Moonalla on asiaa XII: Rutiinilla

Meikätytön päivä alkaa jo aamuyöstä, kun mie herättelen emäntää tai isäntää. Parhaiten se onnistuu kapuamalla emännän rinnan päälle ja käyttämällä käpälätekniikkaa. Lipsutustekniikka on myös hyvä - märkä pusu paljaalle iholle ja jo pää nousee tyynystä. Sitten mennään Posti&Pissi-lenkille. On mukavaa heittää oikein ISO MERKKI tien poskeen yön jäljiltä. Joskus käy hyvä viuhka, kun ei aamulehti ole tullutkaan. Pääsee taas uudelle merkkauslenkille.

Aamulla emäntä laittaa kippooni pientä aamupalaa. Sitä mie narskuttelen ja odotan innolla, jääkö kukaan kotiin? Jos ei, meikätyttö painaa häkkiin Hipun ja Mussen kanssa. Häkkipäivinä on joskus tylsää, joten mie olen päättänyt lähteä seikkailemaan Kiinaan. Vielä ei tunneli ole sinne asti auki, mutta hyvällä alulla...

Jos taas emännälle sattuu kotipäivä, odotellaan pitkää lenkkiä. On kiva, kun on kotona muutakin paimennettavaa, koska emäntää mie en silmistäni päästä.

Häkkipäivän huipennus on, kun emäntä ja isäntä tulee töistä. Alkaa huima höpötys ja häntä järjestää sellaisen konsertin, ettei meinaa pylly pysyä matkassa.

Koirat juoksee ja karavaani haukkuu

Moona, Muusa ja Poju kävivät tutustelemassa toista kertaa Uilo-Jakokoski elämyspolun maastoihin - mielessä koirien metsäharrastusjuttujen suunnittelu. Metsästystä oli emännilläkin mielessä eli sienien jahtaaminen ja niitä löytyi. Hieman kastuttiin mutta so what!

Oli mukavaa katsoa kolmen koiran pyörintää, kun ne irtokoirina juoksevat keskenään ja palaavat emäntiensä luo. Voi sitä juoksun määrää, minkä koiruudet ehtivät tehdä lenkin aikana.  Siinä jää immeisen askeleet metsän siimeksessä vähiin verrattuna koiruleiden juoksuun. Lenkkeily kävi koirille metsäagilitystä, kun kaatuneiden puunrunkojen ja ojien yli hypittiin.

Joo, nämä juoksussa kakkoset pääsivät Uilon laavulle mehut juomaan. Merja kertoi laavulla istuttaessa esineruudun toteutuksesta. Esineruutu on meikäläiselle uusia juttuja. Siinä alueen koko on 50 m x 50 m kaikissa luokissa. Esineruutu tehdään normaaleille maapohjille, esim. metsä, kallio, suo, niitty. Alue tallataan ennen koirien suorituksia ristiin rastiin, jottei siellä ole suoria jälkiä esineille ja esineiden viennit tehdään myös kaarrellen, jottei niille tule suoria reittejä. Esineen etsintäaika (5 min) alkaa siitä, kun koira lähetetään alueelle. Esineiden koko on n. 5 cm
x 6 cm ja ne eivät saa olla metallia, lasia, kovaa muovia eikä tyypillisiä noutoesineitä. Sukkamytyt, lompakot, puukontupet, hihnanpätkät, kenkien osat ja rukkaset soveltuvat hyvin esineruutuun.

Poju vilvoitteli reissun aikana asettumalla rapakkoon mahalleen.

Ehtoisa emäntä

Moona pääsi taas emännöimään vieraita, kun veljeni porukka kävi kyläilemässä kahden kiinan harjakoiran kanssa. Koiruudet olivat Moonalle uusia tuttavuuksia ja heti alusta alkaen koirilla pyyhki hyvin. Moona tosin aluksi arasteli näitä uusia, Moonaa puolta pienempiä koiruleita ja kierteli niitä hyvän matkan päästä. Kiinanharjakoirista on kaksi muunnosta, karvaton ja powderpuff (puuterihuisku). Vierailijoista Nanna on tuo puuterihuisku. Nanna on aran sutjakka ja ei tullut tekemään tuttavuutta vaan pyöri isäntäväkensä jaloissa tai sylitteli. Karvaton versio Kiira taas oli tutkimassa joka nurkkaa ja tutustui myös Monnin kanssa nopeasti.

Puuterihuisku Nanna poseeraa

Itse ihastuin Kiiraan sen ennakkoluulottoman luonteen takia. Lisäksi se oli tosi soma ilmestys huolimatta karvattomuudestaan. Karvaa kuitenkin oli päässä sekä jaloissa sopivasti ja nahkaturkkikin oli kaunis.

Moona osoitti emännöintitaitojaan kiitettävästi. Se oli jokaisen kaveri eikä ärrinmurreista ollut tietoakaan vaikka oli vieraat narttukoirat kyseessä. Jopa kylän kingi Hippu hyväksyi vieraat heti kättelyssä. Onko se sitten tuo koiran koko, joka ratkaisee matchoilun tarpeen?

Moona ja Kiira hierovat tuttavuutta

Moonalla on asiaa XI: Venekoirana

Taas tuli meikätytön elämään uusi pörpötin. Mie oon jo alkanut oppia tuohon auton pörpöttimeen mutta tänään miut laitettiin kelluvaan sellaiseen. Hirmuista möykkää piti se merimörkö, kun sen kyydillä lähdettiin vesille. Ei auttanut muu kuin käpertyä veneen pohjalla nyhjöttämään. Onneksi emäntä rapsutteli kyljestä, joten uskalsin mie välistä kuonoani sieltä nostella menosuuntaan. Hippu vaan pyöri ympäriinsä ja veti kirsullaan "merivainua", paraskin laivakoira.

Venematkan jälkeen päästiin saareen ja se oli lysti juttu. Meikätyttö pötälteli Hipun kanssa pitkin rantoja pelastusliivit päällä kuin karvainen paloauto. Sitten alkoi meikäläisen lempilaji eli makkaranpaisto. Meikäläisten makkarajutut ei olekaan niin yksinkertaisia kuin isäntäväen vaan makkara ensin paistetaan ja sitten jäähdytetään vedessä ennenkuin saa syödä. Vaati meikältä vähän kärsivällisyyttä mutta pääasia, että paistettu on...

Saarella käytiin myös lenkkeilemässä ja meikä etunenässä. Hipun kanssa painettiin kuin hurjat Jouhtenisen varvikoissa. Vesihommat tuli myös kokeiltua ja taas mie ongin makkaranpaloja veden alta, että pää oli niskavilloja myöten märkänä.

Myötytöt oltiin aika märkiä, kun ajeltiin takaisin kohti Höytiäisen satamaa. Hippu vanhana ja viisaana kuivatteli venematkalla itseään luonnon omalla föönillä, käänteli vaan välillä kylkeään. Iltamassa oli edessä uimakoulu ja jostain syystä ei meikätyttöä paljon uimahommelit eikä muut höpötykset kiinnostaneet. Mukavampi oli vetää hirsiä auton takakontissa...

Rakkaalla nappulalla on monta nimeä

Tykkään sanoilla leikkimisestä ja niinpä koiruudetkin saavat helposti uusia lempinimiä. Moonaa kutsuttiin ihan pienenä Marsuksi, kun se oli vaaleana nökönokkapentuna niin marsun näköinen. Moona vääntyi arkikäytössä helposti myös Monsuksi. Pentuvaiheessa immeisten puhekielessä Moona on ollut myös Natusan tai Natu ja pahimmassa tuholaisiässä sen nimeksi sopi hyvin Monsteri. Muusa kutsutaan joskus Muuksi, joten Moonasta tulee välillä pelkkä Moo.

Vaaleaa pentua isoine korvineen kutsuttiin kevättalvella hellittelynimellä Pupu, kun se pellolla loikkiessaan melkein sulautui rusakkojen ja jänisten joukkoon. Neitokaiselle löytyy nimiä myös ruokapuolelta. Vaalean värin vuoksi jututan Moonaa Vehnänen-nimellä, vaikka en sitä koskaan sillä nimellä kutsu. Tämä pieni Vehnänen on tosin melkoinen Pulla, on sen verran hiivaa ollut taikinassa - on tyttö hieman pullakassa kunnossa. Joku aika sitten Moona pisteli naamaansa kauppakassiin unohtuneen kokonaisen makkarapaketin. Siitä sitten nimi Hullun tuhti - makkarapaketin mukaan.

Viimeisin lempinimivillitys on Monni, koska tämä ihana nappula on minun onni - siis Onni-Monni.

Synttärisankarit - Muusan ysipäkki

Muusan nappulat syntyivät 12.7. ja viettävät siis tänään yksivuotissynttäreitään. Ensimmäisenä maailman ihmeisiin ponkaisi Iita-neitonen. Muista ei sitten ole hajuakaan, kuka tuli missäkin vaiheessa, oli melkoista säpinää yön tunteina ja melkein kaikki pennut olivat niin samannäköisiä syntyessään. Moona tosin erottui väritykseltään joukosta. Sen verran kuitenkin pysyttiin luvussa mukana, että urokset ja nartut kyllä tunnistettiin heti syntymän jälkeen.

Moonan 1-vuotissynttäripäivä on mennyt mukavasti. Aamupäivälenkillä käytiin kaikkien kolmen koiruuden kanssa kentällä agilityesteillä. Moona onnistui hyvin viiden hyppyesteen sarjassa, joka ei vielä eilen mennyt ihan putkeen. Kaksi esteistä kaartui oikealle ja ei olla vielä Monsun kanssa harjoiteltu siivekkeellisten esteiden kanssa. Reposteluhommissakin neiti ehti kunnostautua kirjoitteluhetken aikana, kun alakerrassa oli levitelty paperien ja pahvien keräyskassi pitkin lattioita > haloo, missä on meikätytön synttärikakku? Iso tyttö on jo vähentänyt tihujen tekoa mutta vielä sen verran viirasi pentupäätä.

Iita asustelee Enon Rahkeella isäntänsä Eliaksen kanssa.

Komea Kero-herra asustelee Joensuun Rantakylässä Mian ja Larin kanssa.
Kuvassa Kero ja Moona luunvetokisassa syksyllä 2011.

Maukka-poika oli pentueen kookkain. Se asui Joensuun Kanervalassa
mutta menehtyi viime talvena tapaturmaisesti.

Siskokset Oona ja Maana Muusan kanssa.

Oona asuu Joensuun Hukankaudalla Tiinan kanssa ja Maana Kontiolahdella
Tiinan äidin Reijan perheessä. Sisarukset tapaavat viikottain toisiaan.

Malla-neito asustelee Vantaalla porokoira Centan kaverina.

Micun kotikaupunki on Turku ja painikaverina sillä
on paimensukuinen lapinkoirauros Peile.

Muusan kaksoisolento Minka asuu Siilinjärvellä kymmenen
lapsen perheessä eli leikkikavereita Minkalla piisaa.

Hipun murinoita III: Missimuistoja nuoruusajoilta

Meikätyttö kävi nuorena tyttönä monessa matchissa. Mie en aina MISSannut vaan välillä missasin...

Eka matchini oli P-K:n seurakoirien järjestämä match toukokuussa 2004 Joensuussa. Siellä on n. 90 erimerkkistä kivaa koirakamua, joita oli kiva nuuskutella ja samalla laittaa viestejä mahdollisille sulhasehdokkaille. Se oli silloin emännällekin uutta eikä se tajunnut koko systeemistä mitään. Kun mie pääsin kehään, kilpakamuksi sattui joku villahöpöttäjä. Minnuu kiinnosti vaan ne hajut maassa ja se "villa" mennä viipotti niin näyttelykoirana. Eikun sinistä nauhaa meikätytölle! Ja emäntä seisoo pöljänä, mitähän tässä nyt tapahtuu...

Pääsin mie saman kevään aikana matchaamaan toisenkin kerran Uimaharjuun. Nyt mie jouduin kehään irlanninterrierin kanssa. Ei ollut sidostesukkaa, jonka kanssa olisi voitu "matchata". Nyrkkeilyhanskojakaan ei tarjottu vaan piti juoksennella ja seisoskella asennossa. Tuomaristäti kävi minnuu taputtelemassa ja kohta se tuli naksupussin kanssa ja antoi sen emännälle punaisen nauhan kanssa. Mie jäin kuono auki katsomaan, että missäs se miun palkkio on, kun mie oon se missi...

Sitten meille koitti toinen kierros omassa sarjassa ja kilpailemassa oli isoa ja pientä koiraa. Ei oltu uimapuvussa eikä juhla-asussakaan vaan ihan omassa turkissa. Taas vaan seisottiin, käveltiin ja tuomaria vähän mielisteltiin, lips. Naamani oli oikein nakillaan ja meikätyttö käveli kehästä sarjan missinä. Lopuksi tuli vielä finaali, jossa eri sarjojen (ikäluokkien) parhaat matchaavat. Ei vieläkään päästy kunnolla tappelemaan? Kierrettiin taas kehää ja keikisteltiin rivissä. Miusta ei tullut ihan BIS-Uimaharjua vaan toisena perintöprinsessana pöristelin kohti kotia ison naksupaketin, keltaisen ruusukkseen ja uuden talutuhihnan kera. Ja etupenkillä istui yksi ylpeä ja onnellinen, emäntä.

Hippu matchailee vieläkin veteraanisarjassa. Alkukesästä
Uimaharjun matchissa Hippu oli kolmas omassa sarjassaan.

Avoimien ovien koiruus

Moona käyttää kaikki konstinsa päästäkseen sinne minne haluaa - yleensä se pääseekin. Lukitsemattomat ovet se oppi aukomaan viime talvena. Tekniikka on oikein näppärä, koiruus kahdelle tassulle ja sitten toisella etukäpälällä tuetaan itseään oveen ja toisella painallus ovenkahvaan - maailma on avoinna. Moonuli tulee parhaillaan kolmen oven takaa melkein kuin kahlekuningas omasta "vankilastaan". Yläkerrassa olen kokeillut tuolin laittamista oven ja kahvan kohdalle, mutta eipä löydy sellaista paikkaa tuolille, etteikö Monni itsensä johonkin väliin viritä oven aukaisua varten. Jos tahtoo koiran pysyvän yläkerrassa, on sanottava iso EI, silloin se uskoo mutta yksin se ei jää hetkeksikään.

Yhden oven avaaminen on kuitenkin vielä ratkaisematta. Jos talon ulko-ovi on lukossa, käy oven takana melkoinen rapse, kun Monni yrittää pihalle. Odotan sitä päivää, kun se aukaisee lukon hampaillaan - ei lainkaan mahdoton juttu. Sitten ei kyllä ole yhtään kivaa.