo - on eriväristä ja -luonteista koiraa yhtä aikaa nähtävillä ja tietenkin mukavia koiraimmeisiä.

 

Tunnelmia viime vuoden Oulun Katselmuksesta

Moona kehissä

Moonan juoksut on ohi ja se pääsi tällä viikolla koirakouluun. Ihana Moonan lupsukkaluonne palasi takaisin. Koirakoulussa oltiin niin tottelevaista, että emännällä meinasi mennä senssit sekaisin.
"Mitä minä tekisin seuraavaksi". Tiukka katsekontakti. "Teen kaiken mitä sinä haluat". Katsekontakti ja toimintaa.

Monni kunnostautui perjantaina myös agilitykentällä. Taukoa pidettiin aloittevan koiran kanssa juoksun takia 1,5 kuukautta. Heti alkuun Moona veti Muusat eli muiden koirien möykkäminen stressasi Moonaa. Keppien osalta kehityttiin, eli tehtiin kepit ohjaushihnojen kautta, ei verkkoja. Kun vaan muisti palkata välillä, homma sujui.

Rengas meni ekalla maksikorkeudella hyvin mutta sitten iski väsy. "Ei kiinnosta, mee emäntä ite, mie meen putken sisälle loikoilemaan. Tulen ulos sieltä, missä ei emännän pää pällistele. " Joo, nyt tajusin, että tauolle on mentävä. Sitten pötköteltiin puoli tuntia kentän laidalla Monnin kanssa. 1,5-vuotiaan Monnin osalta kaikki pitää tehdä este esteeltä ja sitten palkkaa.