lauantai 30. kesäkuuta 2012

Moonalla on asiaa X: Koiran unta

Meikätytön elämä on niin mielenkiintoista, että se jatkuu vielä unissa. Joskus käy melkoinen vipinä, kun mie oikein uneksin. Emäntä ei meinaa edes uskoa, että mie nukun...

Unissa mie oon lenkillä, enkä mie oo mikkään unissakävelijä. Meikätyttö juosta huputtaa hurjaa vauhtia ja käpälät vaan vatkaa ilmaa. Siinä saa pilvilampaat ja muut paimennettavat melkoista kyytiä, kun tämä tyttö nelistää.

Kirsu toimii myös unimaailmassa. Kaikenlaisia hajuja tuntuu sieltäkin löytyvän että oikein kahdella sieraimella pitää vetää. Kirsunpääni kääntyilee unessa eri suuntiin kuin tuuliviiri. Kun on oikein mukavia unia, alkaa häntäkin vatkata. Silloin mie näen unessa jonkun kivan ihmisen ja tutun koiruuden.

Äänilläkin voi unista jutella. Välillä mie vosahtelen tai sitten mie murmattelen ja välillä pitää oikein uikuttaa. Emäntä ei oikein tykkää, jos mie alan näitä unijuttuja sen korvaan kertoa. Miun lempipaikka unipuulla on edelleen se peruukkipaikka emännän pään päällä...

Aktiivista koiratoimintaa Uilossa

Perjantaina pidettiin Uilon kentällä hyppyesteiden rakentamistalkoot. Oli tosi mukavaa olla talkoissa, joissa oli tekemisen meininki ja porukkaa paljon ahertamassa. Siinä ei nokka pitkään tuhissut, kun oli 12 hyppyestettä rakennettu ja maalattu. Lisäksi maalailimme muitakin esteitä. Primus motorina toimi Pekka, joka oli jo suunnitellut valmiiksi esteen prototyypin ja toi kentälle estetarvikkeet työkaluineen ja maaleineen. Hippukin pääsi osallistumaan, kun tuli isännän mukana toisista talkoista kentälle. Muistona Hipulla on valkoinen maaliviiru kyljessä mutta olisittepa nähneet emännän. Maalia löytyi joka paikasta naamaa myöten...

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannus Kastaja

Juhannusta vietettiin koiruuksien kanssa mökillä Ahvenisen kauniissa maisemissa. Kyseessä on vuokrattu mökki eli koirulitkin olivat uudella reviirillä. Moonalle tämä on niitä elämysjuttuja, kun on sen ensimmäinen kesä aikuisena koirana.

Mökkipaikka oli pienessä saaressa lähellä Lieksa-Enon tietä. Koirulit saivat olla irti, koska lähimmälle mökille on sopivasti matkaa. Saarelle oli tehty tie ja sitä pitkin Muusa ja Moona kävivät tekemässä tutkimusretkiä lähimaisemiin, ei toivotusti. Kyllä taas ketutti! Hipun kanssa etsimään ja ensimmäisenä Lieksantielle zoomailemaan. Siellä ei näkynyt ja paikallinen nuoriso totesi samaa. Eikun takaisin ja Hippua mökin pihaan haukuttamaan. Hetken päästä kaksikko ilmaantui.

Moonulista tuli juhannuskastautuja, kun se ui ensimmäisenä iltana kaksi kertaa. Pompatessaan laiturille Monsu putosi veteen ja ui umpisukkelissa. Rannalla kömpiessään se oli vähän ihmeissään mutta oli jo viiden minuutin päästä vedessä kahlaamassa. Toisen kerran se ui, kun uteliaisuuksissaan käppäili liukkaalla venetelineellä ja hupsahti siitä järveen. Olisi mukavaa, jos Moonasta saisi uivan koiran...

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hipun murinoita II: Hujunhajuna

Mie tykkään kovasti tuoksuista. Meikän hajuvesikokoelma onkin melkoinen...

Miun ominaishaju Hipun Raikas on emännän mielestä hyvä, kun mie oon puhdas ja pesty hyvällä koirashampoolla. Turkkiani on mukavaa nuuskutella syli- ja vierikoirana ollessani. Sehän miulle sopii, kun en käytä Rexonaa ja änkeän silti itteni postimerkin kokoiseen väliin.

Turkkini hajustuu aika ajoin muillakin tuoksuilla. Kun mie nuohoan siellä sun täällä, alkaa miun turkki haista emännän mielestä vanhalta hikiseltä sukalta, joka on kerran kastunut ja sitten kuivunut. Silloin miun tuoksu on "HikiHissu". Aikansa emäntä minnuu tuoksuttelee nokkaansa ja laittaa sitten isännän asialle. Se vie miut pesuhuoneeseen ja sitten minnuu taas nuohotaan. Kun mie pääsen pois, alkaa huima höpötys ja pötältelen pitkin huoneita kuin päätön koiruus ja nuohoan turkkiani mattoihin. Ulkona nuohotaan lisää, koska meikän pitää tuoksua muullekin kuin shampoolle. En mie muuten ilkeäisi ulkoelämässä koiruuttani tunnustaa. Kun mie en oo mikään hienovilla, jota pittää rimmata...

Löytyy miun valikoimista muitakin hujunhajuja. Nappula-aikoina hajustelin turkkini kuolleilla myyrillä. Samoin hevosenpallerot olivat mieleisiä, etenkin hammastuspuolella. Löysin aikoinaan myös naapurin metsästä tosi ihanan hujutuksen ja siellä mie muutaman kerran itseäni hajustelin. Naapurin isäntä oli tyhjentänyt likakaivonsa metsikköön ja meikä oli mielissään uudesta hajusta aina kun tilaisuus koitti. Kun emäntä uhkasi ostaa miulle oman pesukoneen, päätin mie unohtaa moisen hajunlähteen.

Miun mammani Kaisma oli aikoinaan hajustellut itsensä karhun "sillä ittellään". Se oli haissut isäntänsä kanssa monta päivää, kun se rasvainen huju ei niin vain pesulla lähtenyt...

Haisulina
Hippu, veteraanisarjalainen


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Nappuloiden kokoontumisajot 9.6.2012

Muusan viime kesän nappulat kokoontuivat tänään syntysijoilleen. Ysipäkki oli kasassa kahta lukuunottamatta. Iita ei päässyt mukaan isäntänsä työreissun takia. Maukan perhettä edusti tormakka lapinkoira Topi, tuttu painikaveri Moonalle. Tarkoitus oli alunperin, että pennut saisivat pötällellä keskenään pitkin peltoja mutta kolmella tyttärellä (Oona, Maana ja Malla) sattui juoksut eri vaiheessaan tähän ajankohtaan. Etenkin Malla olisi ollut sulhoille suosiollinen, joten varman päälle piti pelata. Mallan erikoisuus olikin "häntätemppu" eli häntä kunnolla sivuun, kun joku sattuu takapäästä nuuhkaisemaan.

Moona toimi oivallisena emäntänä ja saikin olla pääosin irti. Kavereitakin irtokoiriksi löytyi Topista ja Minkasta. Hippu ja Muusa pitivät tapansa mukaan melkoista mekkalaa, kun eivät päässeet reviirinsä komentooriksi heti kättelyssä. Häkistä käsin pidettiin porukkaa jöössä ja välillä käytiin tutustelemassa.

Mukana oli myös seropi Pipsa. Että osaa koiralla olla hyvä luonto. Se ei ollut moksiskaan pentujen pörinöistä saatikka isojen tyttöjen möykkäämisestä. Kylmän rauhallisesti Pipsa seurasi maailman menoa ja oli jokaisen kaveri. Kun oli hyvät bileet tiedossa, tuli mukaan vieraileva tähti naapurista, dogo argentino Kapu. Se on vieraillut pihallamme aiemminkin mutta osaa hyväluontoisena käyttäytyä herrasmiehen tavoin. Puhelinsoiton jälkeen saapui isäntä noutamaan Kapun.

Moonalle päivä oli mukava. Paljon koiruuksia ja ihmisiä ympärillä, joita sai käydä vapaasti nuuskuttelemassa. Nyt se vetää täyttä koiranunta tuossa vieressä - viikset, korvat ja jalat välillä päivän muistoissa vipattaen...

Pipsa ja Malla osingoilla

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Moonalla on asiaa IIX: Kovassa koulussa

Meikätytön elämä on ollut ensimmäisen elinvuoteni aikana yhtä koulunkäyntiä. Eipä se minnuu haittaa - miulta löytyy aktiviteettiä kaikenlaisiin hommiin. Viime syksynä käytiin siskon- ja veljennappuloiden kanssa pentukurssi. Sitten emäntä aloitteli ennen vuoden vaihdetta arkitottiskoulutusta tässä Uilon kentällä ja mietyttö olen ollut mukana paria kertaa (juoksut) lukuunottamatta joka kerta. Nyt mie tepsuttelen tottiskoulutuksen lisäksi tokon alkeissa ja tuloksia alkaa näkyä.

Tänään mie pääsin treenaamaan rallytokoa ja rastit alkoivat sujua hyvin, kun tietyt opit on jo repussa. Peruskomennot sujuvat mallikelpoisesti, paikallaanoloa vielä treenataan. Agilitykurssi odottaa syksyllä puuhakurssin lisäksi ja mahdollisesti mie pääsen myös uimakouluun kesä-heinäkuun vaihteessa. Ei pääse meikätytön pää tyhmistymään eikä elämä tylsistymään, kun on töppöset vähän väliä menossa. 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Vesipeto

Hippu on aina pitänyt uimisesta. Se putosi pentuna innoissaan pari kertaa laiturilta ja alussa näytti, ettei siitä uimamaisteria tule. Oli se sen verran surkean näköinen, kun rantautui. Mutta yksi kerta se huomasi, että pinnalla pysytään ilman korvien kastelua. Sen jälkeen uintihommat on maistuneet ja veteen mennään oitis kun vaan joku rapakko kohdalle osuu. Erään hellekesän lenkillä se kävi uimassa ainakin 11 kertaa. Hipun bravuuri uintihommissa on nesteyttää itsensä samalla sisältäpäin. Kieli vaan lurppasee vettä kitusiin kun koira polskii vedessä.

Hauskin juttu Hipun uimahommissa sattui kerran Kantelesärkän talleilla. Hippu painiskeli pentuna talon landseer-rotuisen Pepin kanssa ja tälläkin kertaa Peppi tuli tervehtimään jo aikuiseksi kasvanutta Hippua. Laskin Hipun luvan kysyttyäni irti mutta ei Peppi paljon kiinnostanut. Ensin se mennä pötälsi hevosaitaukseen hirnumaan. Aikansa siellä pyörittyään, se painoi melkoisella vauhdilla lohialtaaseen uimaan. Siellä se polskutteli lohen evien seassa tyytyväisenä. Tunsin itseni hölmöksi ja voimattomaksi kun mikään käsky tai huuto ei kuurokorvalle toiminut. Tilalla oli isompi porukka vierailemassa ja ihmiset seurasivat mielenkiinnolla koiran edesottamuksia. Ei paljon naurattanut...

Muusa ei uimisesta paljon piittaa. Se kahlaa veteen mahaansa myöten, mutta ei ui. Moonan osalta odotan mielenkiinnolla, löytyykö koiran sisäinen vesipeto. Kesä-heinäkuun vaihteessa Moona on menossa koirien uimakouluun, jos mahdutaan vielä ryhmään. Perjantaina kävimme kolmen koiruuden kanssa Uilo-Jakokoski elämyspolun laavupaikalla ja vieressä on puro. Hippu tietenkin puroon ja pääsi jopa yhdessä kohtaa uimaan, kun ei jalat yltäneet pohjaan. Moona kiersi itsensä puron toiselle laidalle ja mietiskeli kotvan, miten päästä muiden kanssa samalle puolelle. Itse ajattelin mielessäni, että nyt on pikkuneidillä kahluureissu edessä. Mutta nappula ottikin hirmuloikan ja hyppäsi kuivin jaloin puron yli. En olisi kyllä uskonut, että hyppy kantaa yli ja ilman vauhtia.