Paukkuja vuodella 2013

Uusi vuosi paukkuu ulkona ja koiruudet suhtautuvat siihen eri tavoin. Hippu ei pelkää juuri mitään muuta kuin muri-muria. Sitäkin se väistelee siinä vaiheessa, kun se tulee melkein karvoihin kiinni. Hipun kanssa on katsottu monet ilotulitukset ja Hippeli nousee jopa kahdelle käpälälle ihmettelemään (Uilonpurontien kaide), että mitä ja missä, minne mennään seuraavaksi.

Muusa taas on paukkuarka. Äsken yritin käyttää sitä pissilenkillä ulkosalla mutta melkoinen hinku oli takaisin, kun jossakin posahti. Muusakin on joutunut siedättymään paukutukselle, kun varuskunnasta kuuluu välillä ammuntaa. Muusa on kuitenkin sisällä rauhallinen ilotulitusten paukkeessa, kun tv pauhaa ja ihmiset ovat lähellä. Kuitenkin korvat hörössä, että missä mennään.

Moona taas on siltä ja väliltä. Ei ole yhtä rohkea kuin Hippu mutta pissilenkillä ei ollut mitään ongelmaa paukuista. Kuuntelee ja katselee mutta tekee myös omia juttujaan. Sisällä ihmetteli isännän ekaa rakettia ja eniten sitä sihahdusta. Ei kuitenkaan paukkuarka, hyvä juttu.

Hippu, Muusa ja Moona emäntineen toivottavat kaikille Hyvää uutta vuotta ja hippuloiden vinkumista vuodelle 2013!

Muusan pentu Minka kotonaan jouluna. Minka on täysi kopio mammastaan Muusasta.

Moonalla on asiaa IX: Jänskättää

Miun pahimmat viholliset kotosalla ovat "muri-muri" ja mörkömoppi. Ne ovat emännän hyviä kavereita koirankarvojen siivoushommissa. Etenkin muri-muri on karmea, kun se huutaa hitosti meikätyttöä vaaniessaan. Toinen hirvitys mörkömoppi ei pidä ääntä mutta hiipii meikän jälkiä seuraten huoneesta toiseen. Sille mie uskallan möristä takaisin. Odotahan senkin moppi, kun joku päivä satut meikän hampaiden ulottuville, silloin siusta tehdään silippua.

Emäntä vei miut joulupäivänä kylättelyreissulle Polvijärvelle. Minnuu tuommoinen kyläreissu jänskätti, kun Muusa ja Hippu jäivät kotihäkkiin. Miun piti urhoollisena pyöriskellä kyläpaikan nurkissa ja tutustua uudelleen jo puolituttuihin immeisiin. Paras paikka kylässä oli aluksi pöydän alunen mutta kun ruokapuolella kunnostauduttiin, meikätyttö heitti arkailut sinne pöydän alle ja painoi jouluherkkujen pariin nuuskuttelemaan. Piirakkaa tuli pöydästä ja lohikalaa lautaselle, eikä enää jänskättänyt yhtään. Hyvä reissu!

Jouluhulinat

Tänään saatiin koiruuksien elämässä aikaan kunnon jouluhulinat. Lapinkoira Poju ja belgin pentu Tiku tulivat käymään. Koiralauma juoksenteli irti pitkin pihoja talvesta ja lumesta nauttien sekä toisiaan takaa ajaen. Juoksun lomassa jokainen suoritti vuorollaan melkoisia hankisukelluksia ja tulihan samalla turkki pestyä.

Muusa näytti mamman mahtiaan ja pisti Moonan ojennukseen. Moona naukkasi sitä takaa-ajoleikeissä hännästä ja siitähän Muusa ei tykännyt. Hyvä juttu, kun Moona tahtoo olla vähän jokaisen niskassa keikkumassa.

Iltamassa käytiin hakemassa Kontiolahdelta joulupiirakat ja Moona pääsi kyläilemään siskonsa Maanan luokse. Ensin näytti siltä, että syntyy vaan mörinää mutta pikkuhiljaa koiruudet siedättyivät toisiinsa ja päästiin seurustelemaan irtokoirina. Maana olisi ollut heti alusta vieraanvarainen ja leikkimielellä mutta Monnin piti alkuun isotella. Pihallakin käytiin tekemässä sukkulakierroksia.

Hipun, Muusan ja Moonan joulutervehdys

Reippahasti käypi askeleet, Hipun hommat on niin kiireiset. Lelut piiloon pantihin, luutkin kätköön haudattiin, ettei Moona saisi!

Muusa, Moona läksi innoissaan, aamulehden, postin hankintaan. Paukku kovan pakkasen, liikettä saa koiran tassujen, ja sukellusta hankeen!

Kun on valmiit kinkut koirien, rynnistääpi lauma huoneeseen. Jouluherkut kupissa, saavat ruokahalulla, koirat joulun maistaa.

Moona haukkuu kohta vou, vou, vou. Hippu säestääpi hou, hou, hou! Muusa yhtyy kuorohon, kohta koiralaulut on, kirsut kohti kuuta.

Lenkillekin mieli päästä ois, jospa Poju kylään tulla vois. Silloin hankeen jäljet jää, kun koiralauma pölistää, pitkin peltoteitä.

Joulua nää haukut toivottaa, oispa teilläkin näin mukavaa! Ensi vuotta mietitään, uudet kujeet keksitään, emännälle hauskaa.

Moonalta terveisiä: "Unelmien paikka, piparikylä! Mutta mie

pistin  töpinäksi ja nuolin ensin kaikki tomusokerit ja kuorrutukset pois.
Sitten söin koko hökötyksen. Nam!" (Klikkaa kuvaa suuremmaksi, kun kaikki on vielä hyvin)

Hipun murinoita V: Muistoja

Nuorena tyttönä talven tulo aiheutti melkoisia muutoksia meikäläisen sielunelämään. Iihku pääsi kun lumi tuli. Kymmenisen vuotta sitten lumentuloaikoihin alkoi meikätytölle "tietyt ajat". Pyllystä tuli jotain höpötystä ja sitä piti nuohota vähän väliä. Emäntä totesi, että miulle oli tullut eka kiima. Outo nimi, parempi miusta olisi hurmio...

Meikällä oli silloin sen verran hyvät parfyymit, että sulhot saapuivat pitkin kyliä tapaamaan. Yksikin sulho pyöri pihassa ja emäntä ei oikein tykännyt? Ajeli vaan sulhoa pihasta ja huuteli hurjasti perään. Mietyttö jo ehdin seurustella häkin läpi ja vaihtaa kirsupusuja? Postilenkillä kirjoittelin sulholle viestejä hankeen. Kunnon tärskyjä ei päästy tekemään kunnes...

Eräänä aamuna posti&pissireissulla huomasin sulhon aamuhämärissä parin sadan metrin päässä ja rakkaus roihahti rintaani. Tempaisin narusta sellaisella voimalla, että irti päästiin. Emäntä huusi perääni kuin palosireeni. Meikätyttö vaan näytti pyllyä ja matka jatkui hippulat vinkuen. Ikävä kyllä, meikätyttö jäi kiinni lähimpään puuhun ja sulho jatkoi matkaa emännän palosireenin pelossa.

Metsätreenit jatkuvat

Tänään painuttiin metsään lumesta huolimatta. Nyt on vielä hyvä kahlata tässä lumessa ja emännät saa samalla tehokasta liikuntaa. Mukana treenaamassa olivat Poju ja Tiku Merjan kera, Ida ja Mira, Pekka Tupsun ja Helmin kanssa sekä minä Hipun ja Moonan kanssa. Muusa lähti isännän matkassa Polvijärvelle ja on varmaan siellä saanut irtojuoksentelua harrastaa.

Ensin laitettiin kehiin pennut Helmi ja Tiku. Keeshund-pentu Helmi otti heti kosketuksen maalimieheen ja tuli innolla sen luokse. Belginpentu Tiku taas haki jo jälkeä ja osautui maalimiehen luo emännän avustuksella. Kun maalimiehenä oli itse emäntä, se haettiin nopeasti.

Hippu kunnostautui tänään ykköstykkinä. Maalimiehet haettin suoraan ja haukut päälle. Hippu oikaisi yhden jäljen ilmavainulla ja maalimies löytyi nopeasti.

Tiku ja Moona tuttavuutta hieromassa

Piki in memoriam

Eläinystävistämme vanhin 23-vuotias Piki-katti tuli tänään tiensä päähän. Sitä on vaivanneet erilaiset vanhuuden vaivat jo reilun vuoden ajan mutta tämä "iki"katti on niistä selvinnyt eläinlääkärin ja ruokavalion avulla.Tällä viikolla sen elämä meni kuitenkin siihen pisteeseen, että jouduimme tekemään lopullisen ratkaisun sen osalta. Eläinlääkäri Jussi Hyvönen nukutti Pikin kissojen taivaaseen.

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Pikillä niitä oli varmasti ainakin se yhdeksän ikään ja olosuhteisiin nähden. Se on asustellut ikänsä tässä Uilossa junaradan ja vilkasliikenteisen tien lähellä. Lisäksi Piki teki kesäisin viikon-parin kamikazemetsäreissuja, eikä sitä juuri pihapiirissä näkynyt.

Koirarintamalla oltiin tänään haukkukoulussa. Itse olin ilman koiria kuuntelemassa Turusen Irenen luentoa, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan käytännössä erilaisia keinoja koiran ja haukun rauhoittamiseen. Omatkin koirat ilmaantuivat sopivasti paikalle ilman ennakkosopimusta isännän matkassa ja nappasin Muusan mukaan treenaamaan. Mussepa laittoikin esiin kaikki parhaat puolensa, eikä siitä pahemmin haukkukoiraa saanut. Moona ja Hippu lähtivät tilanteesta kotiin isännän matkasta mutta Monni oli kotona käyttänyt sitä pientä rakosta hyväkseen, kun ovi jäi raolleen ja hippulat vinkuen kentälle. Ikävä kyllä, se kävi ärisemään siskolleen Oonalla ja aiheutti rähinänpoikasta ennenkuin ehdin napata sen turkista kiinni. Ja riimuun, että treenit pääsivät jatkumaan. Toisaalta Moona pelasti haukkukoulun tilanteen, että saatiin jotain mekkalaa aikaan kun muuten meni liiankin hyvin ja koiruudet "näyttelivät" mallikelpoisia koirakansalaisia.

Tassuttelua

Törmäsin töissä EU-hankkeeseen nimeltä Ekotassu. Nimestä tulee kaikenlaista mieleen mutta itse hanke liittyy luomuruokaan. Koska hankkeen nimi tuo mieleen myös koiruuksia, sovelsin sitä sanaleikeistä tykkäävänä omaan kolmikkoon.

Moona on tietenkin Egotassu. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu löytyvän egoa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Monnille on nyt iskenyt päälle isotteluvaihe ja viime sunnuntain agitreeneissä se "hymyili" turhan leveän amerikanhymyn yhdelle koiratoverille. Se oli vaan sellainen irvistys istualtaan ja jäi siihen. Keskiviikon treeneissä Monni kävi pariin otteeseen hurmailemassa amerikan irvihymyllään yhtä mustaa noutajakoiraa, joka oli uusi tuttavuus mutta ei onneksi rähinää saatu aikaan. Pitää nyt olla tarkkana, onko sille tulossa juoksut.

Hippu on sitten Emotassu, kun se on koko lauman kingi ja pitää Monnille painiseuraa, kun Moona sitä kaipaa. Emotassu ärräilee ja murrailee nappulan kanssa mennen tullen ja eipä taida pahemmin pennut natinat pattiin ottaa.

Musselle sopii hyvin Elotassu, kun se on niin liikkuvainen. Muusan osalta ei ole tarvinnut juuri paino-ongelmia miettiä, kun se tanssii aina irtiollessaan ja myös narun nokassa. Käpälät steppaa ja koira pyörii kuin väkkärä. Se ottaa liikunnan ilon irti jopa istuessaan.

Jouduin laittamaan Hipun ja Muusan keskiviikon treeneissä kenttärakennukseen, kun alkoivat paahtaa porukoiden ilmaantuessa kentälle. Treenit pidettiin agilityn merkeissä ja kenttärakennuksesta kuului yksittäisiä voksahduksia treenien edetessä. Molemmat pääsivät omalla vuorollaan tekemään ratoja. Hippu oli aivan tohkeissaan kun se pääsi omalle vuorolleen. Aika salamana rata tehtiin ja emännältä pääsi iso huokaus, voi kun tämä koira olisi 5-6 vuotta nuorempi.

Emotassu Hippu