Fokuksessa

Meikäläinen saa olla se onnellinen, jota kaksi koiraa seuraa kuin hmm... mitäpä keksisi vertauksiksi. Hailaivat jääköön mun puolesta - seuraa kuin omat koirat DentalStickiä. Herkkujen herkku, teen kaiken, mitä emäntä tahdot! Totta toinen puoli eli herkun perässä seurataan, mutta ei se seuraaminen aina ole palkasta kiinni. Perästä tullaan joka tapauksessa, kun siihen on opittu ja kuuluu paimenkoiran ominaisuuksiin.

Olen asustellut yläkerrassa tiiviisti opintojen parissa. Ja aina on kaksi automaattiseuralaista, Hippu ja Moona. Muusa tulee myös yläkertaan mutta kun se saa luun, se painuu mieluusti alakertaan. Se kaipaa omaa tilaa ja saa sen. Tästä oli viime keskiviikon Koiran stressi -koulutuksessa puhetta. Tietyille koirille oma tila on erittäin tärkeää ja Muusa on sellainen.

Nämä kaksi perskoiruutta ovat sitten sitäkin uskollisempia ja emäntää ei jätetä kuin poikkeustapauksessa. Tosin koiruus saattaa unohtua yöksi yläkertaan, jos hissunkissun makailee työpöydän alla. Näin on käynyt pari kertaa Hipulle ja aamulla on kuulunut melkoinen rapsutus yläkerrasta, että heti meikä pois täältä...

Moona ja Minka pentupörinöissä keväällä 2012

Pyörähdyksiä Ilomantsin kehässä

Moona osallistui tänään Ilomantsin ryhmänäyttelyyn nuorten luokassa. Etukäteen jännitti se, että miten Monnin juoksu vaikuttaa kokonaisuuteen mutta hyvin kuitenkin meni. Pojat eivät menneet sekaisin, kun Moona odotteli vuoroaan autossa ja tuli ulos vähän ennen omaa kehää. Kehien jälkeen sitten autoon takaisin.

Kehässä neitokainen esiintyi hienosti "kylmiltään". Tuomari Hannu Talvi on aiemminkin osannut arvostaa myös paimensukuisia lappalaisia ja siksi halusin Moonan käyttää vielä hänen arvioitavanaan. Ja kannatti! Saimme EH:n ja se oli minulle se, mitä tavoittelin. Sanallisesti tuomari sanoi, että koira vielä kehittyy ja turkki voisi olla karkeampi. Monnin uusi talviturkki on tosi pehmeä. Tuomarin kommentit Moonasta:
"Ruskehtava riistan väri vaalennuksin, keskikokoa hieman kookkaampi, voimakas narttu, hyvä vahva pää, kirsussa vaalea juova, runko- ja raajarakenteissa ei selviä virheitä, pehmeä karvan laatu, rauhallinen luonne, normaali liike."

Heh, heh! Mielenkiintoinen värimääritys. Kirsun pääväritys on vaaleanpunainen ja sierainten ympärillä on mustat täpät. Juovallinen kirsu on mielestäni toisen näköinen ja olen niitäkin nähnyt.

Tämän näyttelyn piti olla viimeinen virallinen näyttely meidän osalta, mutta saatanpa Moonan käyttää ensi talvena aikuisten sarjassa Enon näyttelyssä, jos Hannu Talvi on tuomarina.

Moona Oulun Katselmuksen kehässä

Monni ulalla?

Moonan h-hetket kiiman osalta ajoittuvat tälle ja eiliselle päivälle. Muusa on saanut keikkua sen selässä vapaasti ja häntä kääntyy sivuun. Moonassa on ollut havaittavissa selkeä muutos sen normaali käyttäytymiseen. Koiruus on ihan ulalla, missä mennään. Se pälyilee epäluuloisesti joka puolelle ja korvat ovat pitkin päätä. Monni hakeutuu mieluusti emännän kainaloon tai koirakavereiden seuraan. Moonan reipas käytös on nyt täysin hukassa...

Keskiviikkona kävivät Moonan siskot Oona ja Maana kyläilemässä, kun kentän koiratreenit jätettiin väliin pakkasen takia. Oona ja Maana emäntineen kuitenkin tulivat kentälle mutta treenikerta korvattiin peltolenkkeilyllä. Moonasta ei ollut seurustelijaksi, kun se piti siskoille sen verran mörriä kuviteltujen sulhojen päältä. Hippu sen sijaan seurusteli sujuvasti mummotettaviensa kanssa vaikka se on yleensä ärtsy muille nartuille. Muistanee toissa kesän, jolloin toimi kakkosmammana nappuloille. Muusa taas piti pentunsa ojennuksessa ja suhtautui niihin vähän tosikkomaisesti komentaen. Koiruudet vetivät irtokoirina peltolenkkiä, ja Moona vinksutti häkissä, ikävä kyllä. Pakko myöntää, Onni-Monnista on tullut vähän lellipentu - emännän oma pupujussi ja vehnänen.

Tänään tuli myös tieto Viljon (Moonan isukki ja Muusan sulho) Pompen taudin testituloksista. Normaali eli terve poika eikä taudin kantaja.

Moonan siskot Oona ja Maana

Koira oppii käytöksensä seurauksista

Kirjahyllyssäni on jo syksystä asti odotellut lukemista Tommy Wirenin&Päivi Romppasen
Onnistu koirasi koulutuksessa -kirja.Nyt bongasin sen uudelleen ja pari ensimmäistä lukua
luettuani KOLAHTI TÄYSILLÄ!

Yksi huomio tähän kirjasta ja koiran palkkaamisesta. Kyseessä on koiran käytöksen aikaansaaminen klassisella tai operantilla menetelmällä. Palkkaamisen osalta ero on siinä, että klassisen menetelmän puolella koira keskittyy palkkion tavoittelemiseen ja oppii seuraamaan palkkiota. Operantin menetelmän puolella koira tekee jotain saadakseen palkkion ja oppii käytöksiä.

Eihän tämä mitään uutta ole, koska Koirapalvelu Vihmerän kursseilla näitä juttuja käytiin
koko syksy. Mutta kun sen nyt lukee rauhallisesti aamukahvipöydässä (Moonaa kiinnostaa
kaikki pöydässä tarjolla oleva - hyppii ja riekkuu - anna mulle edes luu), niin johan
loksahtaa. Koulutusvaiheessa kentällä kyllä tiedostaa asioita, mutta keskittyminen saattaa
mennä siihen, että seuraa oman koiran ja muiden koirien toimintaa, vaihtaa välillä
kuulumisia viereisen kaverin kanssa jne. Ja sitten kotona treenaaminen, ikävä myöntää, jää
usein vähille, kun on monta rautaa tulessa.

Moonalla moonikset jatkuvat ja puna-armeijaan liittyi mukaan myös Muusa. Hippu sijaisti
Moonaa perjantain agi-harkoissa. Rata oli tosi haasteellinen mutta Hippu pisti hippulat
vinkumaan ja ei meinannut perässä pysyä, kun veteraani painoi radalla. Emäntäkin nautti
täysin jaloin menosta, tätä lisää....

Ei tämä ole alistamista vaan Moona testaa, onko Tikusta leikkikaveriksi.

Moonan moonikset

Moonalla alkoi tällä viikolla juoksu. Keskiviikkona mentiin treenaamaan näyttelyjuttuja kentälle. Heti alkuvaiheessa huomasin, että lumeen tulee joltakin koiralta punaisia jälkiä. Ekana tutkittiin koiruuksien tassuja, onko joku loukannut itsensä ja sitten huomio, että Moonan turapyllystä sitä punaista tulee. Kiireesti koiruus kotiin ja toinen tilalle. Aika monta sulhoa oli kentällä mutta kukaan ei tainnut ihan syttyä tästä proestrus-alkuvaiheesta.

Turapylly tulee siitä, että Monnilla on mahtavat karvapöksyt hännän alla. Vai pitäisikö narttukoiran osalta puhua hameesta? Ei, kyllä ne ovat Moonan osalta pöksyt, oikein ratsastuspöksyt, koska ratsastusta se mieluusti harrastaa jokaisen koirakaverin kanssa sukupuoleen katsomatta.

Kotona ei ollut merkin merkkiä missään, vaikka Monni välillä asuu sängyssä. Ei lattioiltakaan löytynyt tippajälkiä, joista yleensä teemme havainnot juoksun alkamisesta. Tosin turapyllyllä tipat ovat mahdollisesti jääneet karvoihin piiloon ja se on ehtinyt ne nuolla. Eilen oli tippoja jo havaittavissa lattiapinnoissa ja muuallakin.

Meidän "susilaumassa" Hippu on pitänyt johtajanaaraan tavoin huolen, että hommat hoidetaan. Muusan kiimat ovat olleet epäsäännöllisiä, eikä niitä ole edes havaittu joka vuosi. Moonalla näkyy rytmi säilyvän eikä siitä tule lauman kakkosta.

Narttukoiran kiima jaetaan esikiimaan (proestrus), kiimaan (estrus), jälkikiimaan (metestrus) sekä kiimattomaan (anestrus) aikaan. Esikiimaan (9 vrk) kuuluu ulkosynnyttimien turvotus ja verinen vuoto emättimestä. Vuoto vaalenee varsinaista kiimaa lähestyttäessä. Vain varsinaisen kiiman (9 vrk) aikana narttu antaa uroksen astua.

Monni lähettää terviisiä poijjille, nyt ei ihan heti nähdä mutta kohtapuoliin...