Kaikki on heikun keikun - lappalaiskoirat menossa mukana

Uilon koirakoulussa oli vuorossa keskiviikkona agilitytreenejä. Hyppyrata oli suunniteltu niin, että lopussa saatiin tiukan käännöksen kautta ns. valssin harjoitus. Valssi on yksi agilityn ohjausliikkeistä, jolla saadaan vaihdettua esteradalla puolta ohjaajan kannalta edulliseksi.

Treeneihin osallistui myös kuusi lappalaista - ja hulinaksi meni. Moona omalla vuorollaan kävi tekemässä tutustumisreissun uusiin koiriin ja sen jälkeen käytiin tekemässä muuri (YES) ja hetken päästä A-este (YES) ihan ite. Muusa taas suuntasi kesken hyppysarjaa metsään kakalle. Joopa joo. No, ei Moona eikä Muusa ainoita risteilyohjuksia olleet, vaan muutkin lapikkaat kunnostautuivat ja kierrokset pitkin kenttää tehtiin ilman esteitä.

Aloitin Itä-Suomen lappalaisten paikallisen toiminnan vetämisen alkukesästä ja toimintaa olisi tarkoitus pyörittää Uilon koirakoulun keskiviikon treenien kautta. Syksyn aikana järjestetään myös pienimuotoinen "vaellus" Uilo-Jakokoski elämyspolun laavulle.

Tänään oli huippupäivä, joka myös oikeasti huipentui sieniretkeen Merjan kanssa. Tosin riesana olivat hirvikärpäset. Ensimmäistä kertaa elämässäni ne olivat meikän kimpussa. Tähän asti kohteena on aina ollut kaveri ja en ole itse niistä kärsinyt. Pitänee ruveta syömään valkosipulia oikein urakalla. Moona ja Poju tekivät tällä reissulla varmaan kympin lenkit - irtokoirina 2,5 h. Ja meikät palasivat huippusienisaaliinsa kanssa tyytyväisinä kotiin.

Sienisaalista vasemmalta: Mustatorvisieni, suppilovahvero ja kantarelli

Koulutusta pukkaa - koukussa kursseihin?

Olen syksyihminen ja saan syksystä energiaa toimintaani. Syksyisessä metsässä kuljeskelu on aivan ihanaa ja se on parasta aikaa sienihullulle. Syksy tuo mukanaan harrastukset, joista kesän aikana saattaa jäädä ns. laiskanläksylle tai sitten paitsi. Ensi maanantaina alkaa Uilon kentällä Puuhakurssi koirille. Odotetaan mielenkiinnolla, mitä se tuo tullessaan. Osallistun puuhakursille kahden koiran kanssa - mukana siis molemmissa ryhmissä.

Jonossa ollaan myös Pelit ja Leikit -kurssille. Tämä teema ja edellinenkin sopii hyvin pelihenkisen immeisen teemaan - tosin koirien ehdoilla mennään. Ilmoittautuminen Pelit ja Leikit -kurssille syttyi, kun bongasin pallopaimennuksen. Em. kursseja vetää Koirakoulu Vihmerä.

Syssyllä alkaa myös Moonan agilityn alkeet. Ensin pitäisi suorittaa hallittavuustesti. Hyvällä alulla ollaan mutta eipä voi tietää, miten menee...

Paras juttu äänetys lähestyy loppuaan!  Hyvät palkinnot, vielä ehdit äänestää...

Sienimetsät kutsuvat

Olen ollut sienihullu pienestä pitäen. Lapsena metsissä kuljettiin isän ja äidin kanssa rouskuja keräten. Oli sikeroista ja maiteroista. Kummitätini Savonlinnassa on myös samaa sorttia ja hänen kanssaan metsästettiin syksyisin taidelukioaikoina 1981-1983 kantarelleja, lampaankääpiä, orakkaita, ukonhattuja ym. Sienien metsästys on siis lempiharrastuksiani ja jo juhannuksen jälkeen alan katsella maastoja "sillä silmällä".

Viime vuosina ovat tulleet tutuiksi mustatorvisienet ja suppilovahverot - herkkujen herkut. Herkkutatit ovat sienien aatelia. Niitä sain tämän viikon aikaan hyvälaatuisina pannulle tirisemään. Kantarellien osalta tämä kesä on huippukesä. Niitä löytyy sellaisistakin paikoista, josta en ole niitä aiemmin bongannut vaikka monta kertaa on kierretty.

Koiruudet nauttivat sienireissuista - etenkin jos reissu suuntautuu maisemiin, jossa voi juosta irtokoirana. Kolmen koiran tai kahdenkin kanssa on aika hankalaa liikkua metsässä, jos koiruudet ovat narun nokassa. Aika tahtoo mennä siihen, että pitää aina olla selvittämässä jotakin koiraa puun toiselta puolelta. Siitä huolimatta jokaisella metsäreissulla on mukana koira tai useampi.

Koirille olisi ollut tarjolla tänä syksynä sienikurssi Koirakoulu Vihmerän järjestämänä. Sienikoira koulutetaan ensimmäisessä vaiheessa tunnistamaan valitun sienilajin haju ja ilmaisemaan se tietyllä tavalla. Toisessa vaiheessa harjoitellaan sienien etsimistä maasta ja erilaisista maastoista koirien avulla.

Hipun murinoita III: Huomion kippee

Mietyttö oon melkoinen huomion suhteen ja sitä kerjätään kaikilla mahdollisilla konsteilla kaikilta mahdollisilta tahoilta...

Emäntä ja isäntä ovat aika helppoja nakkeja, etenkin isäntä. Kun mie vähän aikaa tillottelen kohteeseen silmät killillään ja suu amerikan hymyssä, jo kutsuu syli ja rapsuttelut - vaikka mie kuin vanhalle hikisukalle haisuisin. Innokas mie oon silloin, kun vaan toinen on kotona. Emäntä ei aina tykkää, kun mie änkeän itteni luettavaksi päivälehden päälle.

Sänkyhirnukin miusta tuli aikoinaan vaikka isäntäväki päätti, ettei hissut sängyssä hirnu. Hissunkissun mie ovelasti itseni ujutin jalkopäähän ja siitä ylöspäin kävi joskus jopa kutsu kainaloon köllöttelemään. Kyllä mie yötirsat pääasiassa lattialla vetelen mutta aamuyöstä pitää hivuttautua ylöspäin huomioitavaksi. Nykyisin kyllä pennun natiainen tahtoo varastaa miun paikan, murrr!

Miun rinnalla huomiosta kilpailee kaksi koiruutta + katit. Meikätytöllä on tehokas tekniikka. Jos joku muu kyhnää emännän kyljessä, mie pujottaudun siihen väliin taka- tai etukautta. Meikä kun sopii vaikka postimerkin kokoiseen tilaan. Huomiota mie kerjään joskus myös mököttämällä. Kun mie jostain tupsahdan, menen sängyn alle mököttämään. Ja kun mie sieltä oikein pahalla silmällä katselen, jo käy kutsu - taas saa syliä ja muuta mukavaa.

Kun mie oikein paistattelen huomiossa, mie rellottelen sylissä, sängyssä tai lattialla. Rellotellessa miun käpälät on kohti taivasta ja rellotus rentouttaa. Kokkeile vaikka ite...

Reissun päällä

Moona pääsi mukaan matkaan, kun kävimme veljeni pojan rippijuhlissa Hollolassa. Ajatus Moonan osalta oli, että käydään tapaamassa Monnin isukkia ja serkkupoikaa Orimattilassa. Se onnistuikin ja Moona tapasi Viljon ja Voiton. Edellinen vierailu Orimattilaan tehtiin keväällä 2011, kun Muusa kävi sulholassa Viljon luona. Viljo tapasi siis tämän naperonsa ensi kertaa. Voitto on myös Viljon poika samalta keväältä eri nartun kanssa.

Kuvassa Moonan isukki Viljo

Viljo ja Voitto olivat niin samannäköisiä, ettei meinannut välillä erottaa niitä toisistaan, kun pitkin peltoja mennä pörpöteltiin. Lampaita käytiin myös katsomassa mutta sähköaita erotti koirulit lampaista, eikä Moonallakaan ollut mahdotonta paloa aidan toiselle puolelle. Se tyytyi tuijottelemaan niitä aidan toiselta puolelta korvat hörössä. Koiraseura osoittautui mielenkiintoisemmaksi ja oli mukavaa telmiä poikien kanssa hernepellossa.

Voitto, Moona ja Viljo

Jos Moona oli ulkona altavastaajana, sisätiloissa se pisti pojat ojennukseen. Ei ollut asiaa pojilla omille luille tai ihmisten luo, kun Monni kävi ärisemässä joka välissä. Pitkä autokyyti yksinään oli Monnille aika stressaava ja majoituspaikassakin se asettui oitis lepotilaan - Ei saa häiritä, koira unilla!

Koirat koulussa - emännät opissa

Uilon koirakoulun toiminta on edelleen aktiivista. Keskiviikon koulutuskerroilla on kesänkin aikana ollut 4-6 koirakkoa. Toiminnan vetäjänä se tuntuu mukavalta ja motivoi suunnittelemaan harjoituksia koulutuskerroille. Toimin kouluttajana edelleen siten, että omat koirat/tai koira ovat mukana. Se on ollut tämän vapaaehtoisen toiminnan edellytys.

Viime talven aktiivinen osallistuminen alkaa näkyä koiruuksissa, etenkin pennuissa. Koirulit keskittyvät kentällä pääasiassa hommiinsa ja turhaa nokkapokkaa on tosi vähän. Lisäksi perustottelevaisuus- ym. taidot ovat karttuneet rutkasti. Emännillä / isännillä on tosin vielä paljon oppimista mutta heitä vartenhan "koirakoulu" taitaa olla pääasiassa tarkoitettu : D

Oman nappulan Moonan osalta tulee taas eteen nämä motivaatioasiat, puolin ja toisin. Moonalle tuli täyteen pari viikkoa sitten 1 vuosi ja sillä on selvästi menossa se eka uhmaikä. "Haista emäntä vaikka koirankakka, en tuu enkä tee." Jos emännälle lisäksi sattuu paha päivä, ei treenit oikein suju. Viime viikolla haettiin koiruuksille oikeaa virettä. Pitäisikö jatkossa ottaa sama myös immeisille ;)

Kun Hipun ja Muusan kanssa treenattiin aikoinaan agilitya, koira vaistosi helposti emännän pahan päivän. Onneksi niitä oli harvoin. Hyvä keskittyminen on tavoitteen arvoinen, oli sitten kyse koiran kouluttamisesta tai muusta suorittamisesta. Sulkapallossa jo syöttöön valmistautuminen vaatii keskittymistä mieli onnistua seuraavassa suorituksessa. Hutaisemalla tehty syöttö tahtoo kostautua heti ja turpiin tulee...

Viime kesänä näihin aikoihin - kolme naskalia on "out of office"