Hipun murinoita IV: Mistä on lappalaistyttö tehty?

1. Komeasta tuuhkoturkista...
Se on meikälappalaisen tärkeä asuste. Mie talvesta nauttiva koiruus en pärjäisi ilman kunnon tuuhkoturkkia. Kastuessa se menee kikkuralleen, ihan kun ois permiksessä käynyt. Kun mie oikean turkkiani tuuletan, kuulostaa siltä, että mie oisin helikopteri - semmoinen päristys miun turkista pääsee.

2. Vipeltävistä käpälistä...
Melko tärkeät vekottimet ja lappalainen on luotu liikkumaan - aina menossa. Miun töppösistä löytyy myös rapsuttimet, joilla on hyvä turkkiaan kuopia ja emäntää rapsutella huomion tarpeessa. Isäntä niitä silloin tällöin lyhentelee, mie en hirveesti tykkää mutta kestän kyllä. Talvea ajatellen miulla on jalassa villasukat ihan omasta takaa, kun on sen verran tuuhea karvoitus anturan pohjissa.

3. Nuuskunokasta...
Haisutin on tosi tärkeä, kun sillä saa luettua kaikki postit ja rakkauskirjeet tien varsilta. Sillä on hyvä tökkiä myös emäntää ja isäntää, jos mie tunnen olevani paitsiossa. Nuuskuttimella löytää makupaloja tai metsästä immeisiä ym. Lappalaistytön tärkein aisti!

4. Huiskasta eli hännästä...
Toimii hyvin mielipidemittarina. Haihäntänä mie usein kuljen. Kun mie oikein innostun, ei meinaa pylly pysyä matkassa, kun häntä järjestää konsertin. Kun mie on pahalla piällä, ei karvan tupsukaan nouse takapuolesta vaikka kuin yrittävät houkutella.

5. Uskollisista nappisilmistä...
Ne ovat miun valtti. Kun oikein vinkeästi tillottelen, maailma on avoin. Tulee makupaloja, sylitystä, lenkkiä ja kaikkea kivaa mitä meikätyttö tahtoo.

6. Värien leikistä...
Emännän mielestä mie onn yksi revontuli johtuen värikirjostani. Kun mie mennä liehkuan lenkillä revontulityttönä, kauniit värit pääsevät oikeuksiin turkissani.

7. Naskalihampaista....
Naskaleita käytetään tietty sapuskoihin, luihin ja leluihin. Pennunnappulana sai naskaleilla kivoja tihuja aikaan. Meikätytön tavaramerkki on "amerikanhymy", jolloin miun etuhampaat näkyvät ilman kulmahampaita. Tosin saa meikä pahempaakin irvistystä aikaan tarvittaessa mutta todella harvoin.

8. Lipottimesta...
Lips ja taas saa huomiota. Pussailu on mukavaa vaikka isäntä ei aina olekaan samaa mieltä. Välillä mie nuoleskelen kissoja ja kissa taas tarraa tassuillaan miun päästä kiinni ja nuolee miun naaman. Sehän sopii...

Metsätreenejä

Lauantaina kokoonnuttiin Uilo-Jakokoski elämyspolun maastoihin treenaamaan ihmisen hakua. Mukana oli viisi immeistä ja kuusi koiruutta. Hakua tehtiin koiran tason mukaan ja suurin osa oli nuoria aloittelevia koiria haun suhteen, joten alkuun tehtiin näköjälkeä ja sitten hieman haastavampaa. Hippu taisi olla ainoa konkari mutta ei Hipullakaan mitään erikoisempaa "uraa" ole takana haun suhteen, vaan satunnaista on olleet meidän kokeilut.

Bruno on löytänyt maalimiehen ja tulee mallikkaasti sen perässä.

Kaikki koirat olivat kuitenkin innostuneita hommasta ja maalimies löytyi nopeasti. Etenkin täysin uusi koiratuttavuus, ei koskaan hakua kokeillut Kamu näytti emännälleen luontaisia taitoja. Ensin käytiin pari kertaa etsimässä läheltä ääni- ja näkömerkeillä mutta viimeisellä haulla ihminen olikin jo piilossa ja Kamu innolla hakemaan.

Että ketuttaa, kun toiset tekee treeniä. Mietyttö kyllä puren narun poikki ja menoksi.

Viimeisenä pääsi hakua kokeilemaan pienen pieni belgianpaimenkoiran pentu Tiku, Merjan koiruus. Ihana musta pallero...

Iltapissillä

Työpäivinä koiruudet asustavat päivän häkissä ja tulevat sisälle, kun saavumme kotosalle. Lasken koirat häkistä pissi&kakkalenkeille irtokoirina. Viime aikoina on pitänyt suunnata nämä lenkit takapellolle, ettei Musse lähde seilaamaan pitkin kyliä. Aika herkässä oli ainakin alkusyksystä mutta ei se kovin kaukana käynyt perävaununsa eli nappulan kanssa. Hirvittää vaan tuo Lieksantie. Kun vie koiruudet kohti takapeltoa, se mahdollistaa metsälenkin omilla mailla ja se riittää.

Myöhäiset iltapissit tehdään vuoroissa, jos emäntää laiskottaa tai ilta on jo ollut täynnä touhua. Koira kerrallaan lasketaan ulos. Tänään meni ensin ulos Musse ja takaisin tultiin mallikkaasti. Sitten oli vuorossa Hippu ja eipä koiruutta näkynyt kun kutsuttiin. Taikasanoina tällä kertaa toimi: "Et pääse huomenna metsätreeneihin, jos et tule". Heti alkoi kuulua suhinaa (pimeässä) ja Hippu ilmestyi :D

Moonan ja Mussen rähinää. Kuva: Merja Tammi

Syysretkellä

Lappalaisten syysretkeen Uilo-Jakokosken elämyspolulle osallistui kaksi immeistä ja neljä koiruutta. Sää suosi käppäilijöitä ja lenkin päätteeksi vedettiin metsätreenit.

Olipa taas hienoa seurata paimensukuisen toimintaa ihmisen haussa. Ei koiruudet paljon arponeet, kun piti lähteä hommiin. Painuttiin sukkulana etsimään ja sieltähän se maalimies löytyikin. Hippu vanhana konkarina onnistui heti. Olin aika yllättynyt Moonan osalta, kun se ei ole aiemmin suurempaa kiinnostusta osoittanut etsintähommiin. Enemmän kiinnosti ympäriltä löytyvät koirat. Laitoin Moonan nyt pitkään liinaan ja yhdessä lähdettiin matkaan. Nappula osoitti kuitenkin ensi metreillä kiinnostusta hakuun, joten irti ja menoksi. Ohjuksena painui jäljelle ja kuono maassa mennä viipotti. Ja hetken päästä oltiin maalissa. Toinen haku oli pidemmällä matkalla ja lähetin Monnin, sinne painui ja tuli maalimiehen kanssa tyytyväisenä takaisin. Wau, tätä pitää saada lisää, niin emännän kuin koiruuksien...

Sanni seuraa tarkkana tapahtumia

Brainstorm II

Moonalla on nyt ollut liian monta menoa viikossa. Maanantaisin on Pelit&Leikit -kurssi, tiistaisin agilitykurssi ja keskiviikkoisin Uilon perustottistreenit. Lisäksi agilitykurssi jatkuu sunnuntaisin. Vaikka Moona onkin energinen koiruus, Monnin aivokapasiteetti ei jaksa näin montaa peräkkäistä juttua. Sen sain todeta viime viikolla, kun oltiin maanantain kurssilla ja sitten seuraavana iltana agilitya. Moona oli aivan seis, ei mulle mitään uutta enää. Tekihän se toki kilttinä tyttönä joitakin juttuja mutta innostus tekemiseen puuttui.

Hippu oli erittäin halukas Pelit&Leikit -kurssille Moonan sijasta. Siellä harjoiteltiin mm. kosketusalustaa käpäläkosketuksella ja esineen kiertämistä matkan päästä lähettäen. Hipulle tuo jälkimmäinen oli bravuurijuttuja, kun eteenmenemistä on agilityaikoina treenattu. Kuten edellisissä kirjoituksissa totesin, tämä mamma on parhaimmillaan valeraskauden jälkeen. Kerro vaan mulle, mitä ja missä, mie teen! Topakkaa toimintaa...

Mummo vetää hienosti!

Hippu on 11-vuotta täyttänyt koiruus. Se oli muutama viikko sitten valeraskaana ja silloin ei muu kiinnosta kuin jonkin lelun paapominen. Mutta se jälkeen löytyy tytöstä töpinää. Otin Hipun mukaan Puuhakurssille ja siellä oli aarteiden hakemista. Tyttö oli tosi innokas ja kaikki piilot käytiin hakemassa. Ei emäntä meinannut kestää menossa mukana, kun Hippu paineli kohti "aarteita".

Tällä viikolla oltiin sitten agilityn parissa. Vauhtia piisasi Hípun osalta. Hitsin hieno tyttö! En aio kuitenkaan sitä enemmälti hypittää jatkossa. Matalat on rimat kun seuraavan kerran mennään agilitya!

Pelit&Leikit -kurssilla

Koirakoulu Vihmerä vetää Uilon kentällä Pelit&Leikit -kurssia.  Moona on yksi osallistuja ja viimeksi pelattiin mm. talonmiestä. Siinä talonmies kiertää taloa ympäri ja "sakottaa" koiraparia, joka liikkuu. Koiran ja immeisen pitäisi siis pysyä paikallaan talonmiehen ilmestyessä. Siinä onkin haastetta, miten saat koiran pysymään paikallaan.

Tämä olisi mielestäni hyvä kotiharjoitus  > koiran hyvä hallussapito eli kierräpä jotain rakennusta ympäri ja ole koiran näköpiirin ulkopuolella. Tee sitten kutsu koiralle.

Uilon koirakoulun toiminta rakentuu siihen, että saamme koiristamme hyviä koirakansalaisa. Olemme saaneet tähän asti Koirakoulu Vihmerän kursseilta ammattilaisen ohjaamaa koulutusta,

Saimme nyt ensimmäisen valituksen koirien haukunnasta kentältä. Oli hieman masentunut olo mutta homma jatkuu. Tämä reklamaatio käsitellään ja tiedote on jo laadittu ensimmäiseen hätään.

Monni agilityssa

Moonan eka agilitykerta POKS:in hallilla sujui hyvin. Meillä oli neljä ohjaajaa ja neljä koiruutta. Esteet kiinnostivat nappulaa ja se meni niitä mennen tullen, jopa ei ohjatusti :D

Keskiviikon treeneissä oli metsäharkat - teemana esineruutu. Aika haastava koiralle, joka ei hallitse noutoa. Yllättävän hyvin treenit kuitenkin sujuivat ja pääasia, että tutustuimme lajiin. Etenkin Hippu-mummo kunnostautui ja kävi noutamassa esineet yllättävän hyvin. Emäntä voi aina yllättyä ja taas se tapahtui. Sanoin jo Hippua lähettäessäni, ettei tää voi onnistua mutta koiruus toi metsäalueelta kolme esinettä se ihana pilke silmäkulmassa...

Moonalla ei mennyt ihan putkeen. Homma ei kiinnostanut pätkääkään. Eilen oltiin metsälenkillä Merjan ja Pojun kanssa ja Moonalle annoin pötkyn suuhun. Sen kanssa juostiin päättömänä koirana pitkät matkat. Joo, pikkuhiljaa suussa pitämistä ja noutamista...