Viime lauantaina oltiin pienessä tihkusateessa metsätreeneissä kolmen immeisen ja neljän koiran voimin. Ympärillä oli nyt erilaista metsikköä - oli aiemmin hakattua ja puolimetsittynyttä aluetta, jossa oli jonkinlaista näköyhteyttä sekä ihanaa vanhaa tiheämpää kuusikkoa. Hipulla ja Moonalla oli taas vauhti päällä ja painelivat heti hommiin, kun irti päästi. Koiruudet olivat hommista niin tohkeissaan, että nasakat haukut ilmoittivat metsän puolelta maalimiehen löytyneen. Kahlekuningas Moonalle hankittiin nyt metallinen riimu, kun se ei tunnu kestävän missään muussa liekassa hetkeä pidempään. Riimu toimi todella hyvin eikä Monni edes yrittänyt murtautua siitä ulos.
Idan ja Sannin emännät painoivat metsässä koiriensa kanssa niin, että koirille meinasi löytyä ihan oikeita hakuhommia, kun suuntavaisto emänniltä hieman katosi :) Tässä tapauksessa "äänimies" ilmaisi, mistä löytyy lähtöpaikka.
Ettei homma menisi liian yksipuoliseksi, Hippu päätti järjestää omat hakuharkat teemalla koiran etsiminen. Isäntä tuli autolla laavulle ja vaihdoin Hipun lennosta Muusaan kotimatkaa varten, ettei Muusa jäänyt mieron osalle. Hippu jäi autoon mutta oli sitten päässyt irtokoiraksi isännän hoidellessa muita hommia. Ja tietysti meidän jäljelle tuosta vaihdosta närkästynyt koira sitten lähti. Hetken aikaa sitä etsittiin ja sieltä se radan liepeiltä löytyi hiekkakuopalta illistelemästä. Illalla sitten parivaljakko Muusa&Moona järjestivät toiset pienimuotoiset etsinnät kotopihassa. Eihän myö mittään, myö vain pienellä pissireissulla tuossa metsän puolella käytiin, kun ei lähempää sopivaa vessaa löytynyt. Ei aina naurata nuo kaksikon toilailut...
Hippu maastoutuu.
